Tyypillisin sarjakuvien ostaja on keski-ikäinen mies

Kulkukatin Pojan omistaja ja sarjakuvaneuvos Juha Aarnisalo esittelee divarinsa suurimman aarteen yhtenäisen Lumikki ja seitsemän kääpiötä -erikoisnumeron, joka löytyi rintamamiestalon seinän välistä. Kuva: Carolina Husu

"Minulla on kanta-asiakkaita, jotka ovat käyneet liikkeessäni 1980-luvulta lähtien. Monista on tullut ystäviä ja jopa lapseni kummit ovat löytyneet divarin kautta", Kulkukatin Pojan omistaja Juha Aarnisalo hymyilee.

Sarjakuvaliikkeiden ja divarien kulta-aika on takana, mutta mieli muuttuu valoisammaksi, kun astuu sisään Läntisellä Brahenkadulla Helsingissä sijaitsevaan kivijalkakauppaan.

Hyllyt ovat täpösen täynnä Tex Willereitä, Asterixeja, Lucky Lukeja, supersankareita ja Aku Ankkoja. Ajatus palaa tylsään sadepäivään Raippaluodon mökillä Mustasaaressa, kun tartuin kahdeksanvuotiaana albumiin Tintti ja seitsemän kristallipalloa. Se oli ensi-ihastukseni sarjakuviin.

Aarnisalo kertoo, että takavuosina liike oli täynnä lapsia, jotka hankkivat ja vaihtoivat puuttuvia numeroita. Tietty osa tenavien viikkorahasta meni itsestään selvästi sarjakuviin ja lopuilla ostettiin karkkia.

Nykyään uusista sarjakuvista jo puolet suunnataan pelkästään aikuisille.

"Se on selkeää, että pelit ja älypuhelimet vievät leijonanosan lasten ja nuorten vapaa-ajasta. Lukeminen on yleensäkin vähentynyt. Tämä näkyy ihan konkreettisesti sarjakuvien pienissä painosmäärissä."

Aarnisalo ei halua kuitenkaan vaipua synkistelyyn. Suomen kielellä julkaistujen sarjakuvien kategorioiden kirjo on laajempi kuin koskaan ennen.

Kulkukatin Pojan tyypillisimmät asiakkaat ovat 30–65 ikävuoden välissä. Sarjakuvien keräilijät ovat pääasiassa miehiä, mutta uudet puhuttelevat, dokumentaariset ja kantaaottavat sarjakuvat kiinnostavat myös naisia.

Liikkeessä käy myös useamman kerran viikossa lapsia, jotka ovat innostuneet sarjakuvista pelien ja elokuvien kautta.

"Lyhyen ajan sisään on ilmestynyt 20 supersankarielokuvaa ja toinen mokoma on tulossa. Sitten on tv-sarjoja kuten Rillit huurussa, jotka perustuvat puhtaasti sarjakuviin."

Juha Aarnisalo on toisen polven divarikauppias. Isä yllytti poikaansa jatkamaan antikvariaatin pitämistä, mutta Juha ryhtyi pankkivirkailijaksi.

Pankissa työskenteleminen alkoi ketuttamaan jo muutaman vuoden päästä. Hän sanoi itsensä irti ja sai ostettua tutun kaverin liikkeen Helsingistä 1986.

"Minun oli helppo tulla alalle. Kaikkea ei tarvinnut käydä kantapään kautta läpi, koska faija oli vielä voimissaan. Taloudessa elettiin nousukautta ja viiden markan dekkarit nousivat lyhyessä ajassa 50 markan arvoisiksi."

Kulkukatin Poika oli alun perin yleisantikvariaatti, mutta Aarnisalo rupesi karsimaan pikkuhiljaa valikoimaa, ja vuodesta 1993 lähtien hän on keskittynyt vain suomenkielisiin sarjakuviin.

"Faija sanoi ohjeeksi, että olet joko kauppias tai keräilijä, mutta et molempia. Siksi en kerää omaan hyllyyni sarjakuvia."

Melko puhtaasti sarjakuviin erikoistuneita liikkeitä on Suomessa ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Seinäjoella.

Aarnisalo myy sarjakuviaan vain perinteisessä kivijalkakaupassa. Verkkokauppaa Kulkukatin Pojalla ei ole, koska se veisi liikaa aikaa ja kilpailu verkossa on jo kovaa.

"Yritän sulkea ajatukset työstä, kun menen kotiin. Toistaiseksi olen vielä pärjännyt näin, vaikka eihän se helppoa ole."

Sarjakuvista parhaiten käyvät tällä hetkellä kaupaksi keskieurooppalaiset seikkailusarjakuvat. Aarnisalon mukaan myös Tex Willerit ovat yhä kovaa valuuttaa.

Aku Ankat eivät ole enää hyvä myyntiartikkeli divareissa, koska samat sarjat on julkaistu niin monta kertaa eri muodoissaan. Kovat keräilijät ovat asia erikseen.

Millaisia sarjakuvia kannattaa tyrkyttää divariin? Haluttuja kohteita ovat erityisesti 1960- ja 1970-luvun sarjakuvat, pois lukien lastenlehdet.

Keskimäärin sarjakuva on sitä arvokkaampi, mitä vanhempi teos on ja mitä pienempi painos siitä on otettu.

"Lapsuuden nostalgia on useimmiten sarjakuvien keräilyn taustalla."

Legendan mukaan Aku Ankan erikoisnumero Lumikki ja seitsemän kääpiötä vuodelta 1952 olisi myyty Suomessa jopa 20 000 eurolla. Nyt Lumikilla on vaikea tienata, koska markkinoilla on liikkeellä puolenkymmentä lehteä.

Aarnisalo on itse myynyt Amerikkalaisen kuvakirjan 10 000 eurolla. Kyseessä on vuonna 1904 julkaistu ensimmäinen Suomessa ilmestynyt värillinen ja sarjakuvamainen teos.

Juha Aarnisalon vatsanpohjaa kutkuttivat lapsena eniten eurooppalaiset seikkailu- ja huumorisarjakuvat, kuten Asterixit, Lucky Luket, Ruudut ja Zoomit.

"Kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa tulee yhä elämää suurempi sarjakuvakuva, joka puhuttelee kovasti tai on koskettava. Sellaisia ovat esimerkiksi Manu Larcenetin sarjakuvaromaanit Blast ja Pieniä voittoja."

Supersankarisarjakuvia voi esimerkiksi lukea nykyään englanniksi Netflixin-tyylisistä palveluista kuukausimaksulla. Aarnisalo on kuitenkin vannoutunut paperisten sarjakuvien ja sanomalehtien ystävä.

"Sarjakuvasta katoaa jokin viehätys, kun se on ruudulla ja kännykän näytöllä. Minulla on aina yöpöydällä odottamassa sarjakuvia. Niiden lukeminen on parasta ajanvietettä."