MT:n entinen päätoimittaja ajoi junalla Siperian halki Kiinaan – matkalla selvisi, millainen maa Venäjä on

Trans-Siberia yhdistää Moskovan Venäjän Kaukoitään. Raideverkko on yli 9 000 kilometrin mittainen, siis maailman pisin. Kuva: Lauri Kontro

Suomesta on aina menty Venäjälle junalla. Kauppavaltuuskunnat, kulttuuriväki, reppureissaajat ja diplomaatit ovat matkustaneet junalla. Paasikivi ja Kekkonen matkustivat junalla.

Mekin hyppäämme idän pikajunaan, maailman pisimmälle junamatkalle kohti Siperiaa. Matkakaverinani on entinen sikafarmari Kari Puttaa.

Tikkurilassa hyttiimme nousevat Sergei ja Irina. He ovat olleet Suomessa lomalla ja käyneet myös Tukholmassa. Alkutöikseen he onnittelevat meitä Suomen jääkiekkomestaruudesta. Lätkä taitaakin olla Venäjällä iso asia.

Suomi on pariskunnan mielestä ”ihan ok”, mutta ei vedä kuitenkaan vertoja Tukholmalle. ”Jos sallitte”, sanoo Irina, ”kyllä Tukholma on eurooppalaisempi."

Siinä se taas on. Venäläistenkin silmissä Ruotsi voittaa Suomen. Muussa paitsi jääkiekossa.

Tolstoi-juna kolkuttaa ja aamulla heräämme Moskovassa.

Moskova itsessään on jo keskisuuri monikansallinen valtio, kymmenen miljoonaa asukasta. Tai ehkä viisitoista tai vieläkin enemmän, kukaan ei tiedä tarkalleen. Vierastyöläisiäkin on miljoonia.

Moskova ei ole Venäjä, mutta Venäjää ei voi ymmärtää, jos ei ole nähnyt Moskovaa.

Rahaa on, ja sitä näytetään. Rahaa on Venäjällä joillakin aivan liikaa, mutta useimmilla liian vähän. Venäjä on upporikkaiden oligarkkien ja rutiköyhien ihmisten maa.

Venäjä hakee edelleen itseään. Maa ei pärjää taloudellisesti Yhdysvalloille, EU:lle tai Kiinalle, mutta sotilaallisesti se on jälleen vahva. Suurvallat haluavat aina arvostusta.

"Meistä ei tarvitse tykätä, mutta noteerata pitää", on jokaisen suurvallan ajatus.

Boris Jeltsinin ZIL-virka-auto on esillä Jekaterinburgissa sijaitsevan, presidentin nimeä kantavan kulttuurikeskuksen aulassa. Kuva: Lauri Kontro

Moskova-joella Pietari Suuren jättiläismäinen patsas katsoo länteen.

Venäläisten mielestä johtajalla pitää olla ”vahva käsi”. Pietari, jos kuka, oli vahva, avasi meritien Itämerelle, perusti Pietarin kaupungin ja länsimaisti Venäjän.

On selvää, että myös Putinin on näytettävä vahvalta, jos meinaa pysyä vallassa. Sama ongelma on Donald Trumpilla Amerikassa. Heikot sortuu, mutta jätkä sen kuin porskuttaa.

Kristus Vapahtajan kirkko lähellä Kremliä on huikea vanhan kirkkorakennustaiteen uusluomus.

Stalin hajotti kirkon murusiksi. Neuvostoliiton kaaduttua kirkko rakennettiin uudelleen Boris Jeltsinin aktiivisella myötävaikutuksella. Kun Jeltsin kuoli, hänet siunattiin juuri tässä kirkossa.

Kirkko on uudella Venäjällä tärkeässä roolissa. Venäjän tuhatvuotisessa kertomuksessa Neuvostoliitto on vain pieni alaviite.

Mutta mies, joka ylösrakensi Kristus Vapahtajan kirkon Moskovaan, ei päädy historian alaviitteeseen vaan otsikkoon ja sisällysluetteloon. Tulevaisuuden historiankirjoissa Jeltsin ei ole Neuvostoliiton hajottaja vaan – Boris kirkonrakentaja!

