Tiesitkö: Pikkule ja ruuan huvetin olivat tyrkyllä suomen kieleen mutta näillä sanoilla ne nykyään tunnetaan

Lääkäreiden kynistä ja luovuudesta ovat lähteneet monet arjen tutut sanat. Kuva: Patrik Pelkonen

1800-luvulla lääkäri jos toinenkin kunnostautui suomen kielen kehittämisessä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustettiin vuonna 1831, ja jo aivan alkuvaiheessa mukana oli seitsemän lääkäriä. Heistä kuuluisin on Elias Lönnrot, mutta hän ei suinkaan ole ainoa lääkäri, joka on jättänyt puumerkkinsä suomen kielen sanastoon.

Lääkärit kehittivät paitsi oman alansa termejä, myös sellaisia nykypäivän tavallisia sanoja kuin pöytäkirja, itsenäinen, suunnitelma, piste, ympyrä ja vankila sekä uudissana, joka sekin on alun perin lääkärin kynästä lähtöisin.

Kaikki tuolloin kehitetyt sanat eivät luonnollisesti ole kestäneet käytössä tälle vuosituhannelle asti. Jos joukko kahden lääkärin, Erik Ingmanin ja Wolmar Schildtin, kehittämiä sanoja olisi edelleen käytössä, voisimme sanoa esimerkiksi, että huolellinen käsienpesu ehkäisee pikkuleiden leviämistä. Pikkuleiden sijaan puhumme kuitenkin basilleista.

Muita unholaan jääneitä sanoja ovat esimerkiksi keuhkotykytin, jota nykyään kutsutaan keuhkovaltimoksi ja ruuan huvettimet, joilla tarkoitetaan nyt ruuansulatuselimiä.

Duodecim-seuran Lääketieteen sanastolautakunta on ideoinut 40 vuoden toimintansa aikana tuhansia uusia lääketieteen termejä, mutta myös sanakilpailuja on järjestetty. Lääkärien kilpailuihin lähettämiä sanoja ovat olleet muun muassa sellaiset käyttöön vakiintuneet sanat kuin kaamosmasennus, työuupumus ja vilkeuni.