Aika kortilla, tilalle matkaa melkein 400 kilometriä – Viitasaarelainen viljelijä valvoo lehmiä etänä Helsingistä

Hanna Hokkasen pelloilla kokeillaan tänä vuonna porkkanan ja perunan viljelyä. Kuva: Rami Marjamäki

Nykyään entistä useampi maatalousyrittäjä viljelee sivutoimisesti päätyönsä ohessa. Perityn sukutilan jatkaminen, lisätulojen ansaitseminen, mielenkiinnon kohteiden toteuttaminen, harrastaminen – syitä on monia.

Luonnonvarakeskuksen mukaan neljällä kymmenestä viljelijästä on maatalousyrittäjyyden lisäksi muu päätoiminen työ. Lisäksi lähes kolme neljästä viljelijäperheistä saa alle puolet tuloistaan maataloudesta, selviää Tilastokeskuksesta. Viljelijät yhdistävät siis arkeensa entistä useammin muita töitä ja tulonlähteitä.

Myös asuminen etäällä maatilasta on yleistynyt. Tila saattaa sijaita eri kunnassa tai jopa eri puolella Suomea.

Miten etäviljely ja sivutoimisuus sopivat kiireisten työntekijöiden arkeen? Miten aika riittää maanviljelylle, työlle ja perheelle? MT:n reportaasi kerää yhteen neljän viljelijän kokemukset.

Saara Markkanen viljelee marjoja tilallaan, joka sijaitsee 22 kilometrin päässä kotoa. Kuva: Pentti Vänskä

Hanna Hokkanen on sivutoiminen erikoiskasvinviljelijä Kokemäeltä. Päätyönään hän lomittaa broileritiloilla.

Noin 20 prosenttia tuloista Hokkanen saa maataloudesta ja loput palkkatyöstä. ”Maatalous tuntuu ehkä vähän enemmän harrastukselta kuin työltä, mutta tuleehan sieltä onneksi vähän tuloakin”, hän sanoo.

Hokkanen viljelee tilaa yhdessä veljensä kanssa. Tila on isän sukutila, josta tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2015. ”Tilan jatkaminen oli luonnollista. Ei siitä montaa keskustelua joutunut käymään”, hän mainitsee.

Myös tilan jatkaminen veljen kanssa ja töiden jakaminen sujuivat luontevasti. ”Minulla on agrologin koulutus ja veljellä on konetaidot hanskassa.”

Hokkanen kertoo hoitavansa tilalla pääasiassa tukiasiat, kirjanpidon ja muut paperityöt. Veli hoitaa koneet. ”Keväällä ja syksyllä sesonkiaikaan teen myös peltotöitä. Syyskuussa on taas tulossa perunannostoloma.”

Hokkaselle sivutoimisuus oli luonteva valinta. ”Halusin mennä muualle töihin. Kasvinviljelytila ei kuitenkaan työllistä ympäri vuoden.”

Hän muutti Seinäjoelta Kokemäelle sukupolvenvaihdoksen jälkeen ja ehti työskennellä päätoimisena viljelijänä vuoden. ”Alusta asti oli selvää, että tilalla ei ole pakko työllistyä kokonaan.”

Nyt Hokkanen kertoo pitävänsä työstään, ja maanviljely sopii mainiosti hänen päätyönsä rinnalle. Kotikin sijaitsee vain seitsemän kilometrin päässä, joten tarvittaessa tilakeskukseen pääsee nopeasti.

Palkkatyön ja maatilan töiden yhdistäminen ei ollut Hokkaselle vaikeaa, vaikka keväällä päivät ympäripyöreitä ovatkin. ”Broileritilojen työajat eivät ole niin sidottuja kuin esimerkiksi nautatilojen. Siksi on aikaa oman tilan töihin hyvin myös päivisin.”