Moskovasta kolkuttelemme Jekaterinburgiin, Uraliin, tähän loppuu Eurooppa. Hyttikavereina ovat Nikolai ja Jelena. Taas meitä onnitellaan jääkiekkovoitosta. Tähän alkaa jo tottua.

Venäläinen ystävällisyys luontevaa. Hyttikaverit haluavat jakaa eväitään ulkomaalaisten kanssa. Junissa on hyvä järjestys. Vaunussa on konduktööri, joka pitää huolta siitä, että kaikki toimii.

Venäläinen on ystävälleen todellinen ystävä, mutta koppavia viranomaisia venäläinen inhoaa. Monet venäläisistä vitseistä, jotka eivät aina ole ihan kilttejä, ovat vitsejä nimenomaan viranomaisista.

Jekaterinburg sijaitsee Ural-vuoriston itäpuolella. Sitä on nimitetty Venäjän kolmanneksi pääkaupungiksi. Kooltaan Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki. Kuva: Lauri Kontro

Jekaterinburg on tsaarien, mutta myös Boris Jeltsinin kaupunki. Jeltsin oli Jekaterinburgin eli Sverdlovskin kommunistijohtaja.

Kaupunki muistetaan myös siitä, että vallankumouksen aikana tsaari Nikolai II perheineen teloitettiin siellä, luultavasti Leninin käskystä.

Nyt Jekaterinburgissa on kaksi tsaaria, Nikolai II ja – Boris Jeltsin. Nikolaille on rakennettu kirkko, Jeltsin on päätynyt patsaaksi omaa nimeään kantavan kulttuuri- ja bisneskeskuksen eteen. Keskuksen aulassa tulijoita tervehtii Jeltsinin musta ZIL-virka-auto.

Kaupunkien siisteys on silmiinpistävää. Tuntuu siltä, että Helsinki on varsinainen törkyläjä venäläisten suurkaupunkien rinnalla.

Media kuitenkin kertoo, että Moskovan jäteongelmat ovat entisestään pahentuneet. Jätteitä kyllä kerätään, mutta niiden käsittely on puutteellista. Suomalaiselle jätetekniikalle luulisi olevan kysyntää.

Maaseudulla siisteyttä ei voi kehua, vaan kaatopaikat radan varrella seuraavat toistaan. Näkymä kylissä on usein lohduton ja harmaa. Maaseutu voi huonosti.

Mutta kaupungeissa tapahtuu. Nuori väki pukeutuu muodinmukaisesti ja hiplailee kännyköitään.

Viikonloppuisin kaduilla jytää, mutta jotakin puuttuu – kaljakassit. Täällä ei juopotella kaduilla eikä puistoissa. Vaikuttaako siihen kotikasvatus vai kulmassa seisova poliisi, jää arvoitukseksi.

Jatkamme Jekaterinburgista Novosibirskiin, Aasiaan, Siperian pääkaupunkiin. Tämä on kaupunki, jonne Kekkonen matkusti ratkaisemaan noottikriisin Nikita Hrushtshovin kanssa.

Tshingis-kaani oli 1100- ja 1200-luvuilla elänyt mongolialainen sotapäällikkö, jolla on nykyisin noin 16 miljoonaa elossa olevaa jälkeläistä. Kuva: Lauri Kontro

Siperian kesä on alkamaisillaan. Siperiassa on talvella kylmä, mutta kesällä kuuma. Kuuma. Kuuma.

Trans-Siperian rautatie viistää metsäalueen eli taigan eteläreunaa mutta ei sukella itse taigalle. Tasanko on suota, ruohoaavikkoa ja puskaista tasamaata.

Välillä näkyy peltoja, jotka ovat mittasuhteiltaan lähes käsittämättömiä. Pellon toinen reuna lepää taivaanrannassa ja jatkuu sen yli. Venäjä on noussut viime vuosina yhdeksi maailman suurimmista viljantuottajista.

Pääministeri Dmitri Medvedev kirjoitti kerran Maaseudun Tulevaisuudessa, että Venäjä aikoo ottaa viljelyyn 20 miljoonaa hehtaaria uutta peltoa. Projekti ei kaadu ainakaan maan puutteeseen.

Irkutskissa poikkeamme uimaan Baikal-järveen, joka on maapallon syvin järvi. Maailman makean veden varastoista Baikalissa on viidennes.

