Hiihtävä viljelijä lähtee Etelä-Koreaan mitalijahtiin: "Kulta vielä puuttuu"

Haastavinta Pyeongchangin kisoissa tulee olemaan aikaero, Ilkka Tuomisto arvioi. Kisastartti on aamuyöllä Suomen aikaa. 

Neljäs kerta paralympialaisissa – Pyeongchang kutsuu. Etelä-Koreaan starttaa yksi Suomen joukkueen vahvimmista mitalitoivoista, hämeenkyröläinen hiihtäjä ja lihakarjatilaa viljelevä Ilkka Tuomisto. Jännittääkö?

"Kai se pikkaisen jännittää. Mutta olen ollut koko kauden ihan hyvässä kunnossa, joten siinä mielessä on ihan luottavainen olo", kokenut urheilija pohtii kotitilallaan, keittiön pöydän ääressä.

Edellisistä paralympialaisista mies toi hopeaa ja pronssia, joten odotukset ovat korkealla.

"Tavoitteena on menestyä. Paralympialaisten kulta minulta puuttuu."

Hän kilpailee Pyeongchangissa molemmilla perinteisen matkoilla: sprintissä ja kymmenen kilometrin kisassa.

Viljelijän työ on minulle mielekästä puuhaa.

Tuomisto lentää Etelä-Koreaan tänään perjantaina ja ensimmäinen kisapäivä on 14.3. Hän on kiertänyt kansainvälisiä kilpailuja jo 17 vuotta, joten kaikenlaiset olosuhteet ovat hänelle vuosien varrella tulleet tutuiksi.

"Keliolosuhteet ovat siellä periaatteessa aika selkeät. Päivät ovat aika lämpimiä ja tekolumella todennäköisesti hiihdetään."

Haastavinta näissä kisoissa on aikaero. Keskellä yötä voi kotioloissakin herätä ja pystyä toimimaan, mutta kilpahiihto ja elimistön virittäminen täydelliseen iskuun aamuyöllä Suomen aikaa ei käy ihan helposti.

"Aikaeroon tottuminen ottaa oman aikansa", Tuomisto pohtii.

Toinen taiteen laji on tuleviin koitoksiin valmistautuminen kisapaikalla.

"Se on tasapainoilua. Ei voisi hirveästi rasittaa, kun harjoittelu on siinä vaiheessa herkkyyden hakemista. Toisaalta on pysyttävä liikkeessä, etteivät seinät ala kaatua päälle."

Ennen kisapäivää tehdään kovempi, avaava harjoitus ja suksitestit. Hiihto kun on myös väline- ja joukkueurheilua – voitelutiimin onnistuminen myös ratkaisevaa. Pyeongchangin matkalle Tuomisto pakkaa mukaan 25 suksiparia.

Ilkka Tuomiston maatilalla on noin 70 sonnia ja lisäksi hän viljelee luomuviljaa. Urheilu-uran jälkeen hän aikoo keskittyä tilan kehittämiseen. 

Etelä-Korean matkan jälkeen Tuomiston elämässä alkaa uudenlainen vaihe. Hän aikoo ripustaa kilpasukset ja -sauvat naulaan.

"Urheilu-urani loppuu näihin kisoihin. Sen jälkeen keskityn tilanpitoon ja sen kehittämiseen", hän sanoo.

"Tilan eteenpäin vieminen ei onnistu urheilun rinnalla, kun aikaa on rajallisesti. Kyllä se aikamoinen elämänmuutos on", hän arvelee.

Muutokseen valmistautuminen alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun Tuomiston kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Nuori isäntä on ollut tilanpidosta vastuussa, vaikka isä auttaakin silloin, kun urheilumatkoja tulee.

Kotinavetassa märehtii noin 70 sonnia, joita Tuomisto hakee maitotiloilta vasikoina ja kasvattaa teuraaksi. Lisäksi hän viljelee luomuviljaa.

"Mukavaa hommaa on ollut, olen tykännyt. Viljelijän työ on minulle mielekästä puuhaa."

Urheilumatkoillaan Tuomiston ei ole tarvinnut murehtia siitä, miten asiat maatilalla hoituvat.

"Isä pyörittää silloin tilaa. Se on varmasti osaavissa käsissä."

Toki hän on joutunut työn vuoksi tinkimään välillä myös urheilusta. Esimerkiksi viime kesänä hän joutui lähtemään Vuokatin harjoitusleiriltä suunniteltua aikaisemmin, kun rehuntekoon sopivat kelit olivat harvassa. Otollinen rehuntekosää osui juuri harjoitusmatkan kohdalle.

Vaikka hiihto on talvilaji, kesä on hiihtäjälle tärkeää aikaa.

"Kesäisin tehdään kovin työ kunnon ja kehittymisen eteen. Talvet ovat enemmän hienosäätöä", Tuomisto selittää.