Osan kesälomista Hokkanen käyttää tilan töihin, mutta lomaakin hän ehtii pitää tukiverkoston ansiosta. Sekä vanhemmat että molempien sisarusten puolisot osallistuvat tarvittaessa töihin. Ainoa asia, joka Hokkasen mielestä tuntuu taakalta, on byrokratia.

Hokkasen mies ymmärtää maatilan töitä ja siihen vaadittavaa aikaa ja paneutumista hyvin. ”Mies on mukana perunannostossa eli olemme yhdessä, kun siihen on mahdollisuus. Talvella aikaa on paremmin.”

Harrastuksillekin Hokkanen löytyy aikaa, varsinkin talvella. Kesäkaudella aika pitää etsiä luovasti. ”Keväällä teen traktorissa käsitöitä samalla, kun kynnän”, Hokkanen paljastaa.

”Se on hyvää vastapainoa työlle. Olisi aika paha, jos viikoksi en saisi koskeakaan käsitöihin.”

Uskoa maatalouteen Hokkasella riittää, vaikka sukupolvenvaihdoksen aikaan monet epäilivät maatalouden kannattavuutta. ”Uskon, että ihmiset syövät edelleen jatkossakin ja kotimaisuus on nousussa.”

Tulevaisuudessa tilalla pysytään erikoiskasveissa. Sen kummempia laajentamissuunnitelmia Hokkasella ei ole. Hän on erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, sillä joustava ja mieluisa työ mahdollistavat sivutoimisen viljelyn.

Syksystä kevääseen Aapeli Piesala vahtii karjaansa valvontakameroiden avulla Helsingistä käsin. Kuva: Pentti Vänskä

Saara Markkasen marjatila ja koti sijaitsevat Suonenjoella, mutta niiden välillä on 22 kilometriä. Hänelle oli kunnia-asia ottaa kotitila omistukseensa sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vuonna 2013. ”Halusin, että tila pysyy suvun hallussa ja että pellot pysyvät viljelykäytössä.”

Päätoimisen marjanviljelyn lisäksi Markkanen työskentelee marjakasvien taimien tuontiin ja tuottamiseen erikoistuneen yrityksen myynnissä, markkinoinnissa ja viljelyneuvonnassa.

Hän kertoo, että työskentelyn tilan ulkopuolella mahdollistaa hänen isänsä, joka auttaa tilan töissä. ”Isä on varsinainen superisä. Hänestä on uskomattoman suuri apu.”

Lisäksi tilalla työskentelee sesonkiaikaan 20 työntekijää.

Markkasella on tuolloin paljon vastuullaan. Se tuntuu joskus taakalta, mutta hän kokee sen enemmän rikkaudeksi. ”Pitää osata priorisoida, ennakoida, varautua suunnitelmien muutoksiin henkisesti ja konkreettisesti esimerkiksi oikeilla pakkaustarvikkeilla ja oikealla määrällä henkilökuntaa oikeaan aikaan. Pitää myös etsiä kalenterista tilaa kaikelle byrokratialle.”

Markkasen työnkuvaan kuuluu hallinnollisia ja johtotehtäviä, marjojen pakkaamista, laadunvalvontaa ja marjojen toimituksia sekä kasvuston tarkkailua, kasvinsuojelua ja lannoitusta. Tilan töitä tehdään silloin, kun siihen on aikaa eli viikonloppuisin ja iltaisin.

Helppoa yrittämisen, työn ja perheen yhdistäminen ei ole. ”Näin monen asian yhdistäminen vaatii joustoa joka osa-alueelta. Erityisesti perheeni, jossa on kaksi alakouluikäistä lasta, joutuu joustamaan.”

Aviomies mahdollistaa sen, että Markkanen voi työskennellä myöhään. ”Mies on paljon lasten kanssa varsinkin kesäaikaan. Hän osaa pyörittää perheen ja kodin”, Markkanen toteaa.

Myös ystävät ovat jo tottuneet siihen, että Markkasta ei juuri näy kesäisin.

