Kirja-arvio: Koskettavia kohtaloita Koillismaalta

Karoliina Timonen: Kirjeitä Iijoelle. Kalle Päätalon elämän naiset. 416 sivua. Gummerus 

”Tyyne ei pelekää, että oikasee säärensä, jos nielasee hillan kiviä. Syöpi suurena herkkuna”, Riitu-äiti vertasi harmissaan, kun ei saanut Tyynestä miniää.

Ensi ajatukseni oli, että tässä on Kalle Päätalon suosiolla ratsastava tekokirja. Vaan kävi niin, että nopeasti ihastuin Karoliina Timosen (s. 1977) tapaan tarkastella Päätalolle läheisiä ihmisiä.

Karoliina Timonen on itsekin kirjailija, joten kieli on hallussa. Hän tunnustaa rakastuneensa Iijoki-sarjaan jo alle 20-vuotiaana. Kiintymys on aistittavissa. Hän puhuttelee henkilöitä tuonpuoleiseen kuin sisariaan.

Elämä vielä viime vuosisadan puolivälin Taivalkoskella oli kovaa.

Kansanihmisillä oli kuitenkin vahva usko tulevaisuuteen. Naiset olivat yhtä karaistuneita ja karskeja kuin miehet.

Riitun ohella kirjassa tavataan esiäitejä ja muita sukulaisia sekä Kallea kiinnostaneita naapureita. Sokea Lahti-Vappu oli nuorena lähtenyt kalastajaksi Norjaan. Äidin kielloista huolimatta Kalle kipaisi kuulemaan Vapun tarinoita ja syömään karpalopöperöä samalla lusikalla.

Parinkymmenen valitun joukossa ovat myös nuoret viehättävät serkukset Anni ja Hilikki, jotka kilpailivat teini-ikäisestä Kallesta suorasukaisen aistillisesti. Kummankin kohtaloksi koitui keuhkotauti vähän yli 20-vuotiaana.

Karoliina Timonen on täydentänyt elämäkertatietoja kirkonkirjojen ja muitten lähteitten perusteella. Otteet Iijoki-sarjasta antavat naisille oman äänen omassa ympäristössään.Timonen katsoo heitä kaikkia lämpimästi kuin perhearkistonsa ihmisiä.

Teos nostaa Päätalon tuotannon ajankohtaiseksi ja houkuttaa sen pariin, mutta on kiinnostava kokonaisuus omana itsenäänkin.