Päätyisivätkö maataloustuet jättitiloja omistaville oligarkeille? Ukrainan EU-jäsenyys laittaisi unionin koko maaseutupolitiikan uusiksi

Kuva: Jarkko Sirkiä

96,5 miljardia euroa on hyvin iso summa rahaa. Niin iso, että Suomen valtiota sillä pyörittäisi pitkälle toista vuotta.

Suomen valtion kulut ensi vuonna ovat 88 miljardia euroa, mutta edellä mainittu 96,5 miljardia on summa, joka kuluisi seitsemän vuoden aikana Ukrainan maatalouden tukiin EU:n jäsenenä.

Siis jos EU:n maatalouspolitiikka jatkuisi entisellään ja Ukraina liitettäisiin siihen nykyehdoin.

Summa ei tule koskaan toteutumaan, sillä se on lähinnä laskuharjoitus, joka kertoo Ukrainan EU-jäsenyyden mittakaavan. Sen se kertoo, että sotaa käyvän maatalouden jättiläisvaltion EU-jäsenyys pakottaisi mylläämään koko maatalouspolitiikan uusiksi.

Maatalouspolitiikkaa harrastaville lähivuosien spekulointi on kulta-aikaa. Edessä voi olla kaikkien aikojen maatalouskeskustelu.

Ukrainan jäsenyys ei ole todennäköistä EU:n seuraavalle tukikaudelle, joka alkaa vuonna 2028. Silti silloin pitää olla valmiina jonkinlainen uskottava polku, jota Ukraina voi seurata. Koko kausi voi olla siirtymää uudenlaiseen maatalouspolitiikkaan, joka alkaa vuonna 2035.

Keskustelut siitä alkavat vuonna 2025 ja Ukrainan tuoman muutoksen mittakaava alkaa pikkuhiljaa valjeta sekä jäsenmaissa, Euroopan komissiossa että maatalousjärjestöissä.

Keskustelua ajaa pakko.

EU:n tuottajajärjestö Copa-Cogecan pääsihteeri Pekka Pesosen mukaan kansallisissa etujärjestöissä ymmärretään, että Ukrainan jäsenyys on iso turvallisuuskysymys.

Pelissä on koko EU:n ulkoinen uskottavuus.

MT:n komissiolähteet Brysselissä korostavat, että Ukrainan jäsenyyden jarruttajat ja kyseenalaistajat vaarantavat kaikkien eurooppalaisten turvallisuuden.

”Maataloudessa muutosten tekeminen on ollut hankalaa. Niitä tehdään vasta, kun on pakko. Jos Ukrainan jäsenyys saa poliittisen tuen, näkevät tuottajat pakon. Nyt on mietintävaihe käynnissä”, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi sanoo.

Niemi arvelee, että ajatuksia uudesta maatalouspolitiikasta alkaa pian tippumaan.

Jotain hahmotelmaa on jo tehty. Esimerkiksi nykyisten jäsenmaiden suuri enemmistö on yhtä mieltä siitä, että ilman maatalouspolitiikan ja päätöksenteon perusteellista uudistamista Ukrainan jäsenyys ei toteudu.

Nämä uudistukset saatetaan kirjata ehdoksi jäsenyysneuvottelujen aloittamiseksi: Ukraina ei pääse jäseneksi, jos EU ei uudistu. Brysselin EU-diplomaattien mukaan ainakin Ranska, Puola ja Espanja saattaisivat ajaa tällaista ehdollisuuskirjausta.

Myös Niemen mielestä muutos on väistämätön ja edessä on maatalouspolitiikan uudistus ja tukiperusteiden muuttuminen.

Nyt 75 prosenttia tuista maksetaan hehtaarien mukaan. Ukrainan jäsenyys lisäisi maatalousmenoja neljänneksellä. Jos budjettia ei kasvateta, tarkoittaa se joillekin maille menetyksiä.

”Voisi olla hyväksyttävää, jos tuki Ukrainassa menisi pienviljelijöille”, Mutta suurin osa menisi isoille oligarkeille”, Niemi sanoo.

Siksi hehtaariperusteisesta tukimallista voidaan joutua luopumaan.

Copa-Cogecan asiantuntijat ja myös kansalliset tuottajajärjestöt ovat hahmotelleet mallia, jossa tukien ”sokkelia” eli hehtaariperusteista tuotantotukea, leikattaisiin kaikilta. Suhteellisesti eniten menettäisivät suuret tilat: mitä isompi tila, sitä vähemmän tietyn rajan yli menevistä hehtaareista saisi.

Ukrainalaiset maataloustyöntekijät tutkivat maata kylvöaikaan.  Kuva: Dmytro Smolienko

Kaikkia koskevan tukisokkelin päälle kasattaisiin ”palikoita”, joista osa olisi kansallisella tasolla pakollisia ja osa vapaaehtoisia. Pakollisiin kuuluisivat ennen muuta ympäristön ja ilmaston kannalta kestävän maatalouden tukeminen.

Vapaaehtoisten tukien ytimen muodostaisivat lähinnä erilaisten myllerrysten kielteisiä vaikutuksia kompensoivat kriisituet.

Malli tarkoittaisi, että kansallisesti päätettävien ja rahoitettavien tukien osuus kasvaa.

Ukrainan maataloudessa käytännössä kaikki on EU:n näkökulmasta liian suurta.

Ukraina on ensinnäkin järkyttävän iso verrattuna muihin EU-maihin. Se toisi peltopinta-alaan kolmanneksen lisää.