”He tietävät kuitenkin, että olen läsnä, jos tarvitaan.”

Hän kiittelee myös työnantajan joustavuutta, sillä tänä vuonna heinäkuun sesonkiaikaan hän sai olla palkattomalla vapaalla.

Markkanen kertoo, että tilan tarkka verosuunnittelu on ollut erityisen tärkeää, kun tuloja tulee myös muualta. ”Yhtiöitin tilan vastikään. Osakeyhtiössä maatalouden verotuksen suunnittelu on helpompaa.” Hän kertoo, että noin 65 prosenttia tuloista hän saa ulkopuolisesta palkkatyöstä ja loput maatilalta.

Markkanen sanoo olevansa ylpeä työstään viljelijänä. Hän pitää tärkeänä erityisesti sitä, että saa tuottaa laadukasta elintarviketta kuluttajille. Lisäksi saa olla tekemisissä toisten viljelijöiden kanssa.

”Huomaa, että vaikka ongelmat ovat periaatteessa erilaisia, ne ovat silti hyvin samanlaisia.”

Markkanen haaveilee siitä, että saisi antaa suomalaiselle maataloudelle ja marjatiloille mahdollisimman paljon. Hän vaikuttaa tällä hetkellä eri yhdistysten johtokunnissa ja toimikunnissa.

Tilakeskuksen ulkopuolella asumisesta on Markkasen mielestä myös hyötyä. ”Kun on kotona, on oikeasti kotona. Voi keskittyä aikaan perheen kanssa.”

Hän kertoo, että jos asuisi tilakeskuksessa, vapaa-aika olisi erilaista. ”Työntekijöillä on kysymyksiä tai voisi tulla mieleen joku tekemätön homma.”

Markkanen uskoo, että sivutoiminen kasvinviljely tulee yleistymään. ”Toki se on haastavaa mutta mahdollista”, hän sanoo. Se, että kuljetaan töissä tilan ulkopuolella, on Markkasen mielestä yhteydessä myös tilojen heikkoon kannattavuuteen.

”Tietysti tavoite on, että palkkatyöllä ei rahoiteta maataloutta eli tilan pitää olla tuottava, mutta etenkin vilja- ja lihapuolella taloustilanne on mikä on.”

Ilkka Pohjamo rentoutuu viljelyn parissa. Kuva: Johannes Tervo

Karjatilan pyörittäminen etäältä vaatii Aapeli Piesalan mielestä ennen kaikkea luottamusta ja vahvaa verkostoa. ”Jos ei luota tukiverkkoon, ei tätä voi tehdä. Pitää myös sietää epävarmuutta”, kertoo lihanautatilaa hoitava Piesala.

Nuori yrittäjä opiskelee pian kuudetta vuotta maatalousekonomiaa ja asuu noin puolet vuodesta Helsingissä. Etäisyyttä maatilalle Viitasaarelle on runsaat 350 kilometriä. Sitä ei aivan joka päivä taiteta.

Varsinkin lukuvuoden aikaan Piesala tarvitsee apua. Sitä hän saa tukiverkoltaan eli naapureilta, karjanhoitajalta, paikallisilta urakoitsijoilta sekä vanhemmiltaan.

Ilman apukäsiä työ ei hoituisi, mutta Piesala pyrkii myös itse auttamaan muita. ”Kannattaa tehdä palveluksia naapureille, niin yhteistyö toimii.”

Etäisyydessä Piesala näkee hyvääkin. ”Se ei ole missään nimessä taakka, sillä se opettaa kehittämään tilaa uudella tavalla. Poissaolo luo haasteita, mutta sitten rupeaa katsomaan eri perspektiivistä ja kehittämään uudella tavalla.”

Reilun 120 emolehmän karjatila onkin kehittynyt ja kasvanut Piesalan isännyyden aikana. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2017, jolloin Piesala otti nimiinsä äitinsä maatilan. Perheen toinen tila Petäjävedellä siirtyi isoveljen haltuun.

