Nuoretko muka laiskoja: 14-vuotias Jaakko korjaa koneet ja hoitaa omaa lihakarjaa
Jaakko Rajala asensi iltapuhteinaan turbon traktoriinsa. ”Aika seppä tämä poika”, tuumii naapuri Ari Kuivanen.
Koneiden korjaaminen on Jaakko Rajalan mielipuuhaa. Hän ei kuitenkaan kiinny töidensä tuloksiin, vaan myy koneita mielihyvin eteenpäin ja hankkii uusia korjattavaksi. Kuva: Johannes TervoRajalan perheessä on viisi riuskaa poikaa, joilla ei jää peukalo keskelle kämmentä maataloustöissä. Mutta jos auto pitää korjata katsastuskuntoon tai traktori kaipaa remonttia, urakkaan tarttuu perheen toiseksi nuorimmainen, 14-vuotias Jaakko Rajala.
”Kaikki on pitänyt jo pienestä pitäen särkeä”, selittää nuori mies itse innostustaan konetöitä kohtaan. Tekemällä oppii ja varsinkin purkamalla ja kasaamalla.
Äiti Tuija Rajala vahvistaa poikansa varhain ilmenneen kiinnostuksen teknisiin vempeleisiin.
”Kun Jaakko oli nelivuotias ja tulimme navettaesittelystä kotiin, hänen taskuistaan löytyi kasa ruuveja.
Yksi selitys Jaakon mekaanikon taitoihin löytyy siitä, että hänelle on kotona annettu vapaat kädet touhuta koneiden kanssa. Maatilan töitä hän on tehnyt pienestä pitäen. Ensimmäiset peltotyöt hän on hoitanut traktorilla noin seitsemänvuotiaana.
Mutta Seppo-isä vakuuttaa, ettei poika ole konetaitojaan kotona oppinut.
”En ole innostunut koneista eivätkä järin paljon meidän muutkaan pojat”, isä sanoo.
Jaakon konekorkeakoulu näkyy keittiön ikkunasta pellon toiselta puolelta: naapurin paja. Paikka, jossa tehdään koulupojista mekaanikkoja. Sinne siis.
Veljekset Timo ja Ari Kuivanen ovat pajalla työn touhussa. Timo korjaa painepesuria ja Arin projektina on itäsaksalainen Wartburg -henkilöauto. Wartburgin vieressä komeilee Jaakon traktori, Massey Ferguson 3080 vuosimallia 1988.
Jaakko jyräyttää massikan käyntiin.
”Valot päälle”, karjaisee oppi-isä Timo Kuivanen. Rivi lamppuja syttyy traktorin katolle. Tällä työmaalla tehdään eikä meinata.
Miehet muistelevat Jaakon tupsahtaneen vähän sattumalta pajalle kymmenvuotiaana. Jaakko kertoo lähteneensä tutkimaan, mitä naapurissa tapahtuu, kun pihamaalla näkyi kiinnostavia ajopelejä.
”Jaakko on sosiaalinen persoona, jolla on tosi suuri kiinnostus tekniikan puolelle”, Ari sanoo.
”Hän katsoi aina tarkkaan, mitä Timppa teki. Hänen kehityksensä on ollut valtavan nopeaa. Mies on vasta 14-vuotias, mutta tekee hommat loppuun asti ja osaa tehdä tarkasti eikä runnomalla.”
Konekorkeakoulun eräänlainen diplomityö oli alkuvuonna tehty turbon asennus traktoriin. Jaakko on viime syksystä lähtien puuhaillut syyslomalla hankitun oman traktorin kimpussa, sillä traktorikorttiin vaadittava 15 vuoden ikäraja täyttyy huhtikuussa. Traktori kaipasi hänen mielestään lisää tehoja, ja hän päätti laittaa siihen turbon.
”Perjantaina purin turbon irti toisesta traktorista, kun tulin koulusta. Lauantaina aamulla kahdeksalta panin turbon käyntiin ensimmäisen kerran.”
Pajalla oppipojan onnistunut projekti on saanut aikaan tyytyväistä hyrinää.
”Aika seppä tämä poika on. Kyllä täytyy hattua nostaa”, sanoo Ari Kuivanen.
Mopoja ja mönkijöitä Jaakko on korjannut jo pidemmän aikaa. Taidoista on karttunut myös tienestiä, kun hän on ostanut, korjannut ja myynyt eteenpäin kunnostamiaan ajokkeja. Nuorukaisessa on liikemiehen vikaa, sillä huolella laitetusta traktoristakin hän olisi valmis luopumaan.
”Senkin myyn, jos vain saan hyvän hinnan”, hän suunnittelee.
Konetyöt eivät ole toimeliaan nuoren miehen ainoa bisnes. Viime kesänä hän innostui karjankasvatuksesta. Isä ja äiti hoitavat kotitilalla lypsykarjaa ja myös isoveljellä on maitotila, mutta lypsäminen ei Jaakkoa kiinnosta. Sen sijaan hän hankki lihakarjaa, ensin neljä sonnipoikaa, Nelimarkan, Nappaan, Nokkosen ja Nytin, ja myöhemmin vielä kuusi vasikkaa lisää.
Hän hoitaa kymmenen naudan karjaansa kone- ja koulutöiden ohella. Karsinat hän hitsasi ja rakensi hoidokeilleen itse ja hän myös huolehtii omatoimisesti karjansa ruokinnasta. Lomittajallekin kerrottiin terveiset, ettei Jaakon suojatteja tarvitse hoitaa.
Koneiden asennuksen ja karjankasvatuksen ohella Jaakko käy muiden ikätovereidensa lailla yläkoulua Kauhajoen koulukeskuksessa. Koulutyöt eivät ole hänelle kiinnostavimpia – äiti ainakin epäilee, että pojan mietteet karkaavat herkästi kirjoista pajan projekteihin. Lempiaine ei ole yllätys, tekninen työ. Siellä tekniikasta kiinnostunut oppilas saa tehdä mieleisiään hommia, ja ne myös sujuvat.
Jaakko arvelee, että koulussa kannattaa opetella matematiikkaa ja kieliä.
”Ei ne nyt oikein kiinnosta, mutta olisivat hyödyllisiä.”
Kouluun Kauhajoen keskustaan hän kulkee toistaiseksi bussilla Päntäneen Möykkykylästä. Matkaa on 15 kilometriä. Äiti-Tuija epäilee, ettei pojalle taida bussikyyti enää maistua, kun traktorikortti on taskussa. Pelkästään kulkuvälineeksi traktoria ei kuitenkaan ole hankittu, vaan sillä tehdään ensi kesänä myös peltotöitä. Niittoon ja paalaukseen on ryhdyttävä, sillä karjanomistajan pitää hankkia eläimille ruokaa.
Jaakolla on jo valmis suunnitelma peruskoulun jälkeisiä opintoja varten, ellei jotain yllättävää uutta ilmene.
”Kai mullikselle haen”, hän tuumii.
Eli maatalousopintoihin ja konelinjalle tietenkin. Veljistä kaksi on maatalousuralla; toisella on oma tila ja toinen työskentelee yrittäjälomittajana. Jaakollakin toiveammatti on kirkkaana mielessä: maatalousyrittäjä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
