Nykyajan upseereilta vaaditaan vuorovaikutustaitoja – yksisuuntaisen käskyttämisen aika on armeijassakin ohi

Kaarle Wasama (takana), Taneli Malinen ja Tuomas Lilja aloittivat sotatieteiden maisterin kaksivuotiset opinnot tänä syksynä Maanpuolustuskorkeakoulussa. Heillä on jo takana viisi vuotta upseerina Puolustusvoimissa sekä sitä edeltävät sotatieteen kandidaatin opinnot. Kuva: Jaana Kankaanpää

Yliluutnantit Tuomas Lilja, Taneli Malinen ja Kaarle Wasama opiskelevat sotatieteiden maistereiksi Maanpuolustuskorkeakoulussa. Siellä opiskelee myös neljäs haastateltu, joka on Rajavartiolaitoksen puolella työskentelevä naisupseeri. Hän ei halunnut esiintyä haastattelussa nimellään ja kasvoillaan, koska se voisi olla haitaksi kansainvälisiin turvallisuustehtäviin hakeutuessa.

Lähtökohtaisesti ihmiset, jotka tähän työhön hakeutuvat, ovat aika samantyylisiä, sosiaalisia ja joustavia, kuvaa nimettömänä pysyttelevä Rajavartio­laitoksen upseeri.

Vuorovaikutustaidot – kyky työskennellä hyvinkin erityyppisten ihmisten kanssa – korostuvat kaikissa haastatteluissa.

Haastateltuja yhdistää myös halu kasvaa tehtävien mukana. ”Oleellista on kyky arvioida omaa osaamista kriittisesti ja kehittää sitä jatkuvasti”, Kaarle Wasama toteaa.

Taneli Malisen mukaan itsensä haastaminen tarkoittaa myös sitä, että työhön ja kehittymiseen on oltava valmis panostamaan paljon aikaa.

Vaikka viranomaisena toimivan Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien toimintatavoissa on eroa, uudenlainen johtajuus nousee haastatteluissa yhdistäväksi tekijäksi. Tuomas Liljan mukaan ihmislähtöisyys ja humaanius ovat lähtökohdat siihen, että ihmiset löytävät yhteisen tavan toimia tavoitellun päämäärän eteen.

Samalla kun maanpuolustuksesta on siirrytty laaja-alaisempaan turvallisuudesta huolehtimiseen, yksisuuntaisen käskyttämisen aika on armeijassakin ohi.

Yhteistyö rajoilla ja niiden yli on tärkeä osa turvallisuutta nykyisessä maailmassa, toteaa Rajavartiolaitoksen yliluutnantti, jota haastateltiin nimettömänä. Kuva: Joel Rosenberg

”Olemme Rajavartiolaitoksella asiakaspalvelutyössä, jossa on laaja skaala asioita. Päätöksiä pitää tehdä nopeasti ja samalla tulla asiakkaiden kanssa toimeen. On joustettava, eikä tilanteita voi katsoa mustavalkoisesti. Sotilasorganisaatiossa on selkeästi alaiset, joita käsketään. Meillä tehdään asioita yhdessä, myös muiden viranomaisten kanssa.

Olen ollut (EU:n meri- ja rajaturvallisuusviranomaisen) Frontexin lisäksi kerran YK:n operaatiossa. Kansainvälisyys on ollut minulla aina takaraivossa. Olen miettinyt hakea pidemmäksikin aikaa ulkomaille töihin. Paikallisväestön tukeminen ja naisten aseman parantaminen kriisialueilla kiinnostavat. Muiden kansallisuuksien kanssa toimimisesta saa kokemusta myös Suomen rajojen valvonnan järjestelyihin.

Minulla ei ole sukulaisia sotilasalalla. Veneillyt olen pienestä pitäen. Upinniemi ja laivasto olivat ainoa vaihtoehto, kun halusin armeijaan. Näen vain myönteisiä vaikutuksia sillä, että opiskelin ja tein varusmiespalveluksen jälkeen neljä vuotta muuta.

Aloitin ”kandina” merivartioasemalla, mutta suurimman osan ajasta olin töissä ulkovartiolaivalla. Laiva on se ympäristö, missä haluan toimia päällystössä. Vaatii paljon ihmissuhdetaitoja olla pitkiä aikoja saman porukan kanssa. Meillä on pienempi miehistö kuin merivoimissa, ei olla ihan niin paljon naamat vastakkain.