Sukupolvenvaihdos tehtiin neljännen opiskeluvuoden aikana. Opintojen keskeneräisyys ei huolestuttanut Piesalaa. ”Jos opinnot eivät olisi olleet kesken, ei tilani olisi kehittynyt tähän suuntaan. Työmäärä on ollut todella reilu, ja olen joutunut oppimaan kantapään kautta. Asiat voi järjestää myös muuten kuin olemalla itse paikan päällä.”

Mitä muuta sivutoiminen maatilayrittäjyys sitten vaatii? Piesalan mielestä ainakin epävarmuuden sietämistä – ja toimivia verkkoyhteyksiä. ”Valvontakamerat laitumilla ja navetassa ovat aivan ehdottomat. Pystyn katsomaan tietokoneelta tai puhelimelta, miten eläimillä menee. Tarkistan tilanteen säännöllisesti.”

Piesala peri idean vanhemmiltaan, jotka asuivat maatilayrittäjinä poikansa tavoin etäällä tilaltaan. Kameroita on tätä nykyä kolme. ”Tilanteen tarkistamiseen menee vain noin minuutti, ja se tuo mielenrauhan.”

Toisinaan kameroista on ollut hyötyä akuuteissa tilanteissa. Piesala on havainnut kameran välityksellä esimerkiksi eläinten karkuretkiä ja sairastapauksia.

Tarvittaessa Piesala ottaa auton alleen ja suuntaa kohti Viitasaarta. Useimmiten naapurien ja karjanhoitajan tarjoama apu kuitenkin riittää.

”Koitan järjestää asiat siten, etten olisi korvaamaton paikan päällä.”

Vaikka Piesala suhtautuu nykytilanteeseensa myönteisesti, ei arki ole aina helppoa. ”On ajoittain ollut rankkaa. Joinain kausina maatila vie aivan hurjasti aikaa, esimerkiksi poikimisaika keväällä ja loppusyksyllä. Toisaalta silloin olen muutoinkin enemmän paikan päällä Viitasaarella.”

Piesala kertoo, että tilalla työskennellessä oppii arvostamaan yliopistolla opiskelua ja päinvastoin. Kaksinkertaisesta työmäärästä huolimatta kahden toimen yhdistäminen on isännälle antoisaa.

”Tämä on tavallaan aika hupaisaa, koska maatila ja yliopisto ovat täysin eri maailmoista. On mukavaa, kun koulussa keksii jonkun kivan jutun ja sitten sitä voi testata maatilalla.”

Nuori yrittäjä haluaa korostaa, etteivät sivutoimisuus ja etäällä asuminen ole välttämättä haitaksi maatilayrittäjyydelle – päinvastoin. ”Itse asiassa tämä voi olla erittäin hyväksi maatilalle. Toiselle tämä sopii, toisille ei.”

Piesala ei suunnittele tällä hetkellä muuttoa pysyvästi maatilalleen tai työskentelyä täysipäiväisesti maatalousyrittäjänä. Toisaalta sekään vaihtoehto ei ole poissuljettu.

”Olen ajatellut laajentamista, mutta on todennäköistä, että yrittäjyys pysyy sivutoimisena. Sata prosenttia tuloistani tulee tuskin koskaan maataloudesta. Emolehmätalous ei ole ainoa kiinnostuksen kohteeni. Se on mukavaa, mutta on muutakin mielenkiintoista.”

Helsingissä asuva ja Teuvalla viljelevä Ilkka Pohjamo tasapainoilee johtajan ja maanviljelijän roolien välillä. ”Kun vedän aamulla puvun päälle ja kravatin kaulaan, unohtuvat tekemättömät tilan työt ja olen alkutuotantojohtaja. Kun olen tilalla, en ajattele päivätöitä. Kravatti on minulle konkreettinen merkki siitä, että nyt keskitytään maitoasioihin”

Valiolla arkiviikot työskentelevä Pohjamo hurauttaa usein perjantaisin kohti Teuvan Korvenkylää. Reilun neljän tunnin automatka irrottaa miehen arjen kiireistä.

