Röyhelöitä, riemua ja pinkki Cadillac
Oikeastaan Anita Hallapellon, 57, yrittäjäura alkoi jo kuusivuotiaana, kun hän teki tammenterhoista koruja ja myi niitä naapureille. Turkulaisen yksinhuoltajaäidin suvussa ei ollut yrittäjiä, mutta niin vain jo kymmenvuotiaana Hallapelto oli ansainnut erilaisilla tempauksillaan niin paljon rahaa, että pystyi ostamaan itselleen barbien ja pyörän.
Lukion jälkeen Hallapelto opiskeli artesaanipuusepäksi. Elämä kuitenkin vei hänet maatilan emännäksi Someron Vilukselaan. Tilalla oli sikoja, lampaita ja kanoja, ja Hallapelto teki maatilan töitä ja hoiti muun muassa ensikoiden porsitukset, pienikätinen kun oli. Lapsia perheeseen syntyi kolme.
”Se oli ihanaa aikaa. Silloinkin kyllä aina aamuisin itseäni laitoin, vähän ripsaria ja huulipunaa, vaikka muuten saatoin haista sianpaskalle”, hän kertoo ja nauraa heleästi.
”Se oli älyttömän hyvä bisnes, kukaan ei ollut ennen tehnyt semmoista, ainakaan maatilan sivuelinkeinona.”
Hallapelto on aina pitänyt kaikesta kauniista. Hän ei ollut tyytyväinen varsinkaan paikkakunnan alusvaatevalikoimiin, joten hän alkoi tilata näytteitä tehtailta Ranskasta. Tuohon aikaan viestit kulkivat faksilla.
Tavaraa tuli, ja pikkuhousut ja rintaliivit tekivät kauppansa. Aina kun Hallapelto sai tuotteet myytyä, hän tilasi uusia. Näin kasvoi varasto. Pian hän laajensi toimintaa kotikutsuihin. Jälleenmyyjiä oli kohta puolensataa.
”Se oli älyttömän hyvä bisnes, kukaan ei ollut ennen tehnyt semmoista, ainakaan maatilan sivuelinkeinona. Se auttoi maatilaakin. Ostin pihalle vankien asuntoparakin, johon sain pienen myymälän.”
Asiakkaat ajoivat ostoksille Vilukselaan, 17 kilometrin päähän Someron keskustasta.
”Olihan se hauskaa aikaa. Joskus siat karkasivat pihatosta ja juoksivat naisia vastaan. Otin rohkeasti yhteyttä Ranskaan, Italiaan, Espanjaan, Saksaan ja Britteihin. Tein isoja tilauksia.”
Pop up -myymälöistä ei 30 vuotta sitten tiedetty mitään, kun Hallapelto aloitti sellaiset. Hän meni eri kaupunkeihin, ja jos hän näki tyhjän liikehuoneiston, hän kysyi, saako sitä vuokrata viikoksi tai kahdeksi.
”Ilmoitin paikallislehdessä ja myin alusvaatteita, uimapukuja ja sukkahousuja.”
Yrittäjänuralle mahtui harha-askeleitakin. Sellainen oli vaatetehtaan ostaminen vuonna 2000. Nuorin lapsista oli vasta vauva, kun Hallapelto opetteli johtamista ja tehtaan pyörittämistä. Jälleenmyyjiä oli viitisensataa ja työntekijöitä neljä. Kankaat teetettiin Suomessa, vaatteet leikattiin ja ommeltiin Somerolla.
”Kuopus kasvoi kangasrullien päällä. Se oli kiireistä aikaa, mutta en osannut olla pomo. Eihän minulla ollut mitään kaupallista koulutusta.”
Tehdas ajettiin alas. Sen jälkeen Hallapelto avasi pienen vaateliikkeen Someron keskustaan ja haki myytävän tavaran Pariisista.
Nelikymppisenä tuli avioero. Hallapelto muutti tyttären kanssa pois maatilalta. Muut lapset olivat vuoroviikoin isän ja äidin luona.
