”Oispa aikaa lukea”– onko kyse ajan puutteesta vai onko kirjaan vain vaikea tarttua?
Miksi haalitut lukusuositukset jäävät lopulta lukematta? Kolumnisti Terhi Peltokorpi pohtii lukutottumusten kirjoa.
Loman alussa tyypillisesti haalitaan lukemista runsaasti, mutta usein käy niin, että ainakin osa kirjoista jää lukematta. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen5.8.202306:00
”Äiti saanko lisää aikaa”, yhdeksänvuotias kysyy hyvän huomenen toivotuksena. Kysyn lapselta, mitä hän aikoo tehdä kännykällä ja mihin tämän päivän aika on jo käytetty, vaikka aamu on vasta nuori.
Vastaus tyydyttää ja lisäaikaa heltiää, kunhan aamupala tulee ensin syödyksi.
Aamupalan jälkeen poika laittaa kuulokkeet korville ja siirtyy ulos riippumattoon makoilemaan. Eilen aloitettu äänikirja vie hänet mielikuvitusmatkalle toiseen maailmaan.
Hetken päästä isoveli tulee alakertaan ja kysyy ensimmäiseksi: ”Kuka kuuntelee?” Äänikirjapalvelun yhtäaikainen käyttö vaatisi toisen tunnuksen tai kalliimman perhepaketin.
Nyt pojat joutuvat neuvottelemaan, kumpi saa jatkaa kuuntelua. Kuuluvat sopivan tunnin vuoroista.
Yritän ehdottaa isoveljelle, että hän pyöräilisi kirjastoon ja lainaisi sieltä kirjan luettavaksi. Ehdotus ei innosta nyt, koska äänikirjaa voisi kuunnella muuta touhuillessa.
Loma ja lukeminen kuuluvat monen mielessä edelleen erottamattomasti yhteen.
Innostun muistelemaan lapsuuden kesiä. Mummolassa oli kaksi vinttikamaria, joista toisen seinänvieriä kiersivät sängyt ja keskilattialle oli sijoitettu houkuttelevasti keinutuoleja.
Meillä oli tapana viettää siellä usein mummon kehotuksestakin pitkiäkin aikoja. Huoneessa oli melkein kuin pieni kirjasto vanhoja värikäskantisia lasten ja nuorten kirjoja. Makasimme serkkujen kanssa sängyillä tai keinuimme keinutuoleilla ja luimme joko itseksemme tai ääneen toisillemme.
Vintin kirjat tulivat luettua, mutta onneksi mummolan pihaan ajoi myös kerran viikossa kirjastoauto. Monipaikkaisuudesta ei vielä puhuttu, mutta perheemme kahden kodin ansiosta olin saanut ylpeydekseni jo alakouluikäisenä kirjastokortit kahteen eri kirjastoon.
”Oispa aikaa lukea kirjaa”, puolisoni huokaisi kesäloman lähestyessä. Loma ja lukeminen kuuluvat monen mielessä edelleen erottamattomasti yhteen.
Tämän huomaa myös alkukesän somepäivityksistä, joissa pyydetään suosituksia hyvistä kirjoista. Poimin suosituksista myös itseäni kiinnostavia ehdotuksia.
Kesän lopulla saatamme huomata, että loma meni ja kirja on edelleen yöpöydällä keskeneräisenä. Lomalle tuli lastattua liian suuria odotuksia, ja osa toiveista jäi toteuttamatta. Kirjan pariin voi palata toki loman jälkeenkin.
Keskivertosuomalainen viettää reilut viisi tuntia viikossa kirjaa lukien, ja vain neljännes meistä ei ole lukenut lainkaan kirjaa viimeisen kuukauden aikana.
Eivätköhän syksyn sateiset ja pimenevät illat tarjoa myös hyviä hetkiä kääriytyä sohvan nurkkaan, laittaa villasukat jalkaan, vetää viltti päälle ja uppoutua kirjojen ihmeelliseen maailmaan.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
