Maalaistie kulkee metsän ja pellon välissä kohti pientä mökkiä. Tien keskellä kasvaa kaistale heinikkoa, mutta luonto ei ole sentään valloittanut hiekkatietä kokonaan omakseen.
Idyllinen maalaismaisema on tallennettu Vallilan Maalla-kankaaseen. Se on kuosisuunnittelija Riina Kuikan käsialaa ja maisema on hänelle se kaikkein rakkain – perheen yhteinen mökki Pornaisissa.
”Kaupunkikodit vaihtuvat, mutta mökki pysyy aina”, Kuikka sanoo.
Kesäisin helsinkiläinen Kuikka saattaa hyvinkin pyöräillä 50 kilometrin matkan mökille. Talo on ollut perheen omistuksessa 1800-luvulta lähtien ja nyt se on Kuikan sekä tämän äidin ja sisarusten omistuksessa.
Koska perheen mökki on tallennettu kankaaseen asti, on tietysti selvää, että Kuikan äiti on ostanut kyseisestä kankaasta valmistetut verhot.
”Onhan se kivaa, että äiti ostaa töitäni, mutta kesälomalla olisi mukava ajatella muutakin kuin työasioita”, Kuikka naurahtaa.
Kuosisuunnittelijan uralle Kuikka päätyi oikeastaan aivan vahingossa. Vuonna 2010 Kuikka oli jäänyt äitiyslomalle työstään arkkitehtitoimiston 3D-mallinnosten parissa.
”Kun olin paussilla työelämästä, aloin pohtia, mikä osa työstäni on herkkua. Vapaa-ajallani maalasin ja valokuvasin, joten aloin miettiä, miten saisin yhdistettyä sen töihini.”
Eräänä päivänä ollessaan lenkillä Kuikka näki mainoksen Marimekon uudesta kuosista.
”Yllättäen mielessäni asiat järjestyivät – minähän voisin tehdä tuollaisia. Siinä yhdistyisivät monet asiat ja voisin olla työssä astetta taiteellisempi.”
Noihin aikoihin Vallilan verkkosivuilla oli sovellus, jonka kautta kuka tahansa saattoi lähettää tarjolle itse suunnittelemansa kuosin. Parhaista teetettiin kangasta.
Kuikan suunnitelma valittiin satojen kuosien joukosta, ja hän sai käsiinsä kahdeksan metriä itse suunnittelemaansa kangasta.
Into kasvoi entisestään. Jokainen joutilas rako arjen keskellä kului uutta kuosia suunnitellessa. Sitten sähköpostiin tuli ilmoitus, että Vallila lopettaa nettisivujensa kuosikilpailun.
”Otin yhteyttä mallistovastaavaan ja kerroin, että olen tehnyt Mummola-nimistä kuosia pitkään. Hän pyysi minut käymään, ja siitä kaikki lähti yllättävän nopeasti eteenpäin.”
Vuonna 2011 Kuikka aloitti työt Vallilalla, ja vuotta myöhemmin hän siirtyi täyspäiväisesti kuosien pariin.
Innokkaana valokuvaajana kollaasimaiset maisemakuosit ovat Kuikalle kaikkein ominaisimpia. Vajaassa kymmenessä vuodessa hän on tehnyt 125 kuosia, joten hyvin monen kotia kaunistaa Kuikan kädenjälki.
Kuikka on ikuistanut kankaille esimerkiksi vanhan Rauman, Aurajoen ja Kolin jylhät maisemat.
Yksikään kuosi ei synny vain yhdestä valokuvasta, vaan Kuikka yhdistelee monia otoksia mieleisekseen kokonaisuudeksi. Jostain kohtaa pitää poistaa turhia yksityiskohtia, kun taas toisaalla tyhjää tilaa pitää täyttää.
Taiteilijan vapauden vuoksi kankaiden maisemat eivät aina vastaa todellisuutta – esimerkiksi Aurajoki-kangas herätti ilmestyttyään etsi virheet -tyylistä keskustelua.
”Kangas on aina taiteilijan näkemys, sillä meidän on pakko mennä kuosi edellä. Eihän taiteilijakaan pysy aina realismissa, vaan työstä täytyy saada visuaalisesti toimiva.”
Vallila julkaisee vuodessa kaksi mallistoa. Ennen kesälomaansa Kuikka ja koko muu tiimi ovat saaneet valmiiksi elokuussa myyntiin tulevan syys- ja talvimalliston.
Jokaiseen mallistoon valitaan teema, jota suunnittelijat seuraavat jollain tavalla. Trendit saattavat puolestaan vaikuttaa esimerkiksi värivalintoihin.
Usein suunnittelijat lähtevät yhdessä matkalle ammentaakseen inspiraatiota uusista museoista ja näyttelyistä.
Viime kevään mallistoa varten Kuikka kollegoineen matkusti Meksikoon. Suoraan ideoita ei tietenkään Vallilan kankaisiin kopioida, vaan nekin ovat suunnittelijan näkemyksiä.
”Ideat muokataan suomalaisin silmin katsoen. Vieras kulttuuri suodatetaan meidän makuumme sopivaksi, ei siitä muuten löydy kosketuspintaa.”
Kun luomisprosessi on lähtenyt käyntiin, ideoita saattaa putkahdella niin yöllä kuin päivälläkin. Tässä vaiheessa Kuikka kaipaa omaa rauhaa.
”Kun rulla pääsee pyörimään, se on pysäyttämätön. Olen vähän hajamielinen ja perhe saa varautua, etten jaksa kuunnella kaikkea ympärillä olevaa meteliä.”
Ideoita syntyy toki intensiivisimmän kauden ulkopuolellakin.
Ajatuksiaan Kuikka kirjaa tunnollisesti muistiin. Myös kamera on koko ajan lähettyvillä. Hän saattaa pysähtyä jopa kesken juoksulenkin kuvaamaan puhelimensa muistiin tunnelmallisen maiseman tai yksityiskohdan.
Vaikka Kuikka on Helsingistä kotoisin, hän pakenee mieluusti liikenteen melua hiljaisempiin ympäristöihin. Hänen isänsä on eräopas, joten luonnossa samoilu on tuttu harrastus.
Luonto rauhoittaa, ja vaikuttavat maisemat antavat myös inspiraatiota työhön.
Kuikka ei ole tottunut olemaan veden äärellä, sillä kesäkoti Pornaisissa on peltojen ympäröimä torppa.
”Kaunis, vanha maalaismaisema on minulle luonnollinen ympäristö, sillä olen kasvanut sen keskellä.”
Toisaalta taas Lappi puhuttelee Kuikkaa vahvasti. Vaikka hän on käynyt Lapissa usein – hänen mummonsa on sieltä kotoisin – liittyy seutuihin jotain eksoottista.
Neljä vuotta sitten Kuikka kävi ensimmäistä kertaa Kolilla ja sekin oli suurta rakkautta. Hän on vieraillut Kolilla sittemmin pari kertaa vuodessa.
Kuikan luomia Vallilan kaupunkikuoseja tullaan varmasti näkemään tulevaisuudessa. Jos hän saisi aivan vapaasti valita, hän loihtisi kankaalle seuraavaksi Rovaniemen.
”En ole käynyt siellä usein ja se olisi jotenkin kiehtova ympäristö. Suomen eteläisellä rannikolla on myös aivan mielettömiä kaupunkeja.”
