Anne Nikula loi verkko-opinnot, jotka melkein kaikki Suomen terveydenhoitajaopiskelijat suorittavat: "Yhtään pakollista rokotetta ei ole, mutta vanhemmille pitää antaa riittävästi tietoa rokottamispäätöksen tueksi"

Anne Nikulan kirjoittama ja Meri Kuusisen kuvittama Lasten rokotuskirja ilmestyi viime vuoden lopussa. Kuva: Kari Salonen

Anne Nikula osallistuu tilan töihin sen verran, minkä palkkatöiltään ehtii. "Yhtälö on hankala. Viljelijän ja opettajan ammateissa vuoden kiireisin aika on samaan aikaan." Kuva: Kari Salonen

Jos Anne Nikulan tiestä ammattinsa pariin kirjoitettaisiin näytelmä tai kirja, mukana olisivat ainakin seuraavat tapahtumat.

Kohtaus 1: Noin kymmenvuotias tyttö lukee kirjaa, jossa sairastetaan vakavaa tautia. Tauti on ehkä isorokko, ehkä jokin muu, kamala joka tapauksessa. Kirjaa lukeva tyttö elää tapahtumat vahvasti mukana. Tuntuu uskomattomalta, kun päähenkilö pelastuu taudilta.

Kohtaus 2: Sama tyttö on nyt sairaanhoitajaopiskelija. Hän työskentelee Helsingissä Auroran sairaalan eristysosastolla. Siellä on hoidettavana kahdeksankuinen Suomeen adoptoitu intialaispoika. Vauvalla on mitä ihmeellisimpiä tauteja, ja hänen koko kehonsa on täynnä näppylöitä ja rupia.

Viikot kuluvat. Pojan iho parantuu, ruokahalu kasvaa ja hänestä tulee kaikkien sairaalassa olevien lemmikki. Nuori nainen keksii haluavansa tehdä töitä terveiden lasten parissa.

Kohtaus 3: Nyt sama nuori nainen työskentelee terveydenhoitajana neuvolassa. Vastaanotolle saapuu päivä toisensa jälkeen rokottamattomia lapsia. Terveydenhoitaja alkaa yhdessä neuvolalääkärin kanssa lähettää perheille kirjeitä, joissa kerrotaan rokottamisen hyödyistä. Sattuu kuitenkin ikävä tapaus, kun alle kaksivuotias lapsi, joka ei ole vielä ehtinyt saada rokotetta, kuolee aivokalvontulehdukseen.

"Se tuntui niin julmalta, että päätin tehdä asialle jotain", Nikula muistelee tapahtunutta nyt.

Nikula kouluttautui eteenpäin. Hänestä tuli sairaanhoidon opettaja. Työpaikka löytyi Helsingin sairaanhoito-opistosta, joka myöhemmin muuttui ammattikorkeakouluksi, ensin osaksi Stadiaa ja sitten Metropoliaa.

Nikula alkoi saada kentältä palautetta, jonka mukaan korkeakoulusta valmistuneet terveydenhoitajat eivät osaa rokottaa. Väite kuulosti niin uskomattomalta, että Nikula sai idean tutkia, onko siinä perää.

Turun yliopiston professori Helena Leino-Kilpi innostui väitöskirjan aiheesta melkein enemmän kuin Nikula itse. Nikula alkoi saada Leino-Kilveltä puheluita, joissa tämä kertoi menettävänsä yöunensa, jos Nikula ei käy aiheen kimppuun. Vaikka rokottamista oli tutkittu vaikka kuinka paljon, rokotusosaamisesta ei ollut tehty yhtään tutkimusta.

Vuonna 2011 valmistuneessa väitöskirjassa selvisi se, mitä oli uumoiltu: terveydenhoitajien rokotusosaamisessa oli puutteita.

"Vaihteli, miten paljon ammattikorkeakouluissa opetettiin rokottamista. Terveydenhoitajille oli kyllä opintoja, mutta joissain kouluissa sairaanhoitajille ja kätilöille opetusta ei ollut annettu juuri ollenkaan."

Tilannetta paikkaamaan syntyi Valtakunnallisen rokotusosaamisen koulutuskokonaisuus. Nikula kehitti sen yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja kahden muun ammattikorkeakoulun kanssa.

Nyt verkko-opinnot ovat käytössä lähes kaikissa Suomen ammattikorkeakouluissa, jotka kouluttavat terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, ensihoitajia ja kätilöitä. Näitä ammattikorkeakouluja on parisenkymmentä.

"Koulutuskokonaisuuden tekee 3 000 opiskelijaa vuodessa, mikä on tosi iso määrä", Nikula kertoo.

Opinnot suorittanut saa perustiedot rokottamisesta ja immunologiasta. Opiskelija tutustuu tuhkarokkoon, tuberkuloosiin, vesirokkoon ja muihin tauteihin, joilta rokotteilla suojaudutaan. Verkko-opinnoista saa myös vinkkejä rokotettavien kohtaamiseen.