”Erottiin, mutta lasten takia on tultu toimeen, mikä oli kummallekin tärkeää”, Hallapelto summaa.
Sitten Hallapelto hurahti lavatansseihin. Siitäpä alkoi kellohelmojen kausi. ”Aloin metsästää tylliä. Se oli menoa se! Halusin luopua kaikesta ja myydä vain kellohelmamekkoja.”
Niin syntyi Helmi, lavatansseista ja tyllihameesta.
Vaatemyynti kasvoi, ja vuonna 2018 Hallapelto vuokrasi Someron vanhan meijerin muotiputiikki Helmen käyttöön. Nyt tilaa oli monta sataa neliötä ja valikoima laajeni kellohelmoista ja tyllihameista kenkiin, käyttövaatteisiin ja omaan mallistoon, joka teetetään Pariisissa.
Tarjontaa on kaikenkokoisille naisille. Kysytyimmät koot ovat XXL ja 3XL. Myös miehille on oma osastonsa, mancave.
Vanhan meijerin kauteenkin on osunut haastavia aikoja. Kun Britanniaan oli tulossa brexit, Hallapelto investoi kaikki rahansa ja tilasi tuvan täyteen mekkoja Britanniasta. Heti perään, maaliskuussa 2020, iski korona. Rahat olivat kiinni varastossa, ja kolmeen kuukauteen liikkeessä ei käynyt ketään. Työntekijöitä oli kolme.
Hallapelto ei lamaantunut.
”Korona olikin meille kasvun aikaa. Koska muutenkin koko ajan pelkään, että meidän käy huonosti, niin aina täytyy keksiä jotain uutta. Kun korona tuli, aloimme tuutata positiivisia videoita Facebookiin.”
Lyhyillä videoilla Hallapelto ja hänen työntekijänsä heittäytyvät vaatemalleiksi musiikin soidessa. ”Joka päivä tehdään video, kun tulee uusia vaatteita, jotka pitää esitellä. Joskus me hulluttelemme, hypimme ja tanssimme vaikka kadulla. Mulla on työntekijöinä timantteja – yhdessä me pidetään putiikki pystyssä.”
Facebookissa Helmellä on reilut 37 000 seuraajaa.
Vaikka Hallapeltoa pidetään seudun voimanaisena, hän itse näkee vahvuutenaan sen, ettei pelkää pyytää apua tai toisen mielipidettä.
”Olen myös idearikas. En mieti liikaa. Moni juttu olisi jäänyt tekemättä, jos olisi ruvennut järjen kanssa miettimään.”
Anita vannoo verkostoitumisen nimiin.
”Yksin ei kukaan pärjää. Minulle tärkeitä ovat olleet kaksi herrasmiestä, mentorini Vaurolan Pekka ja Wiskarin Juha. Haluan tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa: karavaanareiden, autoharrastajien, tanssijoiden, paikallisten yrittäjien.”
Myös hyväntekeväisyys on Hallapellosta tärkeää. Hän uskoo, että jos on hyvä jollekin, se tulee takaisin jossain muodossa. Antaessaan saa itsekin hyvän mielen.
Koronavuonna 2020 Anita tapasi nykyisen miehensä, ylipalomies Jorma Korhosen eli Jomman. Hän on urheilija, ja niinpä Anitakin 53-vuotiaana lähti elämänsä ensimmäisen kerran kuntosalille, kun tähän mennessä liikunta oli ollut tanssia. Nyt salille on päästävä viisi-kuusi kertaa viikossa.
”Rakastuin maastavetoon!” nainen innostuu.
Jokin aika sitten häneltä repesi kierukka polvesta. Jalkoja ei saisi nyt rasittaa. ”Melkein vesi tulee silmistä, kun en voi maastavetää ja työntää kuulaa, vaikka sitä pääsisi näin kesällä harjoittelemaan urheilukentälle.”