Paikallisen shamaanin eli poppamiehen antaman tiedon mukaan uinti Baikalissa antaa voimia kymmeneksi vuodeksi. Jos uskomme shamaania, ja miksi emme uskoisi, niin tulemme kymmenen vuoden kuluttua takaisin.

Matkustaminen Venäjällä on helppoa, päinvastoin kuin kuvitellaan.

Helsingin raitiovaunuissa ei pankkikortti toimi, mutta Irkuskissa raitiovaunussa voi maksaa suomalaisella lähimaksulla. Seteliautomaateissa voi valita asioimiskieleksi suomen. Hotelleja on paljon ja varaus hoituu kännykällä. Venäjä on siirtynyt sähköiseen maksamiseen vauhdilla.

Venäjän rautateiden lipunvaraus netissä pelaa kuin junan vessa. Asiaa osaa arvostaa, jos on yrittänyt tapella puoli tuntia kotimaisen VR:n sähköisen lipunmyynnin kanssa.

Irkutskista pääsee Trans-Siperian rautatietä joko Mongoliaan ja Kiinaan tai sitten Vladivostokiin Tyynen meren rannalle. Me jatkamme kohti Kiinaa, läpi autiomaan ja vuoristojen.

Ulan Bator on Mongolian pääkaupunki, jota rakennetaan kuin Helsingin Jätkäsaarta, kaikki yhteen sumppuun. Maa, jossa ei ole mitään muuta kuin tilaa, yrittää keskittää kaikki ihmiset postimerkin kokoiselle alueelle. Liikenneongelmat ovat valtavia.

Onkohan Ulan Batorin ja Helsingin uudet betonilaatikot suunnitellut sama arkkitehti?

Tshingis-kaanin uusi, jättiläismäinen muistomerkki on kuitenkin rakennettu maaseudulle. Aasian ja Euroopan valloittaja katselee sadan metrin korkeudesta aavikkoa, josta kerran avautui maailman suurin yhtenäinen valtakunta.

Kiinassa ongelma on toinen kuin Mongoliassa; ihmisiä on paljon, mutta maata niukasti.

Pääkaupunki Peking oli tunnettu saasteistaan mutta ei ole enää. Peking ei olekaan enää maailman saastunein paikka. Kadut ovat edelleen täynnä autoja – sähköautoja.

Ja samassa ajassa kun Helsinki ja Espoo ovat saaneet valmiiksi muutaman kilometrin metrolinjaa, Pekingissä on rakennettu metro, jossa linjoja parikymmentä, asemia yli 350 ja raiteita 600 kilometriä.

Kaupungin ilma on nykyisin paljon puhtaampaa kuin ennen.

Kiinalaiset ovat aina tottuneet rakentamaan isoja asioita. Yli 5000 kilometriä pitkä Kiinan muuri, joka rakennettiin estämään mongolien valloitusyritykset, seisoo sekin edelleen paikallaan.

Kiinassa aikaa ei mitata kellolla vaan almanakalla.

Kiinan muuri sijaitsee hankalakulkuisella vuoristoseudulla muutaman tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Pekingistä. Se rakennettiin torjumaan Mongoli-valtakunnan laajentumispyrkimyksiä. Kuva: Lauri Kontro

Venäjänmatkaajan kannattaa ottaa huomioon muutamia asioita, ennen junamatkalle lähtöä.

Junamatkailu Venäjällä on helppoa, varsinkin jos viitsii valmistella asioita etukäteen.

Viisumi tarvitaan Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan. Viisumit kannattaa hankkia matkatoimiston kautta.

Siperian rata on ruuhkaisa, liput kannattaa varata jo Suomesta. Liput voi ostaa Venäjän rautateiden verkkokaupasta www.rzd.ru tai kansainvälisiltä sivustoilta, kuten www.russiantrain.com. Venäläinen sivusto toimii paitsi venäjäksi, myös englanniksi. Helpoimmalla pääsee, kun pyytää matkatoimistoa varaamaan liput.

Hotellit kannattaa varata verkosta. Hyviä varauskoneita ovat esim. trivago, hotels.com ja booking.com. Tripadvisor antaa hyviä arvosteluja palveluista.

Maksamiseen luottokortti on paras väline. Kannattaa ottaa mukaan sekä Visa että Mastercard.