Koulutuskokonaisuus pysyy ajan tasalla, koska Nikula kollegoineen päivittää sitä ainakin kahdesti vuodessa yhteistyössä THL:n kanssa. Kun esimerkiksi kansallinen rokotusohjelma muuttuu, verkkomateriaaleja on korjattava, ja kun THL kehittää verkkosivujensa rakennetta, koulutuskokonaisuudesta niille johtavat linkit on pakko käydä läpi.

Verkkoon on tehty myös videoita, joilta rokottamisen tekniikkaa voi opetella.

Pelkkä verkko-opiskelu ei silti riitä, Nikula sanoo napakasti. Rinnalle tarvitaan aina lähiopetusta. Sitä opiskelijat saavat kouluissaan ja harjoittelupaikoissaan.

Viime vuodet Nikula on kehittänyt samantapaista englanninkielistä kokonaisuutta verkkoon. Eduvac-nimisessä hankkeessa on Metropolian lisäksi mukana neljä yliopistoa Keski- ja Etelä-Euroopan maista.

Rokottamiselle viriää aika ajoin vastustusta, ja Suomessa on isoja alueellisia eroja rokotuskattavuudessa.

Siinä missä rokotusohjelmaan vuonna 2013 otetun, papilloomaviruksen aiheuttamilta syöviltä suojaavan HPV-rokotteen ottaa Pohjois-Savossa yli 80 prosenttia viidesluokkalaisista tytöistä, Pohjanmaalla osuus on vain 54 prosenttia.

"Suomessa ei ole yhtään pakollista rokotetta", Nikula sanoo. "Esimerkiksi Slovakiassa, joka on myös mukana Eduvac-hankkeessa, kaikki rokotukset ovat pakollisia."

Suomessa terveydenhoitajaopiskelijoille opetetaan, että päätös lasten rokottamisesta tai rokottamatta jättämisestä on vanhempien.

"Mutta vanhemmille pitää antaa riittävästi tietoa päätöksen tueksi. Joskus yksi neuvolakäynti ei riitä, vaan rokotusohjaukseen pitää olla mahdollista palata uudelleen", Nikula sanoo.

Rokottamisen voisi kuvitella olevan entistä kovemmassa suosiossa nyt, kun koko maailma odottaa koronavirusrokotetta. Onko rokottamistutkijalla sisäpiiritietoa aiheesta?

Ei ole: "On mahdotonta arvioida, milloin rokote saadaan markkinoille. Eri puolilla maailmaa on 120 tutkijaryhmää, jotka kehittelevät rokotetta. Suomessakin ryhmiä on kaksi."

Sitäkään ei tiedetä, tuleeko koronavirusrokotteesta vain kerran annettava vai joka vuosi uudestaan otettava.

Sen lisäksi, että Nikula välittää rokottamisen ilosanomaa terveydenhuoltoalan opiskelijoille, hän välittää sitä myös lapsille.

"Vanhemmille kyllä jaetaan rokottamiseen liittyvää materiaalia, mutta lapsille sitä ei ole ollut ollenkaan."

Viime vuoden lopulla valmistui Lasten rokotuskirja, jonka Nikula teki yhdessä sairaanhoitaja Meri Kuusisen kanssa. Siinä kerrotaan selkeästi ja hauskasti, millaisilta taudeilta rokotteet suojaavat ja miltä rokotteen saaminen tuntuu.

"Olen kirjoittanut oppikirjoihin lukuja aikaisemmin, mutta kirjan tekeminen lapsille oli ihan erilaista!" Nikula kertoo.

"Minulle oli tärkeää, että vaikka se on tietokirja, sen pitää olla lasta kutsuva, sellainen, että lapset lukevat sitä mielellään. Halusin myös, että kirjassa on jokin leikki mukana."

Kirjan viimeisillä sivuilla neuvotaan, miten oman pehmolelun voi rokottaa esimerkiksi kynää ruiskuna käyttäen.

Yksi kirjaan liittyvä tärkeä kysymys on vielä ratkaisematta, nimittäin jakelu.

Lasten rokotuskirja valmistui juuri ennen joulua. Alkuvuodesta Nikulalla oli työkiireitä, ja sitten koronakriisi iski päälle. Tarkoitus on kuitenkin, että kirjaa saataisiin lähitulevaisuudessa neuvoloihin, kirjastoihin ja päiväkoteihin.

• Työskentelee opettajana ja projektipäällikkönä Metropolia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä.
• Työhön kuuluu erilaisten hankkeiden vetämistä ja opinnäytetöiden ohjaamista. Opetusta Nikulalla on vain harvakseltaan.
• Koulutus: sairaanhoitaja 1979, terveydenhoitaja 1984, sairaanhoidon opettaja 1989, terveystieteiden maisteri 2000, terveystieteiden tohtori 2011
• Asuu Askolan Huuvarissa, jossa puoliso viljelee luomutilaa. Viljatilan sukupolvenvaihdos on meneillään.
• Pariskunnalla on kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
• Harrastaa lavatansseja yhdessä puolisonsa kanssa ja lukemista.