Yli 900 ikonista Tommi-puukkoa muodostavat Ilmo Juntusen puukkokokoelman ytimen – videolla hän kertoo jääkäri-Tommien historian

Ilmo Juntunen esittelee erään avustusjärjestön puukkoa, jonka terässä on kaiverrus ”Pirua ja ryssää vastaan”. Kuva: Miska Puumala

Puukoissa vuosisatainen käsityötaito yhdistyy arkisen käytännöllisyyden kanssa. Puukot kantavat mukanaan paloja historiasta ja välittävät perinteitä sukupolvelta toiselle.

Toisaalta terän välähdys on vienyt monta onnetonta hautaan tai vankilaan. Puukko kertoo aina tarinan omistajastaan, tekijästään tai ajastaan – hyvässä tai pahassa.

Kajaanilainen Ilmo Juntunen on kerännyt kokoelmaansa noin 3 000 puukon verran tarinoita. Kokoelma on hänen oman arvionsa mukaan Suomen suurimpia.

Kokoelma jo itsessään on tarina. Se ei syntynyt rakkaudesta puukkoihin vaan päin vastoin syvästä vihasta niitä kohtaan. Alkupisteenä on Juntusen isoisä. Hän oli mies, joka työskenteli 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Kajaanin maalaiskunnassa kyläpoliisina – mies, jolla oli puukkojen kanssa ongelma.

”Jostain syystä, joka ei ole koskaan minulle selvinnyt, hän vihasi puukkoja kuin ruttoa.”

Kyläpoliisin tehtäviin kuului tietysti erilaisten kärhämien ja nujakoiden setviminen. Juntunen kertoo kuulleensa, että isoisällä oli tapana takavarikoida riitapukareilta puukot pienimmistäkin syistä.

Puukkonsa takavarikkoon menettäneet eivät aina hakeneet omaansa pois, joten kirjoituspöydän laatikot alkoivat pursuta puukkoja. Säilytysratkaisua piti pohtia uudelleen.

Puukot ovat paitsi käytännöllisiä työkaluja myös upeita käsityötaidonnäytteitä. Kuva: Miska Puumala

”Hän iski aina puukon hirsiseinään pystyyn. Puukosta roikkui tuppi ja tupesta lappu, josta selvisi, kenen puukosta on kysymys.”

Puukkovarasto muuttui keräilykokoelmaksi illanistujaisissa, joissa toisaalla palveleva kyläpoliisikollega oli ihmetellyt pitkin seiniä iskettyjä puukkoja.

”Jotain sanoakseen ukko oli todennut keräilevänsä niitä.”

Puukon terässä on aina stanssattuna tekijänsä nimikirjaimet. Juntunen tosin huomauttaa, että esimerkiksi Hyrynsalmella on vaikuttanut kaksi Seth Israel Keränen -nimistä puukontekijää, joita ei sovi sekoittaa toisiinsa. Kuva: Miska Puumala

Myöhemmin kokoelma siirtyi Juntusen isälle. Kovin systemaattista keräily ei kahdella ensimmäisellä polvella ollut. Juntunen ei usko isoisänsä kartuttaneen kokoelmaa ostelemalla puukkoja, ja isä puolestaan oli viljelijä, joka ei työltään joutanut kiertelemään puukko-ostoksilla pitkin pitäjiä.

Sota-aikana kokoelma kuitenkin kasvoi kuin itsestään. Rintamamiehet valmistivat erityisesti jatkosodassa puhdetöinään erilaisia käyttöesineitä ja kalusteita, myös puukkoja.

”Isä ei käyttänyt alkoholia tai tupakkaa ollenkaan, joten hän vaihtoi annosviinojaan ja -tupakoitaan puhdetyöpuukkoihin.”

Noita korsun hämyssä valmistettuja ja vaihdettuja puukkoja kokoelmassa on noin sata. Isoisän inhoamia ja takavarikoimia puukkoja 1800–1900-lukujen vaihteen molemmilta puolilta kokoelmassa on kaikkiaan muutamia kymmeniä.

Ilmo Juntusen mukaan puukot liittyvät tiiviisti Suomen päättäjien historiaan. Presidentti P. E. Svinhufvud tapasi avata kaikki kirjeensä puukolla, ja Urho Kekkosella puolestaan oli tapana antaa Tommi-puukkoja lahjaksi. Kuva: Miska Puumala

Vuosikymmenten mittaan Juntunen on itse aktiivisesti kartuttanut kokoelmaa varsin mittavaksi ja harvinaislaatuiseksi. Hän kertoo hurjimpina vuosina ajaneensa pitkin Suomea puukkoapajien perässä viikoittain.

Juntusen silloinen vaimo oli työnsä vuoksi paljon poissa kotoa, joten päästäkseen puukko-ostoksille Juntunen kuljetti pientä tytärtään mukanaan.

”Istuin käytännössä kaikki viikonloput huutokaupoissa. Voi vain kuvitella, kuinka innostunut hän oli puukkojen keräilystä – tyttöparka.”

Juntusen vanhin Tommi-puukko on vuodelta 1879. Punamusta tuppi värjätään imeyttämällä nahkaan polttoöljyyn tai valopetroliin liuotettua nokea ja punamultaa. Kuva: Miska Puumala

Kokoelman kulmakiveksi on muodostunut ikoninen punamustassa tupessa säilytettävä Tommi-puukko. Juntunen on haalinut eri seppien takomia ja eri käyttötarkoituksiin tehtyjä Tommeja yhteensä yli 900 kappaletta.

