80-vuotias Risto Ihamuotila tunnistaa yli tuhat kasvia

Histan tilan vanha kivinavetta on peräisin vuodelta 1828. "Kattojen uusiminen ja huolto on tärkein toimenpide vanhojen rakennusten kunnon ylläpitämisessä", toteaa Risto Ihamuotila. Kuva: Sanne Katainen

Histan tilan vanha kivinavetta on peräisin vuodelta 1828. "Kattojen uusiminen ja huolto on tärkein toimenpide vanhojen rakennusten kunnon ylläpitämisessä", toteaa Risto Ihamuotila. Kuva: Sanne Katainen

Risto Ihamuotilan puutarha kylpee keväällä sateenkaaren väreissä. Kuva keltainen mukulaleinikki on levittäytynyt kukkapenkistä myös omenapuiden alle. Kuva: Sanne Katainen

"Mukulaleinikki, keltavuokko, douglaskuusi, makedonianmänty...", luettelee kasveihin intohimoisesti suhtautuva Risto Ihamuotila kotitilansa pihamaalta löytyviä lajeja.

Ihamuotilan innostus kasveihin alkoi jo lapsena. Koulutehtäväksi annettuun kasvioon piti kerätä reilut 100 kasvia, mutta Ihamuotila yllätti opettajan tuomalla kesän jälkeen kouluun yli 300 kasvia sisältävän kasvion.

"Luonnossa liikkuessa pitää aina olla mukana kasvikirja ja kamera", kehottaa Ihamuotila.

Hän on valokuvannut ja tunnistanut yli tuhat erilaista kasvia, jotka on arkistoitu valokuva-albumeihin. Jokaisesta kasvista on talletettu kolme kuvaa, joista näkyvät kasvupaikka ja kukinto sekä suomenkielinen ja tieteellinen nimi.

Lisäksi Ihamuotila on kirjoittanut kaksi kasviopaskirjaa. 300 kasvia Suomen luonnossa -opasta on myyty yli 5 000 kappaletta.

"Välillä myös vaimoni Kristiina Ihamuotila on ollut sormiaan myöten mullassa, kun hän on auttanut minua löytämään jotain uutta kasvia", Ihamuotila kertoo.

Harvinaiseen kasviin ei yleensä törmää sattumalta, minkä vuoksi kasviharrastajat auttavat toisiaan ja jakavat tietoa löytämiensä kasvien kasvupaikoista.

"Huomenna lähden etsimään Salon seudulle harvinaista kevätsaraa. Se kasvaa muista saroista poiketen kuivalla paikalla."

Ihamuotilan mukaan kasvibongaus on lintubongausta helpompaa, sillä kohde pysyy paikallaan.

"Toisaalta harvinainen kasvi ei voi lentää omalle pihalle kuten lintu", Ihamuotila vitsailee.

Kasvien bongaamisen lisäksi Ihamuotila on innokas sään seuraaja.

"Minulta löytyvät säämuistiinpanot noin 50 vuoden ajalta. Kirjaan vuosittain ylös esimerkiksi lumen syvyyden, läheisen Sahajärven jäiden lähtöpäivän, kylvöjen aloituspäivän sekä tuomen kukinnan", hän listaa.

Ihamuotilan nuorin veli asuu Sahajärven rannalla, joten parhaimmillaan hän saa tunnin tarkkuudella tiedon järven jäiden lähtemisestä.

Muistiinpanoista on selkeästi nähtävissä ilmaston muuttuminen.

"Tuomen kukinta on aikaistunut, ja jäät lähtevät jopa pari viikkoa aikaisemmin 1960-lukuun verrattuna. 2000-luvulla lähimetsiin alkoi ilmestyä tammia, mikä osaltaan kertoo ilmaston lämpenemisestä", Ihamuotila kuvailee.

Keväisin Ihamuotilalla riittää puuhaa, eikä ikä ole hidastanut tahtia.

"Aion mennä tänään vielä äestämään ja perunatkin pitäisi istuttaa."

Syntymäpäiviään hän juhlistaa perheensä kanssa Histassa. Tila on yksityiskäytössä eikä siellä voi vierailla.

"Paikan päälle on tulossa vain lähiperhe, mutta siitäkin tulee jo yli 20 henkeä", toteaa kolmen lapsen isä ja yhdeksän lapsenlapsen isoisä.

"Nuorempana tämä oli lastenlasten unelmapaikka, ja he auttoivat esimerkiksi perunan istuttamisessa. Nyt nuorilla on jo opiskeluja ja muuta, joten Kristiinan pitää heitellä perunoita kaksin käsin", Ihamuotila ennakoi.

Espoon Nuuksiossa sijaitsevan Histan tilan entisistä isännistä löytyy tietoa aina 1540-luvulle asti. Vuonna 1904 Hista siirtyi Ihamuotiloille, kun Riston isoisä osti tilan.