11 päivää töitä, 11 vapaalla. Jaksottelu leimaa työtä, eikä joka päivä pääse kotiin. Puolisoni on samalla alalla ja ymmärtää haasteet. Siitä on apua. Laivalla oleminen ei silti ole ikuista. Jossain vaiheessa tie päätyy maalle esikuntatehtäviin. Mietitään sitä sitten, jos se tulee eteen.

Meille kaikille on tärkeää itsenäinen Suomi, mutta se on eri asia kuin EU-yhteistyö. EU-yhteistyö ei poissulje itsenäisyyttämme. Jotta saadaan pidettyä rauha maassa, emme voi olla yksin. Yhteistyö on tärkeä osa turvallisuutta globaalissa maailmassa.”

Yliluutnantti, 32, Kerava

Länsi-Suomen merivartiosto

Vuorovaikutustaitoja tarvitaan Kaarle Wasaman mukaan niin yksilöiltä kuin kansakunnilta. Kuva: Jaana Kankaanpää

”Upseerin ammatissa korostuu kokemukseni mukaan kaksi asiaa. Ne ovat oppimiskyky ja -halu sekä kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Kun suuri määrä miehiä ja naisia on ahtautuneena jopa viikoiksi kerrallaan aika kompakteihin tiloihin, se koettelee vuorovaikutustaitoja. Valmis ei tarvitse olla heti eikä tietää kaikkea kaikesta. Sen sijaan tarvitaan kykyä arvioida omaa osaamista kriittisesti ja kykyä kehittää itseään.

Merivoimat harjoittelee jatkuvasti kansainvälisten kumppanien kanssa. Jos sopiva kansainvälinen tehtävä aukeaa ja elämäntilanne sen mahdollistaa, varmasti lähtisin siihen hyvin mielelläänkin.

Varusmiespalvelus jo käytöstä poisteltulla miinalaiva Pohjanmaalla ja merivoimien reserviupseerikurssi olivat myönteisiä kokemuksia. Kun päätöstä teki, se oli vähän hyppy tuntemattomaan. Oli alustavasti muunlaisia suunnitelmiakin. Kun on työtä tehnyt, vastuu on lisääntynyt ja tämä on muuttunut koko ajan mielekkäämmäksi.

Olen palvellut yhdellä aluksella useimmissa aselajiupseerin tehtävissä. Viimeksi toimialajohtajana oli lisäksi hallintoon liittyviä vastuita. Kaikkien on mielestäni järkevää pohtia elämänsä eri vaiheissa, mikä on itselle tärkeää. Totta kai on ollut rankempiakin jaksoja. Viivan alle on jäänyt aina enemmän, kuin mitä tämä ottaa.

En ole vielä perheellistynyt. Laivapalvelukseen kuuluu sisäänrakennettuna pitkät poissaolot kotoa – viikon, kaksi, joskus pidempäänkin. Se vaatii sekä itseltä että rakkailta joustavuutta ja kompromissihakuisuutta.

Minulle itsenäisyys tarkoittaa tietoisuutta, että olemme valtiona ja kansana saaneet tehdä valintamme omista lähtökodistamme. Sen eteen on tehty suuria ponnistuksia ja uhrauksia sotia ennen, niiden aikana ja jälkeen. EU-jäsenyys on ymmärrykseni mukaan vahvasti Suomen ulkopolitiikan linjan mukaista. Tässäkin Suomi on kyennyt tekemään ratkaisunsa omista lähtökohdistaan.”

Kaarle Wasama

yliluutnantti, 29, elsinki

Rannikkolaivasto

Hyvä, vastuullinen johtajuus ei mahdu yhteen muottiin, katsoo Taneli Malinen. Kuva: Jaana Kankaanpää

”On vaikea määriittää tarkasti, mitä sotilaan ura on. Meillä jokaisella se on omanlainen. Johtajuus tulee sovittaa käytännössä tilanteeseen. Välillä pitää pystyä tekemään päätöksiä nopeasti kuulematta muita, kun taas toisissa tilanteissa pitää ottaa muut huomioon enemmän. Ei ole vain yhtä mallia, miten johtaa.

Aluksi minulla oli upseerin urasta aika suppea kuva, kun oli nähnyt sitä vain perusyksikössä varusmiesten koulutuksen parissa. Kun pääsin työssä myös suunnittelemaan koulutuskokonaisuuksia, sain haastaa itseni päivittäin. Se oli mielekästä.