Hänen valmentajansa Mikko Virtanen on Sotkamon Vuokatissa, joten matkat suuntautuvat usein Kainuuseen. Lisäksi valmentaja ja hiihtäjä ovat päivittäin yhteydessä.

Tuomiston päivittäinen harjoittelumäärä on 1–5 tuntia ja siihen päälle tulevat lihashuolto ja liikkuvuusharjoitukset. Päivärytmi on hyvin suunnitelmallinen ja ennakoitu.

"Toukojen ja puintien aikaan harjoittelu jää väliin tiettyinä viikkoina. Silloin käyn vain aamu- ja iltalenkillä."

Haastavinta tilanpidon ja urheilun yhteensovittamisessa on ilman muuta matkustaminen, Tuomisto sanoo. Toisaalta matkustaminen maailmalla on ollut myös pitkän huippu-urheilu-uran parasta antia.

"Enimmillään minulla on ollut melkein 200 reissupäivää vuodessa ja kyllä niitä vieläkin aika paljon tulee, vaikka tilanpidon myötä matkustamista on pitänyt vähentää."

Ilkka Tuomisto lähtee Pyeongchangin paralympialaisiin tavoitteenaan kultamitali. Kovimmat kilpakumppanit tulevat Ukrainasta ja Venäjältä, hän ennakoi. 

Viime vuosien talvet eivät ole ainakaan vähentäneet eteläsuomalaisen hiihtäjän matkustamisen tarvetta, kun lunta ja latuja on useana vuonna ollut heikosti. Tänä vuonna lumitilanne on ollut selvästi aiempaa parempi.

"Tästä kotoa 5–10 kilometrin säteeltä löytyy hyviä latuja. Lisäksi lähellä on Jämin hiihtoputki ja tykkilumibaanat käytössä", Tuomisto kertoo.

Hiihtäjän uralle hän lähti lapsena monipuolisen urheiluharrastuksen ja kilpailuvietin innoittamana. Urheilua ei lapsenakaan hidastanut se, että hänen vasen kätensä on ollut syntymästä asti tynkä, kyynärpään alapuolelta poikki.

"Sen kanssa on oppinut touhuamaan. Proteesia käytän oikeastaan vain raivaussahan kanssa, en muuten."

Lapsena hän harrasti hiihdon ohella suunnistusta, yleisurheilua ja kaikenlaista pelailua. Kun hiihdossa tuli menestystä, into siihen kasvoi.

Nykyään Tuomiston hiihtoharjoitteluun kuuluvat juoksu, pyöräily ja kuntosalitreenit.

Hiihtourheilun tulevaisuus ei Tuomiston mielestä näytä Etelä-Suomessa kovin hyvältä, jos talvien lumitilanne ei muutu paremmaksi.

"Jotta hiihto olisi mukavaa, on oltava lunta ja hyvät kelit. Lyhyet tekolumiladut antavat tekohengitystä, mutta ei niistä pitemmän päälle pelastusta ole."

Sen sijaan Pohjois-Suomessa pystytään hiihtämään kuten ennenkin.

Paralympiaurheilija Ilkka Tuomiston ei tarvitse ensi syksynä enää miettiä, milloin lumipeite riittää latujen tekoon. Sitäkään hän ei ole miettinyt etukäteen, millainen harrastelijaurheilija hänestä mahtaa kilpailu-uran jälkeen tulla. Se jää nähtäväksi.

Toisaalta hän odottaa innolla kaikkia sellaisia asioita, mihin jää aikaa sitten, kun elämä ei enää pyöri hiihdon ehdoilla. Esimerkiksi metsästys kiinnostaa.

"Ensi talvena voi kyllä olla aika outoa. Kun syksyllä saa kynnöt tehtyä, voi olla että sitä miettii, mitähän talven tekisi."

FAKTA: ILKKA TUOMISTO

Maatalousyrittäjä ja hiihtäjä. Viljelee lihakarjatilaa Hämeenkyrön Laitilan kylässä. Asuu yksin.

Kilpailee Pyeongchangin paralympialaisissa pystyhiihdossa. Hänellä on vasemmassa kädessä synnynnäinen vamma.

Alkavat paralympialaiset ovat hänelle jo neljännet. Vuoden 2014 kisoista hän toi hopeamitalin 20 kilometrin perinteisen kilpailusta ja 2010 kisoista pronssia perinteisen sprintistä.

Kilpaillut vuodesta 2002 lähtien parahiihdon maailmancupissa ja voittanut useita MM-mitaleja.

Ikä 34 vuotta. Opiskellut maatalouden perustutkinnon ja kartoittajan tutkinnon.

Hiihtouran jälkeen haaveissa on muun muassa metsästysharrastuksen aloittaminen.