Simonkadulla Sipilän ja Soinin tulikoe
Maan tuore perussinimultahallitus on hädin tuskin ennättänyt konttausikään, kun ensimmäiset tummat pilvet ovat ilmaantuneet kolmen ässän taivaalle.
Sekä pääministeri Juha Sipilä (kesk.) että ulkoministeri Timo Soini (ps.) joutuvat nimittäin nyt kantamaan hallitusvastuuta.
Keskustajohtaja ja peruspomo saivat molemmat nauttia laajamittaisesta kansansuosiosta edellisellä oppositiokaudella.
Oppositiopuolueiden oli naurettavan helppoa lasketella vaaleissa peräti kaksoisvoittoon, kun Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin sekoomushallitukset olivat vuosien ajan epäonnistuneet kaikessa mahdollisessa sekä mahdottomassa.
Väyrynen nostattaa eurokriittisyyttä
Hallituksen alkutaipaleella oppositiota kovempi vastatuuli tuntuisi puhaltavan maalaisliiton perillisten oman tuvan sisällä.
Sipilä on jo saanut tuta, että keskustan vanhan isännän Paavo Väyrysen sivuuttamisella puolueen ministeripörssissä on poliittinen hintansa.
Keskustan nykyjohtoon tympääntynyt Väyrynen on laittanut tuulemaan tavalla, joka uhkaa horjuttaa paitsi Sipilää, myös vankkarakenteista Soinia.
Erityisesti perussuomalaisten, mutta myös keskustan peruskannattajat suhtautuvat varauksellisesti Euroopan unioniin sekä etenkin yhteisvaluutta euroon.
Puolueiden johtotroikkain ei kannattaisi suututtaa äänestäjiään, sillä edustuksellisessa demokratiassa valta on kansalta lainassa vain neljä vuotta kerrallaan.
Jos ja kun Väyrysen kansalaisaloite kerryttää 50 000 allekirjoitusta, joutuu hallitus puntaroimaan kieli keskellä suuta, mitä eurokansanäänestyksen kanssa pitäisi oikein tehdä.
Mitä pahemmin Kreikan ja muun euroalueen asiat menevät solmuun, sitä suuremmaksi paine eurokriittisyydelle kasvaa myös hallituksen sisällä. Sipilän ja Soinin totinen tulikoe on vasta edessäpäin.
Halla-aholaiset Soinin riippana
Timo Soini on tehnyt vuosikausia hartiavoimin töitä, jotta perussuomalaisista saisi koulittua hallituskelpoisen puolueen.
Vielä neljä vuotta sitten tilanne oli mahdoton, eikä Soini nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä Kreikan tukipaketti verukkeenaan suurvoittajana oppositioon.
Jatkojytkyn jälkeen käsissä oli jo hieman vakaampi
puolue, joka kantapään kautta oli oppinut välttämään turhia, raastavia mediakohuja.
Sitoutuminen eurokriisin hoidon yhteisvastuisiin voitiin hyväksyä, jotta Soini pääsi ministeri-Audin takapenkille.
Soinin tuntuu kuitenkin olevan miltei mahdoton hallita maahanmuuttokriittistä siipeä puolueessaan.
Äärikansallismielisestä vallankumouksesta haaveileva Olli Immonen toi puolueen sisäiset jännitteet jälleen esiin.
Soini ja perussuomalaiset tarvitsevat maahanmuuttokriittisten äänet vaaleissa, mutta Soinin on vaikea suvaita halla-aholaisten julkista toimintaa vaalien välillä.
Myös maahanmuuttokriitikot tarvitsevat Soinia, jotta saavat edistettyä agendaansa suuren puolueen kautta.
Aika näyttää, onko kauhun tasapaino vielä saavutettavissa, vai repeääkö puolue.
Sauli Niinistö, koko kansan hortonomi
Suomeen on historian hämäristä pesiytynyt paitsi tsaarinaikainen hallintokulttuuri, myös venäläisperäinen herraviha.
Ikivanha vanjan logiikka kuuluu seuraavasti: tsaari on hyvä, mutta hänen virkamiehensä ovat kelvottomia.
Hallitsijan varmin tapa nousta kansansuosioon onkin kommentoida asioita turvallisen etäisyyden päästä - ja mikä tärkeintä, sättiä poliitikkoja ja virkamiehiä.
Kun tasavallan presidentti haukkuu oman puolueensa johdon sekä maan hallituksen, hän näyttäytyy arvokkaana valtiomiehenä, joka ojentaa maan asiat umpikujaan
ajaneita tunaroivia nulikoita. Kansa rakastaa tsaariaan.
Kun Sauli Naantalista soittaa Ylen luonto-ohjelmaan ja tarinoi kasvitieteellisistä näkemyksistään, on kansa jälleen myyty. Miten ihmisläheistä!
Silläkään ei enää ole merkitystä, että Sauli Niinistö
aikoinaan vei Suomen euroon Paavo Lipposen (sd.) kanssa.
Reipas eurokriittisyys presidentin taholta ostetaan tätä nykyä kritiikittä.
Huolimatta taipumuksistaan kosiskella kansaa, on
Niinistöllä myös kiistattomat ansionsa.
Presidentti nimittäin hoitaa virkatehtäviensä ydinaluetta, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, vakaalla otteella.
Geopoliittisesti myrskyisinä aikoina ulkopoliittisen johtajuuden merkitys saattaa nousta arvoon arvaamattomaan.
Jukka Koivula
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