Ei ole sattumaa, että kyseinen puukkotyyppi kattaa lähes kolmanneksen kainuulaisen keräilijän kokoelmasta, sillä alkuperäinen käsintehty Tommi on nimenomaan kainuulaista perua.

Vuonna 1866 hyrynsalmelaisnuori Kalle Keränen matkasi oppipojaksi Fiskarsin hienotakomolle, jossa hän omaksui englantilaiselta Thomas Woodwardilta uuden karkaisutekniikan: terä karkaistiin veden sijasta öljyyn, johon lämpö siirtyy hitaammin. Näin terästä saatiin joustavampi.

Myöhemmin Keränen palasi kotiseudulleen ja kehitteli konstailemattoman mutta kauniin puukkonsa, jonka nimesi oppi-isänsä mukaan Tommiksi.

”Puukon malli tuli Kainuusta, tekniikka Britteinsaarilta”, Juntunen kuvailee.

Myös yksittäisten puukkojen alkuperiin liittyy kiehtovia tarinoita historiasta. Erään tarinan todenperäisyyttä Juntunen yrittää parhaillaan selvittää.

Tarina liittyy mursun hampaasta valmistettuun puukkoon, joka on väitetysti valmistettu norjalaisen tutkimusmatkailija Fridtjof Nansenin johtaman tutkimusretken kunniaksi. Vuonna 1888 kuusihenkinen retkikunta hiihti ensi kertaa historiassa Grönlannin halki.

Jos puukon alkuperä pystytään todentamaan, on kyseessä erittäin harvinainen esine, sillä juhlapuukkoja valmistettiin aikoinaan vain kuusi kappaletta.

Jos Ilmo Juntunen saa varmistettua mursun hampaasta valmistetun puukon taustan, on kyse Fridtjof Nansenin retkikunnan kunniaksi valmistetusta puukosta. Kuusihenkinen seurue ylitti vuonna 1888 Grönlannin ensimmäistä kertaa hiihtämällä. Kuva: Miska Puumala

Juntusen kokoelmassa on lisäksi Suomen itsenäistymisen ajan historiallista havinaa, sillä hänellä on hallussaan kaksi alkuperäistä seitsemän tuuman terällä varustettua jääkäri-Tommia.

Näitä järeitä puukkoja kantoivat jääkärikoulutukseen Saksaan vuosina 1915–1918 salaa matkanneet miehet, jotka majoittuivat etapillaan Hallan Ukoksi kutsutun hyrynsalmelaisen Juho Heikkisen tiluksilla.

Juntusen jääkäri-Tommeista toinen on keikkunut vuosien ajan itsensä Kurt Martti Walleniuksen vyöllä. Wallenius eteni jääkäriaikojensa ja sisällissodan jälkeen kenraalimajuriksi ja toimi Suomen armeijan yleisesikunnan päällikkönä.

Presidentti Ståhlbergin kyyditys katkaisi Walleniuksen uran vuonna 1930. Vaikka Wallenius lopulta todettiin syyttömäksi, hänet erotettiin päällikön paikastaan. Wallenius päätyi lopulta yhdeksi Lapuan liikkeen ja Mäntsälän kapinan johtohahmoksi.

Jääkäriliikkeen itäisen etappitien kymmenvuotismuistojuhla Hallassa talvella 1926. Edessä keskellä tummissa asuissa Hallan Ukkona tunnettu Juho Heikkinen ja rouva Liisi Heikkinen. Heidän välissään seisoo piippu suussaan Kurt Martti Wallenius. Kuva: Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma

Historian taltiointi on yksi puukkoharrastuksen perimmäisistä merkityksistä Juntuselle. Tarkan kirjanpidon myötä on syntynyt esimerkiksi kattava luettelo tietyn ajanjakson Tommi-puukoista ja niiden tekijöistä.

”Se on dokumentoitu historian vaihe puukkojen kautta.”

Myös kokoelman tunnearvo ja jatkuvuus seuraaville sukupolville ovat Juntuselle tärkeitä. Hän laskee kokoelman tulevaisuuden nyt kymmenvuotiaan tyttärenpoikansa varaan.

Juntunen ei nimittäin usko, että hänen tyttärensä olisi vuosikymmenten jälkeen yhtään sen enempää innostunut puukoista kuin lapsenakaan.

Hienovaraisesti Juntunen on valmentanut nuorta miestä puukkojen pariin, ja he ovat jo tehneet kirjallisen sopimuksen, että tämä on puukkojen omistaja.

”Kuulin, että hän oli kavereilleen kehunut, että hänellä ’sitä vasta onkin puukkoja’”, Juntunen nauraa.

Näyttää siltä, että innostus on saatu juurrutettua ja mahdollisesti Suomen suurimman puukkokokoelman tarinaan kirjoitetaan vielä seuraavakin luku.

Ilmo Juntunen on pohtinut puukkokokoelmansa jatkoa. Hänen mukaansa ”kukaan täysjärkinen” ei ostaisi kokoelmaa sen todellisella hinnalla. Kuva: Miska Puumala