Kirja-arvio: Tarjolla lohdullisia uutisia muun muassa metsänomistajille – Kari Kaunisto ja Veikko Rinne kokosivat kirjan muuttuvasta hyönteislajistosta
Ilmastonmuutos on tehnyt hyönteislajiston muuttumisesta nopeaa. Hyönteisiä Suomen luonnosta -kirja esittelee ajankohtaisia lajeja, joiden elinolot ovat muuttuneet.
Kari Kaunisto ja Veikko Rinne: Hyönteisiä Suomen luonnossa. 160 sivua. Otava. Kuva: ArkistoSanne KatainenHyönteisiä Suomen luonnossa ei ole perinteinen lajintunnistusopas. Sellaisen tekeminen olisikin hankalaa, sillä täällä on tavattu 24 000 hyönteislajia.
Kari Kauniston ja Veikko Rinteen kokoaman kirjan teemana on muutos. Hyönteislajisto nimittäin muuttuu nopeasti, kiitos etenkin ilmastonmuutoksen.
Kirjassa esitellään maahan saapuneita uusia hyönteislajeja ja täällä ennestään esiintyviä lajeja, joiden elinolot ovat kohentuneet niin, että ne tekevät entistä enemmän sukupolvia yhden kasvukauden aikana.
Toisaalta hyönteisten yksilömäärien arvioidaan romahtaneen noin 20–30 prosenttia viimeisten 50 vuoden aikana. Kirjoittajat muistuttavat, että yksilömäärä ja lajimäärä ovat eri asiat. Hyönteisyksilöt voivat vähentyä, vaikka lajit eivät katoaisikaan. Uusia, tieteelle vielä tuntemattomia hyönteislajeja löydetään jatkuvasti.
Lyhyehkön johdannon jälkeen kirjassa esitellään valikoituja hyönteislajeja. Jokaista lajia esitellään sivun mittaisessa tekstissä ja viereisen sivun valokuvissa ja kuvateksteissä.
Muun muassa metsänomistajille tarjolla on lohdullisiakin uutisia.
Esimerkiksi kovakuoriaisiin kuuluva lattatylppö oli vuosituhannen vaihteessa suurharvinaisuus. Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa se oli jo nostettu silmälläpidettävien luokkaan. Lattatylppö on säilynyt Venäjän vanhoissa metsissä, ja sieltä se on palannut Suomeen osittain ilmeisesti siksi, että hakkuissa on jätetty pystyyn entistä enemmän säästöpuita, varsinkin haapoja.
Monta muutakin nostoa kirjasta olisi kiva tehdä, sillä jokainen esiteltävä hyönteislaji on jollain tapaa kiinnostava.
Kirja sopii tavalliselle lukijalle. Lukemista vaikeuttavat vain kohdat, joissa kuvaillaan lajien tuntomerkkejä. Esimerkiksi lutikan etuselän leveät litteät reunukset näkee vain se, joka tietää, missä nivelkärsäisen etuselkä ylipäätään on.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

