"Kunkku" Lehtinen jatkaa suomalaisen radiourheilun vahvaa perinnettä. Hänet tunnetaan erityisesti hiihdon, yleisurheilun ja jalkapallon asiantuntevana selostajana. Kuva: Jaana Kankaanpää
Jarmo Lehtinen on ääni suurten tunteiden takana – hiihdon parisprintti sai hillityn selostajan sekoamaan
Jarmo Lehtinen on ikuistanut eetteriin lukemattomia sinivalkoisia urheiluhetkiä vuodesta 1979 lähtien. Tyylikäs selostajalegenda korostaa kaunista suomen kieltä, eikä pidä liiasta huutamisesta.
Jarmo Lehtisen ikimuistoisin hetki selostusuralla on ehkä Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven parisprintin olympiavoitto 2014 Sotšissa. Hillittynä selostajana tunnettu Lehtinen ja kommentaattorina toiminut Reijo Jylhä sekoavat selostuskopissa täysin. Kuva: Markku Ulander
Jalkapallon ystävät muistavat Lehtisen selostuksen Bubi-huuhkajasta. Kuva: Sebastien PirletTapaan Yleisradion Luovan talon aulassa herrasmiehen, jonka ääni on varmasti tuttu useimmille suomalaisille, mutta kasvoista häntä ei tunnisteta ruokakaupassa.
Jarmo Lehtinen on työskennellyt Yleisradion urheiluselostajana yli 40 vuotta. ”Kunkku” Lehtinen tunnetaan parhaiten yleisurheilun, jalkapallon ja hiihdon tyylikkäistä radioselostuksista, mutta 2000-luvulla hän vieraili myös televisiossa selostamassa esimerkiksi jalkapallon arvokisoja.
”Nautin suoran lähetyksen tunnelmasta, joka pitää kaikki aistit hereillä. Se on koukuttavaa.”
61-vuotias espoolainen on selostanut eetteriin lukemattomia sinivalkoisia huippuhetkiä, kuten Marjo Matikaisen, Heli Rantasen, Jani Soinisen ja Iivo Niskasen olympiavoitot.
Jalkapallon ystävät muistavat Lehtisen selostuksen Suomen ja Belgian välisestä EM-karsintaottelusta 2007, jolloin Bubi-huuhkaja laskeutui olympiastadionille. Suomi voitti ottelun 2–0, ja Ylen selostajan Bror-Erik Walleniuksen mukaan nimetystä huuhkajasta tuli kansallissankari.
”Onhan noita hienoja hetkiä paljon. Ben Johnsonin satanen Soulissa 1988 jännitti ihan älyttömästi, miten selostukseen ehtii mukaan. Kisa oli hetkessä ohi, tuli diskaus ja käry. Sitten mäkihypyn joukkuekulta jäi Suomelta yhden kymmenyksen päähän 2002 Salt Lake Cityn olympialaisissa. Se oli ihan käsittämätön juttu.”
Lehtisen ikimuistoisin hetki selostusuralla on ehkä Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven parisprintin olympiavoitto 2014 Sotšissa. Hän sai selostaa hiihdon yhdessä Reijo Jylhän kanssa, joka valmensi Sami Jauhojärveä.
”Se on ihmeellinen sattuma, että kommentaattorina on henkilö, jonka oma urheilija voittaa olympiakultaa. Minulle kävi samoin Oslossa 2011, kun vieressäni oli Toni Roponen ja hänen valmennettavansa Matti Heikkinen voitti maailmanmestaruuden.”
Lehtisen ja Jylhän olympialaisten pariviestin huutoselostuksesta tuli klassikko. Hillittynä selostajana tunnettu Lehtinen ja rauhallinen keskipohjalainen Jylhä sekoavat selostuskopissa täysin.
”Ei sitä minun ja Reijo Jylhän huutamista jaksa uudestaan kuunnella. Odotimme Reijon kanssa olympiakultaa enemmän naisten parikisasta kuin miesten hiihdosta.”
Ylen pitkäaikainen toimittajakollega Mikko Hannula kuittailee usein Lehtiselle huutoselostuksesta. Hän imitoi välillä: ”Ei saa kiinni, ei saa kiinni”.
”Minä muistutan silloin Mikkoa Kalle Palanderin pujottelun MM-kullasta, jonka hän nimesi selostuksessaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi”, Lehtinen hymyilee.
Lehtinen ajautui sattumalta urheiluselostajaksi. Hän ei ollut nuorena radion suurkuluttaja, mutta Lehtisellä on kuitenkin vahva urheilutausta. Hän pelasi jalkapalloa ja juoksi esimerkiksi nuorten SM-kisoissa 3 000 metrin esteitä.
Toimittajan työt hän aloitti printtimedian puolella kirjoittelemalla urheilujuttuja Ilta-Sanomiin, Helsingin Sanomiin ja Aamulehteen. 1979 Lehtinen pääsi kesätoimittajaksi Yleisradioon. Työhaastattelussa esimies Juhani Sipilä testasi reagointikykyä.
”Radiotalon ikkunasta näkyi Kaartin jääkärirykmentin vartio. Sipilä sanoi, että selosta tuosta, mitä näet.”
Hän muistaa elävästi uransa ensimmäisen radioselostuksen. Lehtinen ja Sipilä raportoivat yleisurheilun Eurooppa Cupia Karlovacista silloisesta Jugoslaviasta. Tapahtuma oli täysi katastrofi, koska selostajilla ei ollut käytössään minkäänlaista tulospalvelua.
