Suomen vuonna 1995 alkaneen EU-taipaleen aikana vastaavaa on tapahtunut harvoin − jos ylipäätään on.
Käytännössä koko EU-eliitti niin jäsenmaissa kuin Brysselin EU-kortteleissakin varoitteli liikuttavan yksimielisesti, miten tällä kertaa Unkarin omapäinen pääministeri Viktor Orbán ei pelkästään uhkaile, vaan todella ajaa unionin umpikujaan.
Brysselin EU-diplomaatteja, komission ykkösketjulaisia ja jäsenmaiden EU-politiikan ammattilaisia yhdisti poikkeuksellinen neuvottomuus.
Taustakeskusteluissa myönnettiin avoimesti, että aseita Unkarin vastarinnan taltuttamiseksi ei yksinkertaisesti ole, koska tällä kertaa Orbán on pannut kaiken peliin.
Yleisesti uskottiin, että Unkari taipuu isolla rahalla tukemaan vain Ukrainalle luvattua 50 miljardin euron tukipakettia, mutta päätös Ukrainan jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta siirtyy.
Isolla rahalla tarkoitettiin ennen muuta oikeusvaltiorikkomusten vuoksi Unkarilta jäädytettyä 30 miljardin euron pottia. Juuri sen vapauttamista kokonaan Orbán esikuntineen myös avoimesti vaati.
Toisin kävi. Neuvottomuus muutui hämmennykseksi, jonka vain harvat onnistuivat peittämään.
Yksimielinen päätös jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta sekä Ukrainan että Moldovan kanssa tehtiin ennen Ukrainan rahasolmun aukaisemista.
Vaadittu yksimielisyys oli tekninen silmänkääntötemppu: Viktor Orbán marssi tai hänet marssitettiin ulos salista lyhyelle jäähylle, kun oli ratkaisun aika.
Lopullinen totuus siitä, miksi ”kaiken peliin” pannut Unkarin johtaja luovutti niinkin nopeasti, selvinnee juuriaan myöten vasta lähivuosina.
Ennakkoarvioissaan pahasti epäonnistuneet EU-diplomaatit yrittivät korostaa huippukokouspaikan käytävillä, että ”eleganttiin” malliin päädyttiin rakentavasti. Ratkaisun priimus moottorina toimi kuulemma ennen muuta Saksan liittokansleri Olaf Scholz.
Jäsenmaiden delegaatioiden kyynisimmät edustajat antoivat toisaalta ymmärtää, että ilman keppiä ja porkkanaa temppu olisi jäänyt tekemättä. Eli Orbánia sekä uhattiin että lahjottiin ja välineenä oli ennen muuta raha.
Merkilliset lehmänkaupat ovat aina olleet oleellinen osa EU:n historiallisia ratkaisuja. Tyylipisteitä on tullut vähän tai ei ollenkaan, mutta pienin yhteinen nimittäjä on löytynyt ja katastrofi on vältetty.
Niin nytkin. Sillä erotuksella, että Ukrainan tukeminen oli tällä kertaa suuri yhteinen nimittäjä.
Poliittinen päätös siitä, että Ukraina kuuluu Euroopan unioniin, nousee vanhan mantereen geopoliittisesta historiassa vääjäämättä yhdeksi merkittävimmistä.
EU-maiden tekemän päätöksen lopulliset tyylipisteet päästään jakamaan vasta, kun jäsenyysneuvottelut etenevät.
Samaan aikaan, kun Yhdysvaltain tuki Ukrainalle uhkaa hiipua ja kun Venäjän presidentti Vladimir Putin ilakoi Moskovassa sotamenestyksellään, Euroopan unioni sitoutuu järeällä julkistuksella käytännössä huolehtimaan Ukrainan turvallisuudesta.
Jäsenyysneuvottelujen aloittamisella ei ratkaista sotaa Ukrainan hyväksi. Siihen tarvitaan rahaa ja aseita.
Tuleva EU-jäsenyys on Ukrainalle kuitenkin joka tapauksessa tärkeä selkänoja, kun sodan loppuratkaisusta ryhdytään neuvottelemaan.
EU-maiden tekemän päätöksen lopulliset tyylipisteet päästään jakamaan vasta, kun jäsenyysneuvottelut etenevät. Kokeneet EU-diplomaatit muistuttivat heti tuoreeltaan, että käytännössä Unkariin liittyvien ongelmien ratkaisua vain lykättiin hamaan tulevaisuuteen.
Orbán arvosteli jäsenyysneuvottelujen aloittamista kitkerästi heti päätöksen jälkeen. Unkarin johtajan uskotaan jarruttavan Ukrainan pitkiä ja vaikeita jäsenyysneuvotteluja kaikissa mahdollisissa käänteissä.
Sanomattakin on selvää, että jarrutusliikkeillä Orbán pyrkii kiristämään maalleen etuja, joita hän voi myydä äänestäjille suurina voittoina.
Yrittäessään torpedoida neuvottelujen aloittamista Unkarin pääministeri jäi yksin. Hän ei pystynyt horjuttamaan 26 jäsenmaan yhteisrintamaa.
Neuvottelujen edetessä tuo rintama repeää ja Orbánilla riittää liittolaisia. Lähes 40 miljoonan asukkaan maatalousjätin sovittaminen osaksi Euroopan unionia on raskas savotta, josta kukaan ei selviä ilman uhrauksia.
Nyt, kun päätös neuvottelujen aloittamisesta on tehty, EU:n komissio ryhtyy valmistelemaan unionin neuvotteluvaltuuksia. Ne hyväksytään näillä näkymin ensi maaliskuun huippukokouksessa.
Varsinaiset neuvottelut alkavat aikaisintaan alkukesästä ja niiden odotetaan venyvän tulevan vuosikymmenen puolelle.
