Kaisa Hosionaho ja hänen tyttärensä Emma ja Alma temppuilivat kylätalon liikuntasalissa syyslomalla. Kuva: Kai Tirkkonen
Kumisevan kyläkoulun tiloissa ahkeroi nyt vireä osuuskunta – vesikiertoinen puulämmitys teettää työtä mutta keventää sähkölaskua
Kumisevan kyläkoulun lakkautus surettaa kyläläisiä vieläkin, mutta tyhjilleen rakennukset eivät jääneet. Isot tilat lämpenevät puulla.Haapajärvi
Heikki Niemelä, Jukka Niemi, Irma Ekman ja Helmi Finnilä ovat osuuskunta Kumisevan Kaiun jäseniä. Kuva: Kai TirkkonenKumisevan kyläkoulu Pohjois-Pohjanmaan Haapajärvellä lakkautettiin vuonna 2015 kyläläisten aktiivisesta puolustustaistelusta huolimatta.
Asia harmittaa edelleen, mutta tumput suorana ei jääty odottamaan rakennusten rapistumista.
”Seuraavana vuonna päätettiin perustaa yleishyödyllinen osuuskunta”, Heikki Niemelä kertoo. Hän on osuuskunta Kumisevan Kaiun hallituksen puheenjohtaja ja lisäksi kiinteistöistä vastaava talonmies – ja siinä on vasta osa monessa mukana olevan miehen titteleistä.
Koulurakennuksista pienempi on vuodelta 1936. Rautatien rakentamisen aikoihin oppilasmäärä kasvoi, joten viereen rakennettiin toinen, suurempi rakennus vuonna 1959.
Osuuskunta osti kiinteistöt kaupungilta ja alkoi pyörittää tiloissa monenlaista juhla- ja harrastustoimintaa.
”Tässä on vietetty monet hautajaiset, syntymäpäivät, ristiäiset ja pikkujoulut”, Niemelä kertoo entisen koulun, nykyisen kylätalon tiloissa.
”Ruokailusaliin mahtuu sata ihmistä”, osuuskunnan jäsen Irma Ekman kertoo.
Osuuskunta hankki keittiöön uudet koneet ja astiat. Keittiössä pystyy hoitamaan isojenkin ryhmien muonitusta.
Liikuntasalissa on järjestetty muun muassa jumppaa sekä sähly- ja lentopallovuoroja. Vanhaan koulurakennukseen kannettiin useat kangaspuut ja nyt siellä kokoontuu kansalaisopiston kutomapiiri.
Toiminta oli vilkasta ja monipuolista, kunnes korona sekoitti kaiken.
Juhlat peruttiin, eikä jumppiinkaan oikein uskallettu enää tulla, Ekman kertoo. Kiinteät kulut kuitenkin juoksivat.
”Tässä on yhteensä 1 400 neliömetriä lämmitettävää alaa”, Niemelä naurahtaa. Lämmityksestä vastaa – kukapa muu kuin hän itse.
Heikki Niemelä aloittaa aamunsa kylätalon uunin lämmityksellä. Kuva: Kai TirkkonenNiemelä asuu isomman talon yläkerrassa ja laskeutuu joka aamu kellarin pannuhuoneeseen laittamaan tulet uuniin. Talo lämpiää vesikiertoisen patterilämmityksen avulla.
”Onneksi sentään kotimaisella puuenergialla”, osuuskunnan jäsen Jukka Niemi toteaa. Näillä sähkön hinnoilla suoran sähkölämmityksen hinta hipoisi pilviä.
Toki puulämmitys vaatii työtä.
”Pari viikkoa huhkittiin talkoolaisten kanssa halkomakoneen ääressä”, Niemi kertoo.
Niemelä arvioi, että vuotuiset ylläpitokustannukset ovat noin 20 000 euroa, kun mukaan lasketaan lämmityspuut, sähkö ja vakuutukset.
Kumisevan kylätalo sijaitsee idyllisellä paikalla Varisjärven rannalla Haapajärvellä. Entisen koulun rakennukset toimivat nyt monenlaisten tapahtumien keskuksena. Kuva: Kai TirkkonenVaikka sadan henkilön juhlia ei vieläkään juuri järjestetä, kylätalon ympärillä tuntuu olevan myönteinen pöhinä.
Haastatteluhetkellä koululaiset viettävät syyslomaa pelaten liikuntasalissa sählyä, ja kangaspuiden äärellä käy iloinen puheensorina.
”Helmi, sauvohan tänne!” Niemelä huiskuttaa kävelyltä yllätetylle Helmi Finnilälle, joka on osuuskunnan kirjanpitäjä.
Kirpakka syyssää on mitä mainioin ulkoiluun, ja Niemelä yllyttää toimittajaa ja kuvaajaa tutustumaan läheisen Tynnyrikosken luontopolkuun, joka on vastikään kunnostettu.
”Täällä on myös Suomen parhaiten hoidetut ladut sekä alkuperäinen taimenkanta”, hän mainostaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
