Yli 200 esitystä metsuriksi pukeutuneena – akrobaatin puolen vuoden kesätyörupeama päättyi eilen

Esiintyjien ei tarvitse pystyttää telttaa, mutta omat välineensä he kuljettavat rekkoihin ja taas uudella esiintymispaikalla telttaan, kertoo akrobaatti Oskari Jauhiainen. Kuva: Hanna Linnove

Oskari Jauhiainen heräsi tänä aamuna asuntovaununsa sängystä aivan kuin lähes joka aamu huhtikuun alusta lähtien. Luultavasti hän keitti kupposen kahvia ja otti aamupalatarvikkeet esille pikkuisesta jääkaapista.

Monelle muulle tänään on aivan tavallinen lokakuinen maanantai, mutta Jauhiaiselle tämä on ensimmäinen päivä puoli vuotta sitten alkaneen sirkuskiertueen päättymisen jälkeen.

Eilen hän kieppui toistaiseksi viimeistä kertaa tolpassa ja vastaanotti Sirkus Finlandian telttaan kerääntyneen yleisön raikuvat aplodit.

Yli 200 esityksen jälkeen on aika jättää taakse sirkuskaravaani.

Jauhiainen ajautui sirkuksen pariin sattumalta kavereidensa kautta jo alakoulussa. Kun sirkuskoulussa käyvät kaverit alkoivat heittää koulunpihalla kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja, heräsi Jauhiaisen mielenkiinto.

Jauhiainen kävi viikossa kahdella akrobatiatunnilla ja lisäksi hän harjoitteli jonglööraamista. Lapsena aloitettu kansantanssiharrastus oli antanut hänelle rytmitajua, josta oli hyötyä etenkin tanssillisissa numeroissa.

Yläkoulun jälkeen Jauhiainen aloitti lukio-opinnot, mutta mikään muu ei kiinnostanut häntä samalla tavalla kuin sirkus. Vanhemmat tukivat Jauhiaisen uravalintaa, mutta opinto-ohjaaja kehotti pohtimaan muitakin vaihtoehtoja. Ei tosin kovin ponnekkaasti.

"Vuosi vuodelta minulle oli vahvistunut ajatus, ettei minulla ollut mitään muuta ideaa. Tiesin, että Lahdessa on sirkusartistikoulutus, ja että se on seuraava suuntani."

Saatuaan ylioppilastodistuksen kouraansa Jauhiainen haki koulutuskeskus Salpaukseen ja pääsi ensi yrittämällä opiskelemaan sirkuslinjalle.

Sirkusalan perustutkinnon suorittaminen kestää kolme vuotta. Ensimmäisen lukuvuoden alussa opiskelijat testaavat jonglööraamista, akrobatiaa ja muita lajeja löytääkseen sen itselleen kaikkein sopivimman. Lisäksi lukujärjestykseen kuuluu muun muassa balettia ja nykytanssia.

Ensimmäisen vuoden puolivälissä opiskelijoita aletaan rohkaista oman lajin valitsemiseen, jotta aikaa sen opetteluun jäisi mahdollisimman paljon.

Jauhiaisen lajiksi valikoitui kiinalainen tolppa, jossa kivetään ja temppuillaan monen metrin korkeuteen kohoavan tolpan varassa.

"Minulla on aina ollut jonkinlainen kiipeilyinto. Pienenä kiipeilin jokaiseen puuhun, joka tuli vastaan."

Puolitoista vuotta sitten eli keväällä 2017 Jauhiaista ja hänen opiskelutovereitaan odotti yllätys: osalla heistä olisi mahdollisuus päästä esiintymään Sirkus Finlandiaan kaudeksi 2018.

Se oli huikea uutinen! Sirkus Finlandia on kiertänyt Suomea yli 40 vuotta, Jauhiainenkin oli käynyt katsomassa sen esityksiä lapsena Lappeenrannassa.

"Pienestä pitäen olin haaveillut Sirkus Finlandiaan pääsemisestä, mutta tajusin jos silloin, ettei se ole paikka, johon mennään noin vain."

Toisin kävi. Jauhiainen on yksi viidestätoista Lahdesta valmistuneesta sirkustaiteilijasta, jotka valittiin mukaan puoli vuotta kestävälle kiertueelle.

Yleensä Sirkus Finlandiassa on runsaasti ulkomaalaisia esiintyjiä, joten sirkustirehtööri Carl Jernström jr. oli Jauhiaisen mukaan innoissaan yhteistyöstä koulun kanssa.

"Calle sanoi, että Sirkus Finlandiassa ei ole koskaan ollut näin montaa suomalaista artistia."

