Sarjakuvia mummon murteella
Sanna ja 4-vuotias Anna Hukkanen viihtyvät samassa työhuoneessa. Maailmaa nähneen Hukkasen mieltä askarruttaa, miksi ihmiset usein ovat niin itsekkäitä. Eikö toisten hätää nähdä, ymmärretä vai eikö vain haluta? Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
”Eihän se pahhoo tie kun vanahat kuolloo”, sanoo mummo sarjakuvaruudussa ja ottaa hellästi tyttärentytärtään olkapäistä kiinni.
Joensuulaisen Sanna Hukkasen Juuri-sarjakuva-albumissa mummolla on tärkeä paikkansa.
Mummo on se, joka osaa luontevasti suhtautua maailmalta palaavaan nuoreen naiseen, jonka mukana tulee tumma afrikkalainen mies.
Köyhyyttä, sotaa ja kovaa työtä kokenut mummo tuumii: ”On se niin mukava, kun oot sieki kaverin suana...”
Sarjakuvassa pikkukaupunkilaisten arki näyttäytyy rauhan tyyssijana: kuljetaan sienimetsässä, juodaan kahvia ja muistellaan menneitä. Pinnan alla on kuitenkin tummia juonteita, kuten rasismia ja vanhan metsän kaipuuta.
Vanhan ja nuoren naisen elämänkäänteissä on paljon yhdistävää, vaikka ulkoisessa maailmanmenossa on edetty harppauksin: naiset etsivät ja löytävät rakkautta sekä pieniä iloja ystävyydestä työn keskellä.
Piirroksista ja puhekuplista välittyy lämpö. Sanna Hukkasen työhuoneella sitä vastoin tarvitaan jo villasukkia.
Joensuun asemalla sijaitsevaan puutalotyöhuoneeseensa Hukkanen on kuitenkin erittäin tyytyväinen. Seinän takana pyörii talkoovoimin Laituri-kahvila. Ikkunoista tulvii valoa, ja välillä katse saa harhailla ihmisvilinässä.
Pian viisi vuotta täyttävää Anna-tytärtään äiti ei malttanut viedä päiväkotiin oltuaan viikonlopun sarjakuvatapahtumassa Helsingissä. Anna pyytää paperia ja alkaa määrätietoisesti piirtää poneja.
”Tytön ensimmäinen ammattitoive oli taiteilija. Nyt on vaihtoehtona jo sirkustyöläinen”, äiti hymyilee.
Hänellä itsellään ei koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä taiteilijaksi. Sisimmässään hän tiesi sen.
Lukion Hukkanen kävi Joensuun normaalikoulussa, mutta sitten piti jo päästä maailmalle ja taidekouluun.
Kansalaistoiminnan Hukkanen aloitti yli 20 vuotta sitten Joensuun antifasistisessa liikkeessä.
Rasismista tuolloin tunnetuksi tulleessa kaupungissa nuoret halusivat joukkovoimalla osoittaa, etteivät kaikki suinkaan hyväksyneet skinien toimintaa.
”Nyt taas asenteet ovat koventuneet. Kaikesta muusta paitsi aseista säästävä yhteiskunta jättää kansan sivistämisen vapaaehtoisjärjestöille. Vielä viisi vuotta sitten poliitikot eivät voineet laukoa rasistisia kommentteja, nyt sellainen on ihan arkipäivää.”
Hukkasen tansanialaislähtöinen puoliso Sunday Ngakama on myös kuvataiteilija ja taideohjaaja. Parhaillaan hän täydentää opintojaan animaattoriksi Outokummussa. ”Entistä enemmän hänellekin huudellaan kaduilla, ei kuitenkaan onneksi yleensä silloin, kun Anna ja minä olemme mukana.”
Yhdessä Sanna ja Sunday tekivät muutama vuosi sitten sarjakuva-albumin Karkuteillä. Siinä pääosassa ovat Tansanian Mwanzan katulapset, joiden parissa pariskunta on tehnyt vapaaehtoistyötä.
Tansaniassa Hukkanen ehti opinnäytetyön jälkeen asustella viisi vuotta.
Juuri-albumi on tavallaan kertomus siitä, miten pitää mennä ensin kauas nähdäkseen lähelle. Sarjakuvissa Joensuuta ja Suomea katsellaan sekä afrikkalaisin että paluumuuttajan silmin.
Suomeen Hukkanen palasi synnyttämään ja jäi tänne, vaikka mitään ”suurta valmista suunnitelmaa ei ollutkaan”.
Tulevaisuus on taiteilijaperheessä yhä avoin. Tytär Annan afrikkalaisiin sukulaisiin yhteydenpitoa haittaavat kalliit lentoliput. Onneksi ovat netti- ja skype-yhteydet.
”Olen saanut Joensuussa verkostojen avulla kiinnostavia työtilaisuuksia. Paljolti tulevaisuus on töistä kiinni, vaikka kuvituksia voikin tehdä missä vaan.”
Hukkanen tekee kuvitustyötä muun muassa Käymäläseura Huussille. Yhdistys perustaa parhaillaan kuivakäymälöitä Dar es Salaamiin ja hanke vaatii paljon valistusmateriaalia.
Humoristisia ja leppoisasti kantaaottavia sarjakuvia Hukkanen on tehnyt opiskelijalehti Uljakseen jo pitkään. Ne syntyvät hänen mielestään kuin itsestään, arjen havainnoista.
Viimeisimmäksi syntyi Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle esitekuvitus, jossa siinäkin on sarjakuvallista otetta. Sarjakuva on Hukkasen mielestä erinomainen keino yhdistää vaikuttamista ja taidetta.
Paloa hänellä olisi isompiinkin taideprojekteihin, kuten batiikkitöihin. Niitä hän teki erityisesti Afrikan valossa ja lämmössä. Nähtäväksi jää, löytyykö sopivaa valoa ja lämpöä myös Suomesta.
Liisa Yli-Ketola
Sarjakuva
on erinomainen väline
tiedottamiseen
ja kannan ottamiseen.
Sarjakuvassa
pikkukaupunkilaisten arki
näyttäytyy
rauhan tyyssijana:
kuljetaan sienimetsässä, juodaan kahvia
ja muistellaan
menneitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