”Sipilän Jussi hermostui kesken lähetyksen ja lähti selvittämään tietoa tulospalvelusta. Minä jäin nuorena jätkänä yksin höpöttelemään selostuskoppiin, kun vanhempi kollega oli poissa. Ihme, että siitä ei jäänyt traumaa selostamista kohtaan.”
Tarjoan Jarmo Lehtiselle kahvit ja voisilmäpullat Ylen kuppilassa Helsingin Pasilassa. Taustalla kuvataan televisioon Puoli seitsemän -ohjelmaa, jossa toimittaja Mikko Kekäläinen on pukeutunut auringoksi.
”Olen vähän huolissani tuosta Mikosta. Kaikkeen se lähtee mukaan”, hän päivittelee.
Lehtinen on tunnettu siitä, että hän vaalii selostuksissaan hyvää suomen kieltä. Se kuuluu hänestä Ylen perusvaatimuksiin, ja oikeakielisyys on erityisen tärkeää radiossa.
Konkarin mukaan nuoremmat selostajat ovat tyyliltään paljon rennompia. Kieli muuttuu ja englannista tulee lainasanoja, minkä suomen kielen lautakuntakin on joutunut hyväksymään.
”Minusta Ylen pitäisi antaa nykyistä enemmän koulutusta kielenhuoltoon ja vaatia selostajilta enemmän.”
Suomen kielen sanankäyttäjistä Lehtinen arvostaa erityisesti kirjailija Pentti Haanpäätä, jonka teoksista hän on ottanut otteita myös selostuksiinsa.
Urheiluselostajan työ pitää nöyränä, sillä virheiltä on mahdotonta kokonaan välttyä. Esimerkiksi jääkiekkokierroksella Lehtinen ei joskus huomannut joukkueen vaihtaneen maalivahtia erätauolla.
Selostaja saa harvemmin työstään kehuja. Yleensä palaute on asiallisen kriittistä. Soittojen määrä on vähentynyt, kun Yle Urheilun omat nettisivut poistettiin käytöstä 2012.
”Ei se tunnu kivalta, kun juhannuksena soi puhelin ja jätkät örisevät pikkukaljassa.”
Myönteisestä palautteesta Lehtiselle tulee mieleen edesmenneen hiihtovaikuttajan Ilkka Tiilikaisen tekstiviesti parisprintin olympiaselostuksesta 2014.
”Tiilikainen kuunteli parisprintin radiosta automatkalla. Hänen oli pakko pysäyttää auto ja sen jälkeen Ilkka itki.”
Lehtisen mielestä urheiluselostuksissa huudetaan nykyään liikaa. Selostajan ääni kohoaa, kun pallo on vasta keskiviivalla tai jääkiekossa pelataan MM-kisojen alkusarjan otteluita.
Lehtinen muistuttaa, että jatkuva huutaminen on raskasta kuunneltavaa.
”Nykyinen tyyli alkoi Antero Mertarannasta ja jääkiekon MM-kisoista 1995. Kuva selostetaan ihan täyteen telkkarissa. Kannattaa miettiä, että jos nyt huutaa, entä sitten, kun selostaa jalkapallon MM-finaalia.”
Vanhat selostajasuuruudet eivät karjuneet kurkku suorana, mutta isänmaallisen liikutuksen kuuli äänestä. Lehtinen imi vaikutusta sinivalkoisesta selostustyylistä Paavo Noposen rinnalla työskennellessään.
”Vielä 1987 huusimme Paavon kanssa radiossa kolminkertaisen eläköön-huudon Seppo Rädylle, kun hän voitti MM-kultaa. Sellainen isänmaallinen hehkutus ei toimisi enää.”
Lehtinen jää eläkkeelle kahden ja puolen vuoden päästä.
”Suomi on vielä radiourheilun suurvalta ja kuuntelijaluvut ovat hyviä. Päällikkötasolla on sellaista henkeä, että ihmiset löytävät kännykästä sen, mitä haluavat katsoa. Toisaalta ihmiset kuuntelevat autossa ja kesämökeillä todella paljon radiota.”
Pitkällä työuralla mieleen ovat jääneet urheilijat, jotka kysyvät myös, mitä selostajalle kuuluu. Tyylikkään vaikutuksen Lehtiseen ovat tehneet esimerkiksi Matti Nykänen ja Matti Heikkinen.
Urheiluselostaminen on pysynyt miehisenä linnakkeena, eikä alalle hakeudu naisia. Nina Vanhatalo on ainoa nainen, joka on päässyt selostamaan suomalaisten olympiavoiton, kun Satu Mäkelä-Nummela voitti ammunnassa kultaa Pekingissä 2008.
” Hilla Blomberg oli Ylellä, mutta ei hänkään selostanut koskaan olympiakultaa. Olisi hienoa, jos alalle tulisi nais-selostajia.”
Jarmo Lehtisen unelmana on päästä selostamaan vielä Huuhkajien ottelut jalkapallon EM-kisoissa. Suomen miehillä saattaa olla kaikkien aikojen paras mahdollisuus murtautua lajin arvokisoihin.
”Haluan katsoa sen kortin loppuun asti. Ylessä senioriteettia ei ehkä niin paljon arvosteta ja on paineita antaa selostustehtävä minua nuoremmille. Olen kuitenkin pitänyt tiukasti puoleni. Jos Suomi voittaa Bosnian kesäkuun 10. päivä, kisapaikka on todella lähellä.”
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