Sooloesityksessään Jauhiainen on pukeutunut metsuriksi, joka kahvitermarista ryystettyään jättää moottorisahan maahan, ja päätyy kiipeilemään puunrunkoa esittävää tolppaa ylös ja alas. Väillä hän sukeltaa pää edellä kohti lattiaa, mutta vauhti pysähtyy juuri ennen kohtalokasta rysähdystä.

Idea metsurin asusta syntyi yhdessä sirkuksen vaatturin kanssa. Jauhiainen on nuoresta asti maustanut esitystään huumorilla, joten idea ruutupaitaisesta metsien miehestä puhutteli.

Jauhiaisella ei ole kokemusta metsätöistä, mutta hänen äitinsä puolen suvussa on runsaasti maatalousihmisiä.

"Eno, serkut ja äidin isä ovat tehneet Nuijamaalla paljon maatalous- ja metsähommia. Minä en ole ikinä kaatanut puuta."

Sukulaisilta tuli hyvää palautetta Jauhiaisen roolista. Kukaan ei edes kuittaillut moottorisahaa pitelevien käsien asennosta, vaikka Jauhiainen oli jotain palautetta odottanut.

Kotikaupunki Lappeenrannan esityksen ovat painuneet Jauhiaisen mieleen erityisen hyvin. Asiaan saattaa toki vaikuttaa se, että akrobaatin äidin kautta näytöksiin varattiin noin 50 lippua.

"Yhdessä esityksessä A-katsomossa oli lähinnä omia joukkoja. Hurraus alkoi heti kun ilmestyin lavalle, mitään ei tarvinnut vielä edes tehdä", Jauhiainen muistelee naureskellen.

"Lipunmyynnissä ovat heittäneet vitsiä, että tämä oli suurin varaus ikinä, jos ei ota mukaan isoja yhtiöitä."

Työrupeama kiertävässä sirkuksessa ei ole sieltä kevyimmästä päästä. Kun puoleen vuoteen mahduttaa yli 200 esitystä ja lukemattomia kilometrejä Suomen maanteillä, ei kalenterista löydy kuin yksittäisiä vapaapäiviä.

Yhteydenpito ystäviin ja perheeseen on hoitunut lähinnä puhelimitse ja viesteillä. Jauhiaisen äiti kävi katsomassa Sirkus Finlandian esityksen aina, kun karavaani saapui tarpeeksi lähelle Lappeenrantaa.

"Sirkuksessa ei tajua ajan kulumista. Joku kaveri saattaa sanoa, ettei olla nähty vähään aikaan. Sitten kun laskee, niin huomaa, että aikaa on kulunut neljä kuukautta."

Kiertolaiselämää helpottaa se, että Jauhiaisen tyttöystävä Suvi Piirainen on kiertänyt myös sirkuksen mukana ja pariskunta asuu yhdessä asuntovaunussaan.

Piiraisella on oma vannenumero. Jauhiainen on oman sooloesityksensä lisäksi mukana myös kahdessa sirkuskoulusta valmistuneiden nuorten taiteilijoiden yhteisnumerossa.

Harvoina vapaapäivinään Jauhiainen ja Piirainen lähtivät yleensä jonnekin sirkuksen aitojen ulkopuolelle. Välillä oli virkistävää nähdä ihan uusiakin naamoja.

Lokakuun ajan Sirkus Finlandian teltta on kurottanut kohti taivasta aivan Helsingin keskustassa.

Elämä on huomattavasti kevyempää, kun ei tarvitse muutaman päivän välein vaihtaa kaupunkia. Jos päivässä on vain yksi iltaesitys, tuntuu se melkein vapaalta.

Jauhiaisella ja Piiraisella ei ole tällä hetkellä pysyvää osoitetta, vaan he ovat siirtäneet kirjansa vanhempiensa luokse. Pysyvän kodin etsiminen ei tunnu muutenkaan juuri nyt järkevältä, sillä työt saattavat kuljettaa heidät minne tahansa.

"Yksi tuttu ehti olla valmistumisen jälkeen ilman vakituista kotia kolme vuotta", Jauhiainen kertoo.

Seuraavaksi he suuntaavat Kouvolaan Piiraisen vanhempien luokse tyhjentämään asuntovaunuaan. Sen he suunnittelevat pitävänsä itsellään, sillä Euroopan kiertävissä sirkuksissa arvostetaan, jos esiintyjillä on asumus omasta takaa.

"Ulkomailla olisi todella hienoa työskennellä. Monissa maissa sirkuksella on parempi jalansija kuin Suomessa", Jauhiainen tuumii.

Joitain työtarjouksia onkin jo ilmassa, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Periaatteessa mikä vain on mahdollista.

"Sirkus on aina sirkusta. Emme halua lähteä rajoittamaan sitä, että voisimme mennä vain perinteiseen sirkukseen tai vaihtoehtoisesti vain nykysirkusproduktioon. Pidämme silmämme auki."