Suomen vanhin mylläri on jauhanut vehnää jo 75 vuotta
Veli-Jussi Tamminiemi hankki valssimyllyn 1950-luvulla, ja edelleen se palvelee jauhatuksessa monena päivänä viikossa. Mylly on valmistettu silloisessa Tšekkoslovakiassa. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoMÄNTTÄ-Vilppula (MT)
Tammikosken vehnämyllyn lastaussillalla tulijaa odottaa kävelykeppiin nojaava mies. Suomen vanhimmalla yhä työssä olevalla myllärillä Veli-Jussi Tamminiemellä on ikää jo liki 88 vuotta.
Kun on astuttu sisään myllyyn ja mies pääsee työn touhuun, keppi saa jäädä.
Hienon jauhopölyn peittämässä rakennuksessa myllärin askel on lyhyt, mutta hän kantaa sylissään raskaatkin jauho- ja ryynisäkit kevyesti.
Parikymmentä vuotta sitten Tamminiemi oli jäämässä eläkkeelle Pirkanmaalla Mänttä-Vilppulassa sijaitsevasta myllystään. Hänen tyttärensä otti vastuulleen isänsä hoidossa kymmeniä vuosia olleen myllyn ja ryhtyi jauhamaan viljaa.
Myllärin työ on hyvin fyysistä ja kuluttavaa, eikä tyttären keho kestänyt sen aiheuttamaa rasitusta. Hän joutui lopettamaan jauhamisen.
Siitä isä sisuuntui. ”Ei tätä tähän lopeteta”, Tamminiemi tuumi ja tarttui uudelleen toimeen.
Miehen työuralle on tänä vuonna kertynyt mittaa 75 vuotta. Hän aloitti apupoikana isoisänsä Akseli Tamminiemen vuonna 1903 perustamassa myllyssä talvisotatalvena 1940.
Isoisältä pojanpojalle mylly siirtyi vuonna 1946.
Mikä saa yhdeksääkymmentä hipovan miehen jaksamaan raskaassa työssä?
”Onhan tätä jatkettava, kun tuotteille on kysyntää”, hän toteaa.
Tammikosken 1950-luvulla pystytetty valssimylly jauhaa vehnää grahamjauhoksi, karkeaksi ja hienoksi leseeksi sekä hiivaleipäjauhoksi. Ne mylläri pakkaa itse ruskeisiin paperipusseihin ja toimittaa jämsäläiselle torikauppiaalle sekä ruovesiläiselle leipurille.
Valssimyllyn lisäksi Tammikosken myllyssä on myös 1800-luvulta peräisin oleva ryynikone. Kone on kestävä, mutta siinäkin on varjopuolensa: sen käyttö on raskasta.
Aivan joka päivä mylläri ei koneita enää käynnistä. ”Riippuu siitä, miten kassaan tulee”, Tamminiemi veistelee.
Useimmiten työpäivälle kertyy mittaa enää muutama tunti, mutta toista oli nuorempana. Tarvittaessa mylläri pyöritti koneita vaikka vuorokauden ympäri.
Jauhamansa viljan mylläri ostaa lähiseudun tiloilta. Aiemmin viljaa oli myös itsellä, mutta omista viljelyksistä hän luopui jo pari vuosikymmentä sitten. Nyt pellot ovat vuokralla.
Myllylaatuista raaka-ainetta ei ole ollut vaikea saada, mutta tästä vuodesta mylläri on hiukan huolissaan.
”Sateet ja märkyys ovat kurittaneet myös Ruoveden ja Vilppulan seutuja. Myllylaatuista viljaa voi olla tavanomaista vaikeampi saada”, Tamminiemi arvioi.
Liikaa mylläri ei halua tilannetta synkistellä. ”Välillä on ollut hyviä vuosia ja välillä huonompia”, hän toteaa.
75 vuoteen mahtuu monenlaista, mutta mylly pyörii yhä.
Kun vastuu isoisän myllystä siirtyi Veli-Jussi Tamminiemelle, pienmyllyjä oli Suomessa reippaasti toista tuhatta.
Pienmyllyjä edustanut Myllyliitto oli perustettu juuri vuotta aiemmin. Perustajajäseniä oli 170, ja parin vuoden päästä jäseneksi oli liittynyt jo 1 260 myllyä, kerrotaan Myllyliiton vastikään ilmestyneessä historiikissa.
Vuosien saatossa Tammikosken vehnämyllystä on tullut harvinaisuus. Pienmyllyjä on jäljellä alle 50. Niistä kymmenen on Pirkanmaalla ja Hämeessä.
Tamminiemi on uskonut tekemiseensä ja kehittänyt myllyään. Hän on ostanut lähiseudulla lopettaneiden myllyjen laitteistoja ja purkanut niitä varaosiksi.
Haaveissa on yhä löytää työlle jatkaja oman suvun piiristä. Tyttären poikaa Tamminiemi on miettinyt, mutta pölyallergia pitää pojan poissa myllystä.
Kun lopettamisen aika uudelleen tulee eteen, myllyn tarina taitaa päättyä lopullisesti.
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
