
Tansseja, salaryypiskelyä ja herkkujen hakua – maaseudun nostalgisella kopperolla on suuri merkitys ihmisten muistoissa
Maitolaiturit olivat Suomessa käytössä 1920–70-luvuilla, ja niiden parhaana kulta-aikana voi pitää 50- ja 60-lukuja. Ajalta kumpuaa uskomaton määrä laiturien nimityksiä ja käyttötarkoituksia.
Öinen maitolaituri Ilomantsissa. Eräät Jaana Laamasen keräämät kertomukset liittyvät maitolaitureiden öiseen käyttöön: ”Taksilla tuotiin joskus myöskin perin uupunut isäntämies maitokopille ja jätettiin siihen. Vain sorkat sojottivat lavalla pääpuolen ollessa kopin suojissa isännän maatessa ja herätessä pökkeröisenä auton jyrinään.” Kuva: Terhi TorikkaHinkkipukki, kannulava, maitokoppi, tonkkalava, maitopöytä ja niin edelleen. Rakkaalla maitolaiturilla on monta nimeä. Ja monta on ollut laituriakin: erään arvion mukaan noin 90 000 kappaletta vuonna 1970, jonka tienoille niiden kukoistuskauden voi katsoa päättyneen.
Tuo kirjava kopperoiden joukko herättää aikalaisissa runsaasti muistoja. Kaarin Knuuttila muistaa 1960-luvulta lapsuudestaan, kuinka tyhjät tonkat haettiin laiturilta käsikärryillä ja kuinka tonkan sisällä saattoi toisinaan olla odotettu aarre: meijeristä tilattua jäätelöä. Se oli alle 10-vuotiaalle Knuuttilalle harvinaista herkkua.
”Ei sitä ollut kuin juhannuksena korkeintaan.”
Jäätelöpäivänä piti ehdottomasti olla maitoautoa vastassa jo etukäteen, sillä herkku oli vaarassa sulaa kesäpäivän kuumentaman tonkan sisään. Ongelma helpottui jossain kohtaa 60-lukua, kun jäätelö alettiin pakkaamaan styroksiin.
Maitolaitureiden merkitystä ja perinnettä tutkineen FT Jaana Laamasen mukaan tonkkien mukana kulki aikoinaan myös tonkkapostia, kuten meijerikirja ja mainoksia. Eräs Laamasen tutkimukseen osallistunut tunnustaa uteliaisuuden joskus voittaneen.
”Siihen varmasti syyllistyi melkein jokainen, että tuli joskus tirkisteltyä naapurin meijerikirjaa ennen kuin omaa.”
Viitasaarelainen maitolaituri palvelee edelleenkin postilaatikkotelineenä. Jaana Laamasen tutkimuksen aikalaiskertomuksen mukaan eräällä kylällä muuan henkilö aiheutti pahennusta lukemalla muiden tilaamia lehtiä maitolaiturin suojissa. Kuva: Timo VillanenTienvarsille pystytetyt laiturit kokivat välillä kovia. Martti Hiltunen muistelee kotitilansa maitolaituria, joka kylän nuorisolla oli tapana käydä kaatamassa.
Kiusankappaleet olivat tiedossa, mutta todisteet puuttuivat. Kohtalo puuttui peliin, kun porukan auto lankesi liukkaassa talvikelissä ojaan tilan tienhaarassa. Nuoriso tuli tietysti kysymään talosta hinausapua.
Hiltunen muistaa, kuinka hänen isänsä oli syömässä sunnuntaiaamun riisivelliään ja kuinka tämä nuolaisi lusikkansa puhtaaksi ja asetti sen nätisti lautasensa viereen.
”Myö sitä nostellaan aina tuota maitolaituria, nostelkkoo työ se autonno”, hän kertoo isänsä virkkoneen.
Vieraita ei tarvinnut opastaa ulos.
Laamanen löysi tutkimuksessaan ainakin 30 erilaista katetun maitolaiturin käyttötarkoitusta.
Nuoriso – ja aikuisetkin – ovat huvittaneet itseään monin tavoin maitolaitureilla. Laamasen mukaan maitolaitureilla näyttää olleen suuri merkitys sosiaalisten kontaktien solmimisessa ja ylläpidossa. Laitureilla on tarinoitu, tanssittu ja lyöty korttia.
Onpa niissä harrastettu sitä kaikkein kauneintakin – Laamasen aikalaiskertomusten mukaan joskus jopa ammatillisessa mielessä.
Laamanen löysi tutkimuksessaan ainakin 30 erilaista katetun maitolaiturin käyttötarkoitusta. Ne ovat toimineet muun muassa kulkijoiden säänsuojana, yömajana, pukukoppina, tupakkahuoneena, tanssipaikkana sekä salaryypiskelypaikkana.
Heikki Tuomi-Nikula toivoo, että idea maitolaiturikirjastoista leviäisi ja että syntyisi kokonainen kirjastoverkosto kyläteiden varsille. Kuva: Heikki Tuomi-NikulaJotkin jäljellä olevat laiturit palvelevat edelleen kyläläisiä, vaikka maidon keruu on lopetettu. Yksi tällainen laituri on Törmängin kylällä Rovaniemellä, ja se toimii kenties Suomen pienimpänä kirjastona.
Itseään kirjastosedäksi tituleeraavaa Heikki Tuomi-Nikula kertoo, että kirjasto päätettiin perustaa vuonna 2017, kun kunnan kirjastoauton palvelut kylältä lakkautettiin.
Valikoima koostuu arviolta 300 kirjasta, lehdestä sekä musiikki- ja videotallenteesta. Tarjontaa on vanhoista naistenlehdistä ja Erä-lehdistä aina Shakespeareen ja Eino Leinoon. Onpa laiturilla geokätkökin.
”Idea on, että tuo tullessasi ja vie mennessäsi”, Tuomi-Nikula kuvailee.
Sehän se oli maitolaiturien alkuperäisenkin toiminnan ajatuksena.
Lähteet:
Jaana Laamanen: Maitolaiturilla (2001)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








