Andrea Arnold ohjasi dokumentin lehmästä Hollywood-töiden lomassa: "Lihansyönti nykyisellään ei voi jatkua"

Ohjaaja Andrea Arnold kieltäytyy kertomasta näkemyksiään eläinten oikeuksista. Kuva: LEHTIKUVA/AFP

Kolmisen vuotta sitten ohjaaja Andrea Arnold työskenteli lomittain kahden hankkeen parissa.

Toinen oli televisiosarja Big Little Liesin kakkoskausi, jolla näyttelivät Nicole Kidman, Meryl Streep ja Alexander Skarsgård. Toinen hanke oli dokumenttielokuva Cow, jossa ei ole juurikaan ihmisiä.

Cow seuraa Luma-nimisen lehmän elämää maitotilalla Englannin Kentissä. Se on Arnoldin ensimmäinen dokumentti ja muutenkin poikkeuksellinen hanke hänen urallaan. Kuvauksia tehtiin neljän vuoden aikana.

"Yleensä työhankkeeni vievät kaiken aikani lyhyellä kaarella. Tämä puolestaan on pitkään kestänyt herkkä, pieni ja hidas työ", Arnold kertoo Cannesin elokuvajuhlilla.

Cow’n voisi tulkita kannanotoksi eläinten tehotuotantoa vastaan. Luman olot ovat kuitenkin erinomaiset huomioiden, että se on tuotantoeläin. Harva lehmä voi näin hyvin.

Toisaalta Luman elämä on kahlittua. Alussa se poikii ja menettää oitis vasikkansa. Lopussa Luma tapetaan.

Arnold haluaa jättää tulkinnan katsojalle ja kieltäytyy siksi kertomasta näkemyksiään eläinten oikeuksista. Sen hän myöntää, että lihantuotanto ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla ainakaan eläinten suhteen.

"Lihansyönti nykyisellään ei voi jatkua", Arnold sanoo.

Elokuvantekijä muistuttaa, että ihmisten on vaikea suhtautua muutokseen, joka ei ole vielä konkretiaa omassa elämässä.

"Niin pitkään kun pandemia ei tullut oman maan rajojen yli, sitä vastaan ei toimittu. Taifuunin voi sivuuttaa vain siihen asti, kun se on oman talon kohdalla."

Cow’n tekemisen motiivien sijaan ohjaaja kertoo luontosuhteestaan, joka liittyy lapsuuteen 1960-luvun vuokralähiössä.

"Äitini oli 16, kun sai minut, ja meitä lapsia syntyi neljä ennen kuin hän täytti 22. Meitä ei valvottu. Leikimme kaduilla, sorakuopilla ja metsissä. Arnold kuvailee luonnon ja kaupunkielämän rajan katoamista. Kotiin tuotiin koiranpentuja. Isä toi kerrostaloasuntoon karitsankin."

Vasta muutettuaan Lontooseen hän ymmärsi, miten romantisoitunut käsitys kaupunkilaisilla oli eläimistä ja luonnosta.

"Minullekin alkoi kehittyä sellainen luontosuhde, että mennään kauniiseen maisemaan piknikille. Cow on aivan muuta. Se kertoo eläimestä, johon ihmisellä on täysi valta. Kamera on Lumassa."

Eläintä on vaikea katsoa pitkään inhimillistämättä sitä.

"Halusin näyttää todellisuutta, lähestyä yhden eläimen tietoisuutta. Aika harvoilla on nykyään tällaista kosketusta eläimeen."

Arnoldin tunnettuja elokuvia ovat brittiläistä yhteiskunnallista realismia edustava Fish Tank (2009) ja rosoinen Humiseva harju -tulkinta (2011). Vauraista kalifornialaisnaisista kertovan Big Little Lies -sarjan tekeminen Hollywood-rahoituksella ja -tähdillä ei ollut silti välttämättä yllätys. Siinäkin on särmikäs ote.

Vaikka Cow’n kuvissa ei ihmisiä juuri ole, se tapahtuu ihmisten luomassa maailmassa. Navetassa soi radiosta popmusiikki. Niityltä näkee junia. Kaikki lehmien maailmassa on alisteista ihmisille, vaikka näkökulma ei ole heidän.

Cow’n kerronta jättää katsojalle paljon tilaa. Arnold ei halua antaa ohjeita edes kertomalla, onko hän itse kasvissyöjä.

"Elokuvassa ei ole kyse minun tavoistani. Joten on tärkeää, etten selittele. En halua, että keskustelu kääntyy minuun."

Arnold kertoo tienneensä, että elokuvanteon aikana Lumasta tulisi hänelle henkilö. Ihminen alkaa nähdä eläimen luonteen.

"Minulla on koira. Ensin sen ei pitänyt päästä sängylleni. Päästin sen. Sen ei pitänyt päästä peiton alle. Päästin sen", Arnold sanoo.

"En voinut estää. Rakastan koiraani."

Sama koskee lehmää.

"Kun katson Lumaa, näen elävän olennon ja pian enemmän. Pitää vain katsoa."

Arnoldin Cow ei ole viime vuosien ainoa dokumenttielokuva, jossa samastutaan tuotantoeläimen maailmaan. Viktor Kossakovskyn ohjaamassa Gundassa (2020) seurattiin sian arkea. Se kuvattiin pääosin norjalaisella tilalla.

"En ole nähnyt sitä, mutta olen todella kiinnostunut", Arnold sanoo.

Cow ja Gunda ovat monella tapaa kiehtovan samanlainen teospari. Molemmat ovat rauhallisia seurantadokumentteja ilman ihmisiä. Kumpikin tuntuu kertovan samaan aikaan sekä eläimistä että elokuvantekijän rakkaudesta eläimiä kohtaan.

Mitään yhteistä tuotannoilla ei sinänsä ole. Arnold muistuttaa valmistelleensa Cow’ta kaikkiaan seitsemän vuoden aikana.

"Jotain on ilmassa", Arnold sanoo.

"Ei ole tavatonta, että samaan aikaan ihmiset tekevät toisistaan tietämättä kaksi erillistä elokuvaa, joissa on jotain hyvin samanlaista. Se kertoo, että teema on ajankohtainen."