Jyrki Laaksonen päätyi Pikku Kakkoseen sattumalta 25 vuotta sitten ja on nykyään roolimalli vapaa-ajallaankin – "Lopetin punaisia päin kävelyn kuin seinään"

Suorana lähetyksenä Yle Areenaan tehtävässä Jyrkin ja Neposen hätäaputoimistossa ei puhuta suoranaisesti koronasta. "Ei maailman ongelmia tarvitse lasten päälle kaataa. Ennemmin haluamme antamaan hetken leikkiseuraa ja läsnäoloa. Ja pyrimme jeesaamaan, jos vaikka syntymäpäiväjuhlat ovat peruuntuneet. Onnittelemme sankareita kollektiivisesti." Kuva: Kari Salonen

Aamupalat on syöty, hampaat toivottavasti harjattu ja päivävaatteet kiskottu ainakin suurimmaksi osaksi päälle. Kello lähestyy kymmentä. On aika naksauttaa ruutu auki ja asettaa lapset hetkeksi sen ääreen. On Jyrkin ja Neposen hätäaputoimiston aika!

Suora lähetys alkaa, ja Jyrki Laaksonen ilmestyy ruutuun yhdessä Neposen kanssa. Mitähän tekemistä he ovat tällä kertaa keksineet? Askartelua, palapelejä vai kenties jotain arvuutteluleikkejä?

Jyrki Laaksosen ei suinkaan pitänyt tänä keväänä juontaa askarteluhetkiä Yle Areenassa yhdessä uskollisen pupuystävänsä kanssa. Samalla viikolla kun hallitus ilmoitti valmiuslaista, Laaksosen piti aloittaa Robomestarit-sarjan toisen kauden kuvaukset.

Kolme joukkuetta eri puolilta Suomea oli jo matkannut Tampereelle esittelyjakson kuvauksia varten. Kuvausten oli tarkoitus jatkua kahdeksan viikkoa.

"Sitten tuli tieto, että koulut ja päiväkodit menevät kiinni, joten teimme päätöksen, että keskeytämme kaikki tuotannot, joissa lapsia liikutellaan tai studioon tuodaan suuria ihmisjoukkoja", Laaksonen muistelee.

Samassa Laaksosen oma työkalenteri tyhjeni. Pikku Kakkosen väen ajatukset kääntyivät kuitenkin heti kotikatsomoihin. Miten he voisivat auttaa perheitä, joissa pienet lapset mankuvat tekemistä aikuisten yrittäessä paneutua etätöihin?

Ensimmäinen hätäaputoimiston jakso esitettiin Yle Areenassa heti 19. maaliskuuta. Sittemmin sitä on tehty joka arkiaamu ja tehdään niin pitkään kuin tilanne sitä vaatii ja tekijöiden voimavarat riittävät.

Kahden ja puolen viikon jälkeen kävi selväksi, että Laaksonen ja Neposen taustalla häärivä Anu Tuomi-Nikula eivät voi olla ainoat hätäaputoimiston juontajat.

"Huomasimme, että tämä tahti kulutti liikaa Anua, joka kirjoitti ja suunnitteli ohjelman."

Nyt Jyrki ja Neponen jatkavat ohjelmassa vuoroviikoin Pikku Kakkosen Veeran ja Susannan kanssa.

On oikeastaan sattuman kauppaa, että Laaksonen päätyi työskentelemään lastenohjelmien parissa 1990-luvun puolivälissä. Laaksosen tyttöystävä otti katsojapalautteita vastaan Yleisradion ohjelmapäivystyksessä. Samassa paikassa työskentelivät myös TV2:n kuuluttajat. Eräs kuuluttaja vinkkasi, että lastenohjelmien puolella olisi toimittajan paikka vapaana.

"Yhtenä tavallisena päivänä minulle soitettiin, että ota luistimet ja tule alas kentälle. Siellä oli kuvausryhmä ja lapsia. Koekuvauksesta ei ollut mahdollista perääntyä."

Laaksonen sai pestin. Tarkoituksena oli kuvata kesällä jalkapalloaiheinen ohjelma. Pahaksi onneksi Laaksonen joutui polvileikkaukseen ja koikkelehti koko kesän kainalosauvojen varassa. Juontajaa ei kuitenkaan vaihdettu, ja niin alkoi Laaksosen ura Pikku Kakkosessa. Vuonna 2000 hänet vakinaistettiin.

Kaikista parhaiten Laaksonen tunnetaan varmasti juuri yhteistyöstä Neposen kanssa. Heidän yhteinen matkansa on itse asiassa kestänyt jo 20 vuotta.