”Noin 350 kilometrin ajaminen ei tunnu raskaalta. Arkiviikot ovat monesti hektisiä, mutta autossa istuessa ehtii rauhoittua ja miettiä monenlaista. En ole kokenut pitkää matkaa vastenmieliseksi.”

Viljeleminen onkin Pohjamolle liiketoiminnan ohella rentoutumiskeino, joka rikastuttaa elämää.

Pohjamo päätyi sivutoimiseksi viljelijäksi vähitellen opintojen ohessa vuodesta 2003 alkaen. Alkuvaiheessa hän hoiti kahta sukunsa tilaa sekä Teuvalla että Haukiputaalla.

Opiskelut vaihtuivat ensin yrittäjyyteen ja sitten palkkatöihin Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa (MTK) sekä myöhemmin Valiolla. Kahden tilan hoitaminen työn ohella Helsingistä käsin osoittautui kuitenkin liian aikaa vieväksi, ja nykyisin Pohjamo keskittyy Teuvan tilaan.

Pohjamo on siis yhdistänyt viljelyyn kolmea erilaista päätyötä. Opiskelijana ja yrittäjänä viljelyyn oli enemmän aikaa, mutta nykyisin sitä on niukemmin.

Tilan työt on tehtävä pääasiassa viikonloppuisin, ja lomat kuluvat usein pellolla. Ajankäyttöä täytyy suunnitella tarkkaan etukäteen, joskin sää voi muuttaa suunnitelmia. ”Lomia on vaikea varata etukäteen, koska jos lomaviikolla sataa, ei silloin voi tehdä peltotöitä. Vimmainen itsenäisyyden tavoittelu ei ole enää mahdollista, joten täytyy pyytää enemmän apua.”

Isä auttaa metsätöissä, appi pellolla ja anoppi tarjoaa perheelle tukea lastenhoitoon. Osan töistä Pohjamo tilaa urakoitsijoilta. Myös viljelijäyhteistyöstä on apua. Viime aikojen näkyvin osoitus siitä on kolmen tilan uusi, yhteinen puimuri.

Tänä kesänä maatilan pelloilla kasvaa vehnää, öljykasveja ja nurmea. Kasvinviljelyn ohella Pohjamo harjoittaa metsätaloutta. Viime aikoina Pohjamo on panostanut myös tilan yli satavuotiaan päärakennuksen remontointiin.

”Lattiat on uusittu savikkoon saakka. Sekin liittyy sivutoimisen viljelijän rooliin, että hyväksyy, ettei remontti valmistu hetkessä. Olen tehnyt töitä viikonloppuisin yhdessä kirvesmiehen kanssa. Hommat kyllä etenevät, ja remontti valmistuu pikku hiljaa.”

Sekä taloremontti että tilan kehittäminen liittyvät Pohjamon mielessä ylisukupolvisuuteen. Hän haluaa ylläpitää tilaa niin, että se olisi mahdollista myös tuleville sukupolville.

Sivutoimisena viljelijänä on kuitenkin pakko kestää keskeneräisyyttä. Virheisiin pitää suhtautua huumorilla, ja suunnitelmissa täytyy olla joustonvaraa. ”Minun on pitänyt hyväksyä se, että en ole pellolla välttämättä optimaaliseen aikaan. Päätoiminen kylvää parhaaseen aikaan, sivutoiminen silloin, kun on aikaa.”

Kaikkeen kuitenkin tottuu. Kun Pohjamo ajaa sunnuntaina kohti pääkaupunkia, jää stressi keskeneräisyydestä Teuvalle.