Tilaan kuuluu satakunta hehtaaria peltoa ja lisäksi metsää.

"Kun olin lapsi, täällä oli lampaita, kanoja, lehmiä, sikoja sekä useampi hevonen, joita käytettiin apuna pelto- ja metsätöissä", Ihamuotila listaa.

Myös pelloilla viljeltyjen kasvilajien lista on vakuuttava: siemenviljoja, rypsiä, rapsia ja öljypellavaa.

"Olin aikaani edellä, sillä tilallamme on kokeiltu myös tämänhetkisen muotikasvin härkäpavun viljelyä jo 1980-luvulla. Siihen iski kuitenkin suklaaruoste eikä torjunta onnistunut, joten kokeilu jäi siihen", Ihamuotila muistelee.

Aikoinaan Histan tilalla riitti vilskettä ja vilinää joka nurkalla.

"Tilalla saattoi parhaimmillaan olla samaan aikaan töissä pehtoori, työmiehiä, tallimiehiä, karjakko, agronomi-, kotitalous- ja maatalousopiston harjoittelijoita", Ihamuotila luettelee.

Nyt Histan tilan pellot ovat toista vuota vuokralla. Sekä Ihamuotila että aikoinaan hänen isänsä ovat hoitaneet tilaa sivutoimisena, sillä töitä on riittänyt muuallakin.

Ihamuotila on työskennellyt uransa aikana muun muassa Helsingin yliopiston kanslerina ja rehtorina sekä maatalouspolitiikan professorina.

Lisäksi hän on työskennellyt maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaanina ja lukuisissa luottamustehtävissä.

Tie maatalouspolitiikan pariin ei ollut aluksi selvä. Ihamuotila harkitsi ensin kasvinviljelytiedettä, mutta päätyi väittelemään tohtoriksi maanviljelytaloudesta.

"Sen jälkeen kiinnostuin maatalouspolitiikasta ja hain professorin paikkaa."

Ihamuotilan mukaan paikkaan oli useampi vanhempi ja kokeneempi hakija. Valinnan ratkaisi kuitenkin Ihamuotilan Yhdysvalloissa Cornellin yliopistossa hankkima kansainvälinen kokemus.

"Siihen aikaan kansainvälinen kokemus oli harvinaisempaa. On hyvä, että opiskelu- ja työelämässä voi nykyään hankkia helpommin ulkomaan kokemusta", hän arvioi.

Ihamuotila valittiin maatalouspolitiikan professorin virkaan 34-vuotiaana, jolloin hän oli hetken aikaa koko Helsingin yliopiston nuorin professori.

"Olen päässyt seuraamaan läheltä maatalouden rakennemuutosta. Opetusaikanani maatilan keskikoko oli 11 hehtaaria, kun nyt se on noin 40 hehtaarin paikkeilla, ja kehitys jatkuu edelleen."

Ihamuotila toimi Helsingin yliopiston rehtorina 1991–1996. Kiireistä huolimatta hän tuli joka viikonloppu Histaan.

"Se oli aika haastava paikka tulla valituksi rehtoriksi juuri 1990-luvun laman alussa. Mutta jotain tein oikein, sillä minut valittiin uudelleen", Ihamuotila naureskelee.

Nyt Ihamuotila viettää vaimonsa kanssa suurimman osan ajasta Histassa, mutta välillä he käyvät myös Helsingin keskustassa kakkosasunnollaan.

Työuransa merkittävimpänä saavutuksena Ihamuotila pitää Helsingin yliopiston Viikin tiedepuiston alullepanemista.

"Dekaaniaikoinani mietin yhdessä edesmenneen elintarvikekemian professorin Pekka Koivistoisen kanssa, miten perustieteet saataisiin tuotua samaan paikkaan maatalous- ja metsätieteiden kanssa ja luotaisiin edellytykset tieteen tuloksia hyödyntävien yritysten sijoittumiselle Viikin kampukselle", hän kertoo.

Ihamuotilan ajatuksena oli saada rahaa uusiin rakennuksiin myymällä Helsingin kaupungille maata asuntorakentamista varten.

"Lopullinen päätös vei kauan, mutta viikko ennen rehtorina aloittamistani vuonna 1991 sain kuulla kauppojen varmistuneen", hän kertoo tyytyväisenä.

Nykyään Viikistä löytyvät maatalous- ja metsätieteiden lisäksi bio- ja ympäristötieteellinen, farmasian ja eläinlääketieteen tiedekunta.

"Luennointi oli minulle aina mieluista puuhaa. Ilmeisesti opiskelijatkin pitivät opetustyylistäni, sillä sali jouduttiin vaihtamaan isompaan ensimmäisen luentoni jälkeen."

Ihalainen on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäsen vuodesta 2015 ja Agronomiliiton kunniajäsen vuodesta 1997.