Ihmiset ahmivat kotisohvalla julmia veritekoja – "Yleissivistykseen kuuluu tietää myös yhteiskunnan ikävistä ja inhottavista puolista"

Rikostoimittaja Tuomas Rimpiläinen esittelee kerrostaloa, jossa tapahtui sarjakuristaja Michael Penttilän viimeisin veriteko. Kuva: Sanne Katainen

True crime on noussut Suomessa huippusuosioon muutaman viime vuoden aikana. Termillä viitataan kirjoihin, podcasteihin, tv-sarjoihin ja elokuviin, joissa käsitellään todellisia rikoksia. Kuva: Jukka Pasonen

Rikostoimittaja ja tietokirjailija Tuomas Rimpiläinen pujahtaa Helsingin Vaasankadun porttikongista kerrostalon sisäpihalle. Tässä talossa sarjakuristaja Michael Penttilä teki tuoreimman henkirikoksensa huhtikuussa 2018.

Lukuisista kaljakuppiloistaan, seksiliikkeistään ja thaihierontapaikoistaan tunnettu Vaasankatu on Rimpiläisen mukaan yksi Suomen rikoshistorian synkimpiä alueita. Vaasankatua on kutsuttu myös puukkobulevardiksi ja se päättyy Piritoriksi ristittyyn Vaasanpuistikkoon Sörnäisten metroaseman liepeillä.

Elinkautiseen vankeuteen Helsingin käräjäoikeudessa tuomittu Penttilä murhasi prostituoidun Vaasankadulla käyttämällä useita eri tekovälineitä, kuten nahkahanskoja. Kyseessä oli jo neljäs miehen syyksi luettu henkirikos. Ensimmäinen niistä tapahtui 1985, jolloin Penttilä kuristi oman äitinsä.

Aamulehden rikostoimittaja Tuomas Rimpiläinen käsitteli sarjakuristajaa viime keväänä julkaistussa huippusuositussa true crime -äänikirjasarjassaan Motiivi murhaan (Storytel). Penttilän murhasyytteen käsittely jatkuu keväällä Helsingin hovioikeudessa.

"Michael Penttilä on ainutlaatuinen hahmo Suomen rikoshistoriassa persoonansa pakonomaisuuden vuoksi. Penttilällä on seksuaalinen taipumus, jota kutsutaan asfyksofiliaksi. Hän saa seksuaalista nautintoa kuristamisesta."

Rimpiläinen sanoo, että yhdessä vaikean persoonallisuushäiriön kanssa tämä tekee Penttilästä erittäin vaarallisen naisille.

Kuusiosaisessa äänikirjassaan Rimpiläinen käsittelee myös Abderrahman Bouananen tekemää Turun terrori-iskua sekä jämsäläisen paikallispoliitikon Paula Björkqvistin raakaa surmaa. Murhasta tuomittiin aviomies Jarmo Björkqvist.

Kirjassa kuullaan autenttista äänimateriaalia, jonka Paula Björkqvist oli tallentanut Nokian kännykälle vain 15 minuuttia ennen surmaa. Hyytävässä tallenteessa Björkqvist yrittää rauhoitella uhkaavasti käyttäytyvää aviopuolisoaan.

Rimpiläisen äänikirja on esimerkki true crime -genrestä, joka on noussut Suomessa huippusuosioon muutaman viime vuoden aikana. True crime -termillä viitataan kirjoihin, podcasteihin, tv-sarjoihin ja elokuviin, joissa käsitellään todellisia rikoksia.

Pohjois-Euroopan johtavan äänikirja- ja e-kirjapalvelu, Storytelin kustannuspäällikön Mirka Vesalan mukaan true crime on erityisen suosittua Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, jossa arkielämä on varsin turvallista.

"Kollegat ovat kertoneet, että true crime ole suosittu genre esimerkiksi Etelä-Amerikassa. Kun kadulla voi joutua väkivallan uhriksi, rikoksista lukeminen ei kiehdo ihmisiä", Vesala sanoo.

Hän muistuttaa, että elämänkerrat, autofiktiot ja tositapahtumiin perustuvat kirjat elävät muutenkin kukoistuskauttaan Suomessa.

Vesalan mukaan eräs tunnetuimmista true crime -klassikoista, Ann Rulen Stranger Beside Me -teos julkaistiin jo vuonna 1980. Rule kirjoitti kirjan henkilökohtaisesti tuntemastaan yhdysvaltalaisesta sarjamurhaaja Ted Bundysta.

Bundy tappoi 1970-luvulla ainakin 30 naista, ja lopulta hänet teloitettiin sähkötuolissa 1989.

True crimea on pidetty halpana kioskikirjallisuutena, mutta viime vuosina tosielämän rikoksista on tullut valtavirtaa niin kirjallisuudessa kuin tv-sarjoissa.

"Nykyään ihmiset kehtaavat tunnustaa, että he lukevat, kuuntelevat tai katsovat true crimea, Vesala sanoo.

