Sota-aikana sikoja kasvatettiin jopa kerrostaloissa – Miksi possut kasvoivat juuri pannuhuoneissa?

Aake Jermon kirjassa Kun kansa eli kortilla on kuvattuna kotisika, joka kurkistaa ulos ikkunasta. Kuva: Aake Jermo

Jos joudutte pitämään sikaa kerrostaloasunnossa, possu on syytä pistää kellarin pannuhuoneeseen, jossa on lämpökeskuksen uuni. Siellä on kuivaa possulle, eikä eläin kärsi vilua. Ilmanvaihto pitää huolen, ettei hajuhaittoja muodostu.

”Jopa näin pitkälle mentiin, että possujen pitämiselle kaupungissa annettiin tällaisia ohjeita”, tietokirjailija Juha Kuisma kertoo.

Sota-aikana kasvatettiin possuja kaupungeissa lihaksi, koska Suomi riutui nälänhädän partaalla, eikä muuta lihaa ei ollut aina saatavilla.

”Mustaa pörssiä ei ollut kovin paljon, ei prosenttiakaan koko elintarvikemäärästä, mutta se piti sisällään oikeustapausten perusteella ylimääräisiä kanoja, lampaita tai joitakin possuja”, Kuisma sanoo.

Kerrostalopossuja eli suurissa kaupungeissa eli esimerkiksi Turussa ja Helsingissä.

”Sitä ei kovin suurena moraalisena rikkomuksena pidetty”, Kuisma sanoo naurahtaen.

Kaupungissa oltiin hätää kärsimässä, sillä kaupoista ei saanut normaaliin tapaan ruokaa. Maatiloilta kerättiin ruokaa valtiolle kaupunkiin jaettavaksi. Korttiannokset sisälsivät noin puolet ihmisten ravinnontarpeesta.

Toinen puoli piti löytää jostain muualta, esimerkiksi viljelemällä kaupungeissa jopa katujen varrella perunaa. Muita ruoan hankkimiskeinoja olivat esimerkiksi kalastus, sienestys, marjastus, metsästys ja luonnonvaraisten kasvien kerääminen.

Moni sian kotikasvattaja kiintyi possuunsa. Kuva Aake Jermon kirjasta Kun kansa eli kortilla.  Kuva: Aake Jermo

Toimittaja Aake Jermo kertoo kirjassaan Kun kansa eli kortilla, että sianpito tuli sota-aikana kaupungeissakin sallituksi mutta oli edelleen säännösteltyä.

Possujen lisäksi ruokavarojen lisäämiseksi kasvatettiin myös kaniineja, hanhia, lampaita, vuohia ja kanoja. Sota-aikana ilmestyi jopa kaninkasvatusoppaita, koska suomalaiset olivat tottumattomia kasvattamaan lihakaneja.

Eläimiä kasvatettiin tyhjennetyissä autotalleissa, piharakennuksissa, itserakennetuissa suojissa, häkeissä, kesäasunnoilla, siirtolaispuutarhoissa ja äärimmäisessä tilanteessa jopa sisällä asunnoissa.

”Jouluporsaita asusti kaupunkitalojen kylpyhuoneissakin, mistä käsin ne levittivät ominaistuoksuaan porraskäytäviin. Sianravinto Oy lupautui jo 1941 hankkimaan porsaita helsinkiläisille tarvitsijoille”, Jermo kirjoittaa.

Tampereella oli kansanhuoltolautakunnalle ilmoitettu syksyllä vuonna 1943 kaikkiaan 1035 taloussikaa.

Jermo jatkaa, että koko maassa oli 1944 toimitetussa ”henkikirjoituksessa” sikoja peräti 364 312 kappaletta – näistä ehdoton enemmistö tosin eli varmasti asuntojen ulkopuolella.

”Ikioma talousporsas, keittiössä tepasteleva Kaisa tai Oskari, tuli monissa tapauksissa niin rakkaaksi perheenjäseneksi, ettei sen liha puutteesta huolimatta maistunut”, Jermo kirjoittaa.

Lue lisää:

Ammattikitaristi Tomi Paldanius haluaa soittaa helmiä oikeille sioille – "Voi olla, että olisi helpompi saada keikka vaikka valtioneuvostoon"

Nuori viljelijä heittäytyi esittelemään, miten maanviljelijöitä yleensä esitetään kuvissa ‒ flanellipaita, Hankkija-lippis ja heinänkorsi täydentävät kokonaisuuden

Terveisiä 1990-luvulta – ”Olen kuullut pahimmillaan tilanteesta, jossa asiakastilaisuudessa naismyyjää on 'vitsillä' painostettu harrastamaan seksiä asiakkaan kanssa myynnin edistämiseksi”