Tuiskulan tila panostaa erityiseen viljelytapaan, jossa isot koneet ja kyntöaura ovat pannassa ‒ "Liian helpot ratkaisut aiheuttavat lisää ongelmia"

Uudistavalle maataloudelle ei ole omaa sertifikaattia. Jo siksi Pieter-jan van Damme ja Essi Ruuskanen haluavat panostaa tilan toiminnan läpinäkyvyyteen.  Kuva: Sanne Katainen

Maaseudulla piilee luonnonvoimia, jotka harvoin loppuvat kesken: Pellosta nousevat kivet, väärä sää ja ihmisten kekseliäisyys.

Viimeisimmästä riittää esimerkkejä Lappersin kylässä Siuntiossa sijaitsevalla Tuiskulan tilalla.

Akkuporakonetta ei esimerkiksi ajattelisi sadonkorjuun kannalta tärkeäksi työvälineeksi. Täällä laite on kuitenkin olennainen.

”Tuiskulan tytöt” ovat uteliasta porukkaa. Kanoille tehty mobiilivaunu ei täytä luomuvaatimuksia, joten luomuun munia ei saa. Kuva: Sanne Katainen

Porakone pyörittää korjuukonetta, jolla salaatit saa kerättyä talteen häkellyttävällä vauhdilla. Porakoneelle on käyttöä keväisin myös rullamöyhentimessä sekä tilan lukuisissa rakennusprojekteissa.

Nuoren kanadalaisviljelijän keksinnön käyttöön ottanut Pieter-Jan Van Damme on avoin uusille ideoille – kunhan ne sopivat tilan fiolosofiaan.

Tilalla harjoitetaan uudistavaa maataloutta. Menetelmässä jäljitellään luonnon ekosysteemejä.

Kun tavanomaisia peltoja syksyisin kynnetään, traktoreiden taakse nouseva pölypilvi herättää Van Dammessa huolta. Pölyn mukana lentää hedelmällistä maata.

Täällä maata ei kynnetä auki milloinkaan. ”Maaperän kunto on ykkösasia”, hän sanoo. ”Eläviä juuria on oltava mahdollisimman paljon.”

Pieter-Jan Van Damme on hakenut kirjallisuudesta runsaasti tietoa perehtyessään uudistavaan viljelyyn. Kuva: Sanne Katainen

Kasvilajien määrä tilalla on häkellyttävä: On tomaattia, erilaisia kukkia, kaalia ja papuja.

Kasvihuone muistuttaa lähinnä pientä viidakkoa. Viljelysten takana häämöttävät uuden, isomman kasvihuoneen perustukset.

Kasvien kirjoon on syynsä. Kun eri kasveja on paljon, ei yhden heikko sato romahduta tilan taloutta. Monipuolisuus on auttanut sopeutumaan myös kuivaan kesään vähäsateisella alueella.

Tänä vuonna kaalikoit tekivät tuhojaan, mutta esimerkiksi salaatit ja rypäleet onnistuivat erinomaisesti. Tarkkaa tilastoa satomääristä on pariskunnalta kuitenkin turha tivata. Alat ovat pieniä yhtä kasvia kohden.

Osa kasveista kuten salaatti ovat rahallisesti erittäin tuottoisia, kun taas toisista saa lähinnä iloa biodiversiteetin takia.

Karjanlanta on tärkeää maan kasvukunnon kannalta, Essi Ruuskanen ja Pieter-Jan van Damme tähdentävät. Kuva: Sanne Katainen

Damme puhuu aiheesta syvällisesti ja yksityiskohtaisesti, mutta harppaus viljelijäksi on ollut suuri.

Aiemmin hänellä ei ollut mahdollisuutta laittaa edes basilikaa kasvamaan keittiönsä ikkunalaudalle. Elämäntyyli oli siihen liian kiireinen.

Belgialaismiehelle Suomenkin piti olla vain pikainen pysähdyspaikka dokumentin teon lomassa. Sitten elämään astui Essi Ruuskanen ja kuviot menivät juuri oikealla tavalla uusiksi. ”Tämä oli mitä tarvitsin.”

Uudistavaa viljelyäkin poikkeuksellisempaa on Tuiskulan toinen toimintaperiaate. Tila on ohittanut suuret kauppaketjut. Tuotteet myydään suoraan kausijäsenille, jotka saavat tilalta viikottaisen ruokakassin.