Rimpiläinen huomauttaa, että esimerkiksi Truman Capoten Kylmäverisesti ja Norman Mailerin Pyövelin laulu ovat true crimea ja samalla maailmankirjallisuuden klassikkoja. 

"Ihmiset haluavat turvallisesti kokea inhottavia ja ikäviä asioita, mutta he eivät tahdo missään nimessä joutua itse osalliseksi tapahtumaketjuun."

Storytel on tilannut Rimpiläiseltä äänikirjasarjaan kaksi jaksoa lisää Raisa Räisäsen katoamisesta. 16-vuotias nuori nainen katosi mystisesti Tampereen keskustassa lokakuussa 1999, ja hänet julistettiin kuolleeksi 2007. Tapausta tutkitaan murhana, vaikka ruumista ei ole löytynyt. 

Mirka Vesala odottaa vuoden 2020 true crime -hittiä myös Juha Vuorisen podcast-sarjan toisesta kaudesta. Vuorinen haastattelee helmikuussa ilmestyvässä sarjassa Helsingin murharyhmän entistä päällikköä Juha "Hermo" Rautaheimoa.

Miten kauan true crime -buumi voi jatkua? Monet suomalaiset tunnetut rikostarinat on käsitelty lukemattomia kertoja ja juurta jaksaen eri televisiosarjoissa, podcasteissa ja lehtijutuissa.

"Kauheata sanoa, mutta kyllä vakavia rikostapauksia riittää. Jossain vaiheessa yleisöön voi kuitenkin iskeä kyllästyminen. Toistaiseksi suosio jatkuu", Vesala sanoo.

Rimpiläisen mukaan tietyt rikosjutut saavat Suomessa liian isoja mittasuhteita. Hänen edustamansa media, tamperelainen Aamulehti on kertonut esimerkiksi Raisa Räisäsen katoamistapauksesta kaikki oleelliset yksityiskohdat ja usein ensimmäisenä.

Rimpiläiseltä menee toimittajana merkittävästi työaikaa siihen, kun hän reagoi ja oikoo muiden tiedotusvälineiden rikosuutisia aiheesta.

"Lehdissä päätetään, että tehdäänpä taas Raisasta juttua. He soittavat yhden puhelun ja luulevat löytäneensä tapauksesta jotain uutta. Yksityiskohdasta tehdään skuuppi, vaikka sama tieto on uutisoitu meillä viisi vuotta sitten."

Rikosten uhrien kunnioittaminen ja lait unohtuvat välillä true crime -sisällöissä. Yle joutui syksyllä kohun keskelle, kun Rikollinen mieli -dokumenttisarjan jaksossa raiskauksen uhrin henkilöllisyys kävi ilmi.

Rimpiläisen mukaan Suomessakin julkaistaan valitettavasti true crimea, jossa ei ole muuta ideaa kuin rikoksen dramaattisuus. Hän korostaa tekijän vastuuta.

"Kun teen true crimea, haluan, että kaikki tiedot perustuvat lähteisiin ja julkaisulla on yhteiskunnallista merkitystä."

Storytel-kustantamossa mietitään tarkasti, että kirjoissa ja podcasteissa ei ihannoida veritekoja.

Mirka Vesalan mielestä Rimpiläisen tekemä Motiivi murhaan on esimerkki punnitusta true crime -teoksesta, jossa on yhteiskunnallinen näkökulma ja journalistisen asiallinen teksti.

"Sisältö on tehtävä hyvällä maulla aina rikoksen uhria kunnioittaen", Vesala korostaa.

Onko siinä moraalista ongelmaa, että jotkut kuluttavat julmia tosielämän rikoksia viihteenä?

"En pidä sitä ongelmana. Pyrin itse kirjoittamaan niin, että julkaisujeni parissa viihtyy mutta samalla väistämättä oppii jotakin", Rimpiläinen vastaa.

Tuomas Rimpiläinen on toiminut Aamulehden rikostoimittajana yhdeksän vuotta. Hän luki jo lapsena innokkaasti Poliisi kertoo -kirjasarjaa, jossa Pohjoismaiden rikostutkijat ja syyttäjät kertoivat todellisista rikoksista ja niiden tutkinnasta.

Mikä veriteoissa ja ihmismielen pimeässä puolessa kiehtoo? Rimpiläisen mielestä rikokset ovat koko yhteiskunnan peili. Rikostyypit, tutkinta ja niistä langetettavat tuomiot, kertovat paljon suomalaisten arvoista.

"Parasta rikostoimittajan työssä on se, että voin altistaa lukijat maailmaan, johon he eivät yleensä itse törmää. Yleissivistykseen kuuluu tietää myös yhteiskunnan ikävistä ja inhottavista puolista."

Lue myös:

Henkirikosten määrä kääntyi laskuun vuoden 2019 jälkipuoliskolla – ”Ihmiset tappavat niitä henkilöitä, joiden kanssa he ovat jatkuvasti tekemisissä"