Toiseksi siellä on hirmuisen kokoisia maatiloja. Niiden keskikoko on 485 hehtaaria. EU:n nykyistä maatalouspolitiikkaa jääräpäisimmin varjelevassa Ranskassa vastaava luku on kolmekymmentä ja Puolassa kahdeksan.

Toisaalta maassa on kahdeksan miljoonaa pienviljelijää. Nykymaista pientiloja on eniten Romaniassa, lähes kolme miljoonaa.

Ukrainan EU-jäsenyys on kaikkea muuta kuin varma. Selvää on, että askeleita siihen suuntaan on otettu useita:

Ensinnäkin Ukraina on jättänyt jäsenhakemuksen jo helmikuussa 2022.

Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock ilmoitti 2. marraskuuta Saksan tukevan jäsenyysneuvottelujen aloittamista.

Komissio otti kantaa marraskuun alussa: Se suosittelee neuvottelujen aloittamista.

Syyskuussa tehdyn kyselyn mukaan lähes kaksi kolmasosaa EU-maiden kansalaisista kannattaa Ukrainan liittymistä. Eniten kannatusta on Espanjassa ja Puolassa.

Poliittinen tahto jäsenyydelle, tai ainakin jäsenyysneuvottelujen aloittamiselle, on jo ilmaistu. Sinettiä haettiin tämän viikon torstaina ja perjantaina EU-johtajien huippukokouksessa.

EU:n johtajat päättivät myöhään torstaina aloittaa jäsenyysneuvottelut Ukrainan ja Moldovan kanssa.

Ongelmia voi vielä aiheuttaa Puola. Maan pääministerin Donald Tuskin maatalouspoliittinen neuvonantaja, kansanedustaja Michał Kołodziejczak kertoi MT:lle lokakuussa, että Ukrainan jäsenyys on vakava uhka puolalaiselle maataloudelle.

Suomi kannattaa jäsenyysneuvottelujen aloittamista, mutta jäsenyys voidaan hyväksyä vasta Ukrainan tehtyä tarvittavat muutokset.

Valmis Ukraina ei missään nimessä ole. Varovaisesti ilmaisten voisi sanoa, että edistystä on tapahtunut.

Sota on lopullisen jäsenyyden tiellä. Jotta Ukraina voisi olla EU:n täysi jäsen, olisi Venäjä ajettava sieltä pois ja Ukrainalla oltava jonkinlaiset turvatakuut.

Joka tapauksessa EU on jo muuttunut. Jos ennen unionin laajeneminen perustui EU:n arvopohjan levittämiselle ja demokratiakehityksen vahvistamiselle, nyt perusteena on ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

EU haluaa täyttää harmaita aukkoja lähialueillaan. Jos läsnä ei ole EU, on siellä joku muu, Kiina tai Venäjä esimerkiksi. Tällaista valtakamppailua käydään esimerkiksi Balkanilla.

Ukrainan tapauksessa EU:n viesti on: Venäjä ei saa voittaa sotaa.

Turvallisuuspolitiikka ratkaisee ja maatalous joutuu sopeutumaan.

Ukrainassa tuotetaan viljaa yllinkyllin omaan tarpeeseen nähden. Viljaa myydään vientiin pääasiassa raaka-aineena, jalostusta on vähän. Kuva: Nina Liashonok

Ukrainan suurtilat voivat olla ongelma, vaikka niiden tukia rajattaisiinkin. Maan yksityistäminen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tehtiin hyvin epädemokraattisesti. Jakoon liittyi paljon korruptiota, mikä vaivaa maata muutenkin.

Seurauksena omistajina on ukrainalaisia oligarkkeja ja mukana paljon ulkomaista rahaa, Yhdysvalloista, Saudi-Arabiasta tai Kiinasta. Monen suurtilan omistus on rekisteröity veroparatiiseihin.

Omistusjärjestelyjen purkaminen ei taatusti ole helppoa. Toisaalta verotulot lisääntyvät jos omistus siirtyy veroparatiiseista Ukrainaan.

Suurtilat voivat myös tehostaa tuotantoa merkittävästi. Ukrainan maaperä on tunnetusti hyvin hedelmällistä. Nyt satotasot ovat EU:n keskiarvon alapuolella.

Jos tukien perusteeksi tulee hehtaarien sijaan esimerkiksi ympäristöhyöty, on siinäkin Ukrainassa paljon tehostamisen varaa.

Miten muutoksessa kävisi sitten pienelle Suomelle? Siitä on vielä kovin vähän tietoa. Selkein kuva on markkinoiden näkökulmasta. Politiikassa Ukrainalla voi olla siirtymäaikoja, mutta sisämarkkinoille pääsy sillä olisi todennäköisesti heti.

Niemi arvioi, että maatalouden raaka-ainemarkkinoilla kilpailu kiristyy. Syynä on Ukrainan suuri tuotanto, mutta vaatimaton jalostusaste.

Köyhässä maassa tuotannon kustannustaso on alhainen. Ukrainan vilja on kilpailukykyistä nytkin, mitättömillä tuilla EU:n maatalouteen verrattuna.

Toisaalta vientimarkkinat ovat muualla maailmassa ja ne ovat kasvussa. Niemi arvelee, että tuonti sieltä ei tuki EU:n markkinoita.

Silti: ”Hinta- ja kilpailukyky paineet entisestään kasvavat. Alkutuotannolla on suurimmat paineet, koska raaka-aineet liikkuvat helposti rajojen yli”, Niemi sanoo.