A. Aallon solistille hattu luo keikkafiiliksen

Vesa Järvensivu kannustaa myös tanssitaidottomia lähtemään tanssilavoille. ”Olisi hyvä, että lavoilla ei pelkästään urheiltaisi, vaan yhdistettäisiin tanssi hauskanpitoon. Elinkeinon kannalta on välttämätöntä, että ihmiset käyttäisivät tanssipaikkojen ravintolapalveluja. Pelkkä lipunhinta ei riitä kattamaan järjestämiskuluja.” Kuva: Rami Marjamäki

Kun Vesa Järvensivu nousee keikka-auton kyytiin, hän painaa päähänsä tumman hatun. Hetkellä on suuri merkitys solistille.

"Hattu on tietynlainen satelliitti, jolla otan esiintyjän roolin itselleni. Muutaman kerran hattu on jäänyt kotiin ja olo on tuntunut tosi alastomalta. Hatussa on myös se hyvä puoli, että sen kanssa ei tarvitse huolehtia hiuksista", Vesa Järvensivu selvittää "virkapäähineensä" saloja.

Vuonna 1989 perustettu A. Aalto (ennen A. Aallon Rytmiorkesteri) tunnetaan taitavana ja takuuvarmana viihdyttäjänä, joka tanssittaa yleisöä keskivertoa rokimmalla poljennolla. Yhtye ponnahti suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvun alussa esiintymällä MTV:n Tulisuudelma-kilpailussa ja Syksyn Sävelessä.

Suuresta kysynnästä huolimatta orkesteri on pitänyt keikkailun maltillisena.

"Teimme jo alkuaikoina tietoisen valinnan, että emme hulluttele keikkamäärien kanssa. Tällä tavoin olemme välttäneet loppuun palamisen ja keikkailu on pysynyt mielekkäänä."

Kun Järvensivu palaa keikkareissulta kotiinsa Nokialle, hän laittaa hatun naulaan. Samalla viihdetaiteilijasta tulee perheenisä ja mielenterveysalan ammattilainen.

Musiikkihommiensa ohella Järvensivu on tehnyt myös päivätöitä. Hän on työskennellyt seitsemän vuotta mielenterveyskuntoutujien ja pitkäaikaistyöttömien ohjaajana. "Työt tukevat toisiaan. Päivätyö on omalla tavallaan mielenkiintoista ja keikkamuusikon työ taas täysin erilaista."

"Päivätöihin mennessäni ymmärsin, että musiikki on se, josta en koskaan haluaisi luopua ja kaikki muu on sen rinnalla pelkkää kivaa sivujuonta. Bändi on ollut elämäni ankkuri, joka on pysynyt rinnalla eri elämäntilanteissa."

Järvensivu varttui maaseudulla Nokian Tottijärvellä. Ensikosketuksen tanssimusiikkiin hän sai varhaisteininä hengaillessaan kotikylänsä maankuululla Hämyslavalla.

Tanssimusiikki tuntui nuorukaisesta täysin vieraalta eikä hän osannut edes kuvitella, että hänestä tulisi tanssiorkesterin solisti. Sen sijaan haaveissa oli päästä kontrabasistiksi sinfoniaorkesteriin. Hän opiskeli musiikin lisäksi myös teknisen alan opettajaksi, mutta opinnot jäivät kesken.

Sattumalta ­Järvensivu tutustui A. Aallon perustaneisiin ylöjärveläisiin Maijalan ­veljeksiin ja liittyi yhtyeeseen.

Hänen mukaansa bändin pitkän iän tärkein salaisuus on toisten kunnioittaminen. "Kun emme kävele toistemme rajojen yli, rauha säilyy ja tekeminen pysyy mukavana. Emme myöskään käsittele ikäviä asioita keikkamatkoilla. Reissut ovat pyhitetty hyvälle mielelle. Toki erimielisyyksiä syntyy väistämättä, mutta meillä ei ole tapana riidellä."

Järvensivu keikkailee erityisen mielellään kesäaikaan, jolloin suomalaisten mentaliteetti muuttuu myönteisemmäksi ja iloisemmaksi.

Kesäisin myös uiminen ja jalkapallo kuuluvat keikkamatkojen virikkeisiin. "Kuljemme keikoilla pakettiautolla ja henkilöautoilla. Ennen meillä oli keikkabussi, jossa käytännössä asuimme koko kesän. Silloin monesti peseydyimme järvissä."

A. Aalto viettää juhlavuotta keikkailemalla ja uutta musiikkia verkkaisesti kypsytellen.

"Voiko viisikymppisten ukkojen kohdalla enää puhua tuoreudesta, mutta joku semmoinen pikkupojan innostus on säilynyt hommassa. Teemme tätä toistaiseksi ja niin kauan kuin se hyvältä tuntuu", Järvensivu summaa.