Pitää olla valmis myös ottamaan vastuuta omasta tehtävästä, joukosta ja tekemisestä. Olen ollut kertaalleen rauhanturvatehtävissä ja sitten kouluttamassa rauhanturvaajaksi lähteviä. Libanonissa piti kantaa kellon ympäri vastuu omasta joukosta. Ei tämä ylipäätään ole kahdeksan tunnin perusduunia.

Olemme turvallisuuden tehtävissä yhdessä muiden maiden kanssa, Ruotsin erityisesti ja myös esimerkiksi amerikkalaisten kanssa. Ei voida ajatella, että hoidetaan näitä vain itseksemme. Olen halukas lähtemään uudestaankin rauhanturvatehtäviin, mutta perheasiat pitää sitten keskustella.

Urakierron kannalta on hyvä, että näkee sitä, miten asioita voi ratkoa. Asiat tehdään ehkä hiukan eri tavalla eri paikoissa. Urakierron edetessä on elämäntilanteen mukaan arvioitava, lähteekö koko perhe mukaan vai lähdenkö vain minä viikoiksi ja tulen viikonlopuksi kotiin. Ei se ajatus suoranaisesti innosta, että joutuisi olemaan eri paikkakunnalla kuin perhe. Mutta etä- ja hajautettu työ antaa onneksi enemmän joustoa.

Itsenäisyys merkitsee vapautta niin yksilölle kuin kansallekin. Vaikka olemme osa EU:ta, se mahdollistaa vaikuttamisen laajemmin yhteisten arvojen ylläpitämiseen. Silti meillä on Suomena mahdollisuus tehdä valintoja myös itse. Suuri painoarvo on silläkin, mikä hinta aikanaan on maksettu itsenäisyydestä. Sitä ei pidä unohtaa.”

Taneli Malinen

yliluutnantti, 29, Raisio

Porin prikaati

Avoimuus, nöyryys ja halu tarttua tehtäviin tekevät sotilaan, katsoo Tuomas Lilja. Kuva: Jaana Kankaanpää

”Ihmislähtöisyys ja humaanius ovat johtamisessa erittäin tärkeitä. Asiat eivät tee itseään, vaan ihmiset tekevät asioita. Hyvä johtaja osaa ohjata kaikkia yhteisen päämäärän saavuttamiseen ja samalla varmistaa, että kukaan ei koe jäävänsä paitsioon tai muiden nousevan jalustalle toisten kustannuksella.

Upseerin työssä kohtaa monenlaisia ihmisiä. On mahdollista hakeutua itseä kiinnostaviin esimiestehtäviin ja oppia lisää. Se oli myös yksi syistä, miksi halusin sotilas­uralle upseerikoulutuksen kautta enkä jäädä töihin varusmiespalveluksen jälkeen, mitä minulta myös kysyttiin.

Tämä on kutsumusammatti. Olet valtion virkamies ja sotilas. Ihminen, joka on avoin, nöyrä ja tarttuu aina annettuun tehtävään tehdäkseen sen niin hyvin kuin osaa, soveltuu lähtökohtaisesti sotilasuralle. Ei tarvitse olla superlahjakkuus, vaan tänne tarvitaan monenlaisia ihmisiä erilaisiin tehtäviin.

Olemme virkaurakurssilla työsuhteessa. Se on mielestäni täysin perusteltua siihen nähden, miten sotatieteiden maisterin tutkinto on rakennettu. Opiskelijaksi siirtyminen viiden vuoden työssäolon jälkeen ei olisi arjen pyörimisen kannalta mahdollista.

Verkostoituminen on sitoutumattomalle maalle eduksi ja tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Jos tulee mahdollisuus hakeutua kansainvälisiin tehtäviin tai operaatioon, jossa osaamisestani olisi lisäarvoa, näen sen järkevänä vaihtoehtona. Minulla ei ole perhettä. Tähän työhön liittyvän siirtymisvelvoitteen ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuottaa haasteita. Se vaatii kompromisseja, kun sen aika on.

Itsenäinen valtio vaalii omaa itsemääräämisoikeuttaan ja niitä arvoja, jotka se on valinnut. Suomi toimii itsenäisesti ja EU:n kautta rauhan turvaamiseksi, demokratian ja ihmisoikeuksien lujittamiseksi ja siten ulkoisen turvallisuuden vahvistamiseksi. En näe niissä ristiriitaa.”

Tuomas Lilja

yliluutnantti, 28, Pori

Karjalan lennosto

Lue myös:

Asiantuntijuutta rauhan aikaan: Upseerin pitää osata toimia myös tilanteissa, joihin ei ole edes varauduttu