Esimerkiksi vihannes- ja kananmunakassin saa kesäkuusta lokakuuhun 370 eurolla. Ruokakassi toimitetaan REKO-torin kautta tai sen voi noutaa tilalta.

Asiakkaat asuvat pääasiassa Uudenmaan alueella.

Kasvihuoneessa viihtyvät niin viinirypäleet kuin kurkutkin.  Kuva: Sanne Katainen

Tila on silti kokonaisuutena kooltaan pieni. Onko uudistava maatalous tuomittu muutamien hehtaarien puuhaksi?

On merkkejä siitä, että ennakko-oletus on väärä. Maailmalla uudistavaa maataloutta näkee jo todella isoillakin tiloilla.

Porakoneella käyvä salaatinkorjuukone kerää sadon talteen hetkessä. Avomaalla viljely tapahtuu kymmenen metriä pitkillä ja 75 senttiä leveillä kaistoilla. Kuva: Sanne Katainen

Elintarvikejätti General Millsin tavoitteena on kasvattaa menetelmän piirissä oleva viljelyala miljoonaan hehtaariin vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa näkyvimpiä uudistavan viljelyn edistäjiä on Carbon Action -hanke, johon kuuluu sata tilaa. Tavoitteena on häiritä maaperää mahdollisimman vähän, tarkoitti se sitten muokkausta tai kasvinsuojeluaineita. Samalla maaperä varastoi hiiltä.

Kausijäsenten lisäksi satoa myydään tilan kupeessa sijaitsevan kojun kautta. Olisi hienoa, jos samankaltaisia tiloja saataisiin useita lähekkäin. Se toisi synergiaetuja, Van Damme pohtii. Se lisäisi myös paikallista ruokakulttuuria. Kuva: Sanne Katainen

Pieter-Jan Van Damme ilmaa maata leveällä talikolla. Isot koneet tiivistävät maata liiaksi, hän sanoo. ”Liian helpot ratkaisut aiheuttavat lisää ongelmia.” Kuva: Sanne Katainen

Pyörillä liikkuvaa mobiilikanalaa siirrellään joka toinen päivä, jotta kanoilla on laitumella aina tuoretta kuopsuteltavaa ja syötävää. Kuva: Sanne Katainen

Ohikulkijoille tilan näkyvin osa ovat tien vieressä pellolla laiduntavat kanat. Uteliaat linnut avaavat tuossa tuokiossa kuvaajan kengännauhat.

Vaikka linnuilla on ulkoilumahdollisuus aukealle pellolla kaiken aikaa, yhtään ei ole joutunut petojen kitaan. Aitauksesta löytyneistä petolinnun höyhenistä Van Damme on päätellyt, että pinteeseen on joutunut kanojen sijaan haukka.

Lanta on olennainen osa tilan ravinteiden kiertoa, mutta omien kanojen lanta ei viljelyksille yksin riitä. Karjanlannan löytäminen lähialueilta oli työn takana. Länsi-uudellamaalla karjaa pitää enää harva.

”Eläimet ovat kierrolle tärkeitä, mutta eläimet eivät ole työkaluja, vaan kunnioitettavia partnereita”, Van Damme toteaa.

Dammea kiehtoo myös peltometsäviljely. Hän siteeraa tutkimustuloksia, joiden mukaan nurmikasvien tuotto on vähintäänkin yhtä hyvä tai jopa parempi, kun pellolla kasvaa lisäksi puita. Omat lampaat ja naudatkin kiinnostaisivat.

Toistaiseksi nykyisessäkin tuotannossa riittää kehitettävää. Pienten lasten vanhemmilla olisi ideoita enemmän kuin aikaa.

Investoinnit syövät tuloista leijonanosan, mutta elämiseen riittävä palkka on selkeä tavoite. Juoksevat kulut halutaan pitää jatkossakin maltillisina.

”Vastustamme isoja velkoja ja suuria kuluja. Jos velkaa on paljon, suunnanmuutosten teko on vaikeaa.”

Orvokit ovat tuottoisia: mitä enemmän poimii, sitä enemmän ne kukkivat. Ne ovat myös syötäviä ja maistuvat perheen tyttärelle. Paikallisten kasvien suosiminen auttaa pölyttäjiä, Ruuskanen pohtii. Hyönteiset tunnistavat ne paremmin. Luonnonmateriaaleista tehty aita on luonut kukille suotuisan mikroilmaston. Kuva: Sanne Katainen