100-vuotias lastensuojelujärjestö varoittaa koronan vaikutuksista lapsiin: "Osa on suuressa riskissä syrjäytyä"
Mannerheimin Lastensuojeluliitto torjui 100 vuotta sitten kuolleisuutta mutta miettii nyt, kuinka pitää elossa toivoa. Puheenjohtaja Kalland perää aikuisilta nopeaa ja jämäkkää toimintaa Vantaan pahoinpitelytapausten hoidossa.
Mirjam Kalland valittiin syyskuussa MLL:n puheenjohtajaksi toiselle kolmivuotiskaudelle. Kuva: MAARIT KYTöHARJUKoronakriisillä voi olla vakavat seuraukset lasten tulevaisuuteen.
YK on varoittanut, että korona aiheutti historian suurimman katkoksen koulunkäyntiin. Osa lapsista voi pärjäävien vanhempiensa kanssa paremmin kuin koskaan, mutta osa uhkaa pudota pysyvästi kyydistä, pelkää myös varhaiskasvatuksen professori ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) puheenjohtaja Mirjam Kalland.
”Tämä polarisoituminen on iso huoli. Jos lapset eivät saa räätälöityä ja vahvistettua tukea, osa on suuressa riskissä syrjäytyä. On todella surullista, jos lapsen oppiminen tyssää tähän.”
Kalland vetoaakin päättäjiin, että kaikille lapsille järjestyisi kunnolliset opiskeluvälineet ja että kouluissa olisi aitoa kiinnostusta tukea oppimista.
Yhteistä 1990-luvun lamaan on, että jaksamisongelmat ja taloudelliset haasteet kasautuvat samoihin perheisiin ja vaikuttavat myös lapsiin.
”Taloushuolet aiheuttavat näköalattomuutta, jos ne tarttuvat lapseen. Mutta talous ei ole ainoa kuormittava tekijä.”
Osa on oppinut etäkoulussa hyvin ja saanut tukea vanhemmiltaan. Koululaisten koronakevät -selvityksen mukaan kuitenkin seitsemän prosenttia 1.–3.-luokkalaisista opiskeli yksin.
Yksinäisyys ja ongelmat korostuvat, jos vanhemmilla on pitkät työmatkat, kotona ei ole apua, työrauhaa eikä välineitä tai jos kielitaidossakin on haasteita.
Kahtiajako näkyy myös korkeakouluissa: osa jätti opiskelut vähiin, osa suoritti tavallista enemmän.
Korona käy nuorten psyyken päälle, sillä 4.–9.-luokkalaisia huolestutti, oppivatko he riittävästi, saako joku läheinen koronatartunnan ja pärjäävätkö Suomi ja maailma.
”Herää kysymys, miten ylläpidetään toivon pedagogiikkaa. On tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuuden näkymiä, kykyä sietää epävarmuutta sekä uskoa siihen, että ihmiskunta kykenee ratkomaan eteen tulevia ongelmia.
Vantaalla ilmi tulleet kaksi peruskouluikäisten pahoinpitelytapausta vaatii Kallandin mukaan pikaisia toimia.
”Koulukiusaaminen ja vakava väkivalta on aina hyvin vakava ongelma, johon pitää puuttua jämäkästi ja nopeasti. Kun kaikki osalliset on lapsia, asia on aikuisten vastuulla.”
Lasten ja nuorten ryhmiä pitäisi vahvistaa alusta alkaen toimimaan oikein ja sovitusti näissä tilanteissa, sillä ainoa, joka voi puuttua väkivaltatilainteisiin, on se, joka näkee ne, Kalland sanoo.
”Uhri ei itse pysty puuttumaan, vaan on usein puolustuskyvytön. Hän voi jälkikäteen kokea häpeää ja syyllisyyttä tilanteesta, vaikka ei ole syyllistynyt mihinkään. Uhriksi voi joutua kuka vain, sillä siihen ei ole selvää syytä.”
Tukea ja tapahtuman jälkihoitoa tarvitsevat niin uhri, ryhmä kuin opettajat, ja väkivallan tekijän tilannetta on selvitettävä. Joskus taustalla on monenlaista haavoittuvuutta, jota korona-aika on vielä lisännyt, Kalland arvioi.
”Sitä juuri on pelätty, että lapset kärsivät ja paha olo purkautuu, jos perheellä on ollut toimeentulovaikeuksia tai muita ongelmia. Väkivallan tekijän toiminta pitää pysäyttää heti, tilannetta on seurattava, hänen kanssaan tulee keskustella tiiviisti, ja häntä tulee auttaa löytämään muita tapoja kuin väkivalta olla yhteydessä muihin lapsiin. Siihen tarvitaan jämäkkää aikuisten ohjausta ja yhteistyötä koulun ja kodin välillä.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