"Välillä ihan oikeasti unohdan, että mukana on myös Anu. Saatan vaikka tauolla puhua nukelle, kunnes muistan, että ai niin Anu!"

Vaikka juontajaparin onkin hyvä muistaa, että jäniksen takana on näyttelijä, Tuomi-Nikula on hyvin tarkkana, ettei riko illuusiota lapsilta. Hän ei halua esiintyä Neposen rinnalla.

"On taito saada nukelle sielukkuutta ja persoonaa. Anu on siinä mestari."

Vaikka Laaksonen tekee nykyään suurimmaksi osaksi tuottajan töitä kameran toisella puolella, on neljännesvuosisata lastenohjelmissa jättänyt häneen jälkensä.

Kun Laaksonen aloitti pestissään, hänen silloinen esimiehensä piti hänelle tiukan puhuttelun siitä, mitä lastenohjelmien juontajalta odotetaan.

"Minä pidän sen saman paatoksen nykyään uusille juontajille."

Keltainen lehdistö ei ole kiinnostunut lastenohjelmien suosikkijuontajien toilailuista, mutta tavalliset ihmiset aivan arjen keskellä ovat sitäkin tarkempia.

"Lopetin punaisia päin kävelyn kuin seinään. Vaikka autoja ei tulisi ja vieressä olisi vain aikuinen, seison paikallani, kunnes vihreä valo vaihtuu."

Elämä Pikku Kakkosen Jyrkinä on myös poistanut kiireen Laaksosen elämästä. Sen sijaan kirosanoja saattaa edelleen välillä lipsahdella, mutta siitä Laaksonen syyttää taustaansa urheilupiireissä.

"Ole myös ruudussa omalla persoonallani. On varmasti olemassa jokin Pikku Kakkosen juontajan muotti, mutta minulle on sopinut parhaiten, että olen vain oma itseni."

Urheilulla on ollut tärkeä sija sekä Laaksosen lapsuudenkodissa että hänen oman perheensä keskuudessa. Laaksosen vaimo on liikunnanopettaja, ja heidän poikansa ovat hyvin urheilullisia.

Laaksonen oli marraskuussa lonkkaleikkauksessa ja vaikka ikämiessählyt on nyt peruttu, ei liikunta ole jäänyt paitsioon.

Laaksosen poikien elämään isän ura on myös iskenyt omat leimansa. Kun esikoinen alkoi saada nimeä jääkiekkokaukaloissa, kaivettiin arkistojen kätköistä ne Pikku Kakkosen pätkät, joissa veljekset olivat isänsä seurana.

Vaikka pojat eivät ole koskaan nolostelleet televisiosta tuttua isää, elämän alkuvaiheessa se aiheutti välillä pieniä sekaannuksia. Toinen Laaksosen pojista oli kertonut päiväkodissa, että hänellä on kaksi isää. Toinen on televisiossa ja toinen hakee päiväkodista.

"Eskarissa tai ensimmäisillä luokilla pojat olivat kertoneet, että heidän isänsä on Pikku Kakkosessa. Kaverit eivät olleet uskoneet, joten heidät tuotiin kotiin katsomaan minua."

Pitkän uran aikana Laaksosen mielessä on välillä käynyt Pikku Kakkosen jättäminen taakse. Urheilupiirit ovat viekoitelleet miestä mukaansa, olihan hän pitkään poikiensa valmennuksessa mukana.

Yksi Laaksosen suuri unelma olisi ryhtyä veneenveistäjäksi. Ainakin yhden puuveneen hän haluaisi valmistaa itse, mutta se vaatisi tietysti aikaa ja tilaa. Mutta ei hän silti ole valmis jättämään lastenohjelmia. Itse asiassa joskus kymmenen vuoden päästä edessä siintävä eläkeikäkin jo vähän jännittää etukäteen.

"Palaan aina siihen, että minulla on niin vähän kokemusta muista ammateista. Jokainen päivä on mukava ja aina on kiva mennä töihin."

Laaksonen näkee myös työllään suuremman merkityksen. Lastenohjelmissa näkyy koko yhteiskunta liikunnasta taiteeseen ja musiikista ystävyyteen. Riittää, että yksikin lapsi tulee sanomaan, että hän on oppinut jotain Laaksosen ohjelmista.

"Tämä on niin mukavaa hommaa."

Laaksonen painottaa sanomaansa kirosanalla. Mutta ihan vain sellaisella lievällä ja näin aikuisten kesken.