Ilmakuvat paljastavat maaseudun muutoksen – näkyykö oma talosi televisiossa?

Lähes jokaisen suomalaisen maatilan tuvan pirtissä oli ennen vanhaan ilmakuva tilasta ja sen rakennuksista.
Ilmakuvat olivat alun perin mustavalkoisia, mutta niitä peitemaalattiin värillisiksi.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ilmakuvausyhtiöt kuvasivat lähes jokaisen maatilan Suomessa 1950–1990-luvuilla. Viimeisinä aktiivisina kuvausvuosina dokumentoitiin myös taajamia. Ilmakuvien Suomi -dokumentti kertoo näiden satojentuhansien kuvien tarinan.

Dokumentti keskittyy lammilaisen lentokuvaus Keijo Kääriäisen yhtiöön, jossa yrittäjä lensi itse lähes 50 vuotta Suomea ristiin rastiin pienkoneella valokuvaaja kyydissään ja kartta polvillaan. Muita Suomessa toimineita ilmakuvaajia olivat muun muassa Koistisen veljekset ja Maaseudun Lentokuvaus.

Ilmakuvaaminen vaati hurjapäisyyttä, sillä kuvat otettiin 150 metrin korkeudesta pienkoneilla, eikä maata tähdätessä saanut heikottaa.

Ilmakuvat kertovat koko suomalaisen maaseudun muutoksesta, sillä kuvauskierroksia tehtiin samoihin kohteisiin kaksi tai kolmekin kertaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Useita maatilojen taloja on autioitunut tai muuttunut kesäasunnoiksi. Samalla pellot ovat kasvaneet umpeen ja näkyvät nyt metsinä. Yhä harvempi maatila jäi pystyyn vuosikymmenten saatossa.

Ilmakuvat kävivät menneinä vuosikymmeninä kaupaksi kuin häkä. Lähes jokaisen tilan tuvan pirtissä nökötti kehystetty kuva omasta tilasta rakennuksineen.

Ilmakuvien hyvää myyntiä ei tarvitse ihmetellä. Olihan jokainen tuote henkilökohtainen: kuvassa näkyi oma tila. Rakennukset muodostivat kauniin kokonaisuuden, jonka ammattivalokuvaaja oli taivaasta käsin sommitellut.

Ilmakuvat olivat alun perin mustavalkoisia. Niistä saatiin näyttävän värikkäitä käsin peitemaalaamalla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ilmakuvat ovat edelleen sukujen aarteita, joita esitellään eteisissä ja olohuoneissa ylpeydellä vieraille.

Vasta 1980–90-luvuille tultaessa kuvat tehtiin alun perin värikuviksi. Samalla toiminta laajeni taajamien omakotitaloihin, joita kuvattiin helikoptereilla.

Ilmakuvat ovat kauniita, sillä niissä maatilat saivat näkyä vain parhaassa valossa kesäaikaan, kun puissa oli lehdet ja pellot kuulsivat keltaisina tai vihreinä.

Antti Seppäsen dokumentti kertoo kiinnostavan tarinan ilmakuvien takaa. Ääneen pääsevät niin ilmakuvayrittäjä Keijo Kääriäisen poika kuin valokuvaaja-avustajatkin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kääriäisen yhtiön 800 000 valokuvaa säilytetään nykyään Suomen Ilmakuva Oy:ssä, josta niitä voi edelleen ostaa omaan käyttöönsä. Uuden asiakaskunnan muodostavat sukututkimusharrastajat, jotka etsivät juuriaan suvun vanhoista, kenties puretuista rakennuksista.

Vaikka Ilmakuvien Suomi -dokumentti onkin onnistunut katsaus menneeseen maailmaan, se harhautuu välillä hieman ohi aiheensa. Jos tarkoitus on kertoa nimenomaan ilmakuvista, onko Kääriäisen koko henkilötarinan esitteleminen aivan välttämätöntä?

Itse olisin kaivannut mukaan dokumenttiin tavallisten asiakkaiden näkökulmaa. Miltä tuntui, kun paikalle hiihtänyt myyjä tupsahti 1950-luvulla pihaan ja esitteli omasta taloista ja pellosta otettua otosta? Tuntuiko luontevalta tarjota myyjälle yösijaa hyvien kauppojen päätteeksi?

Ilmakuvat ovat edelleen sukujen aarteita, joita esitellään eteisissä ja olohuoneissa ylpeydellä vieraille. Kuvien ansiosta emme unohda, millaisia maatilat olivat eri vuosikymmeninä.

TV1 torstaina 24.11.2022 kello 19.00