Miehensä kanssa Hallapelto on viime vuosina matkustellut Thaimaassa ja poliisien ja palomiesten kansainvälisissä kisoissa ”kisaböönana”. Portugalin kisamatkalla hän ihastui maahan niin, että toivoo asuvansa eläkevuosinaan siellä.
”Se on mun ja Jomman unelma, mutta itseni tuntien en osaisi olla jouten. Kiertäisimme varmaan ympäri Eurooppaa, etsisin kaikkea outoa tavaraa ja kesällä myisin sitä Suomessa toreilla ja markkinoilla.”
Vielä ei ole aika miettiä eläkepäiviä tai työnteon lopettamista. Tosin kerran sellainenkin vaihe oli, 53-vuotiaana.
”Töissä oli sesonkiaika ja olin kuolemanväsynyt. Itkin, olin surullinen, en meinannut pysyä hereillä, joka paikkaa särki. En pystynyt olemaan täysiä päiviä töissä. Iski paniikkihäiriö. Ravasin lääkärillä ja hän diagnosoi minulla vaikean masennuksen. Taistelin sitä vastaan. Luojan kiitos, minulla oli kontrollikäynti gynekologille.”
Gynekologin arvio oli selvä: esivaihdevuodet. Hallapelto oli ihmeissään. Eihän hänellä ollut kuumia aaltoja eikä raivokohtauksia. Ei edes unettomuutta.
Gynekologi määräsi estrogeenia suihkeena.
”Kun kahtena päivänä olin suihkauttanut sitä käsivarsiini, sain elämäni takaisin. Se oli ihan käsittämätöntä.”
Entä pinkki Cadillac Helmen edessä, mikä sen tarina on?
Hallapellon haaveena oli ollut vaaleanpunainen Cadillac vuosimallia 1960. Nimenomaan kuusikymppinen, sillä siinä on niin sulava muotoilu.
Jo tätä Lilyksi ristittyä Cadillacia ennen Hallapellolla oli vuoden -64 malli. Kun 60-lukuinen tuli myyntiin Ruotsin Malmössä, se oli pakko saada. Hallapelto matkusti Skooneen, osti auton ja ajeli sieltä ystävänsä kanssa Tukholmaan, kesärenkailla tammikuussa. Onneksi Ruotsissa ei silloin ollut lunta.
”Kun saavuttiin Helsinkiin, Mannerheimintiellä oli jouluvalot. Olihan se huikeaa lipua pinkin Cadillacin kanssa pitkin joulukatua”, Hallapelto hehkuttaa ja nauraa: ”Sit mulla olikin yhtäkkiä kaks käkkylää.”
Ei tosin kauan, sillä kuusnelosen osti mies, jolla kyseinen auto oli ollut hääautona.
Viime vuonna perheen autokanta kasvoi asuntoautolla. Hallapelto oli Loimaalla tanssittamassa vanhuksia ja tuli kertoneeksi tutulle automiehelle, että on vähän haaveillut asuntoautosta. ”No, hän oli juuri luopumassa. Niin me tehtiin kaupat Loimaan torilla. Hän ei tiennyt olevansa myymässä enkä minä ostamassa. Nyt meillä on Lilyn lisäksi Justiina.”
Niin, moni juttu olisi jäänyt tekemättä, jos olisi miettinyt liikaa.
Someron Helmi
Anita Hallapelto, 57. Muotiputiikki Helmen omistaja Somerolla. Harrastaa kuntosalia, lavatansseja, matkustelua.
Perheeseen kuuluvat mies, kolme aikuista lasta ja bichon frisé -koirat Onni ja Elsa.
Oma lempivaate on villasukat, joita äiti kutoo.
Ohje yrittäjyyttä harkitsevalle: Hanki kunnon kirjanpitäjä! Tämä on elämäntapa. Verkostoidu ja ole sinnikäs, mutta laita tarvittaessa peli poikki, ettei mene kaikki talot ja tavarat.
- Osaston luetuimmat
