Tiesitkö: Biljardipallojen tuotekehitys ei mennyt aikanaan ihan putkeen – ensimmäinen materiaali on nykyään laitonta, toinen oli tulenarkaa

Biljardipalloja valmistettiin alun perin norsunluusta, eli norsun syöksyhampaiden hammasluusta. Kuva: PxHere

1860-luvun Yhdysvalloissa biljardin suosio kasvoi, mikä oli tietenkin biljardipallonvalmistajille mieleen. Harmi vain, että biljardipalloja, kuten muitakin ihmisen mielestä tarpeellisia esineitä, valmistettiin norsunluusta, eli norsun syöksyhampaiden hammasluusta.

Erityisen harmillista ihmisten norsunluuhimo oli norsuille, joiden määrä hupeni uhkaavasti. Norsunluukauppa kiellettiin maailmanlaajuisesti joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kuitenkin vasta vuonna 1989.

Biljardipallojen norsunluulle keksittiin korvaava materiaali jo vuonna 1869, kun yhdysvaltalainen keksijä John Wesley Hyatt keksi valmistaa palloja varhaisesta muovista, selluloidista.

Harmi vain, että selluloidi on hyvin räjähdysherkkää. Jo kahden pallon törmäys saattoi aiheuttaa nallin pamausta muistuttavan äänen.

Esimerkiksi coloradolaisesta biljardisaluunasta raportoitiin, etteivät biljardipallojen pamahtelut muuten haittaisi, mutta jokainen pamaus aiheutti sen, että kaikki pelaajat vetivät esiin aseet.

Biljardipallojen tuotekehitystä piti siis jatkaa, eikä nykyisten pallojen tarvitse pelätä räjähtävän.

Tulenarka materiaali sai 1880-luvulla uusia käyttökohteita, sillä siitä keksittiin valmistaa filmiä. Selluloidille onkin tallentunut melkoinen määrä elokuvan varhaishistoriaa, mutta eri asia on se, ovatko filmit säilyneet näihin päiviin asti.

Selluloidifilmit saattoivat nimittäin kärvähtää jopa kesken elokuvanäytöksen. Asetaattifilmit korvasivat selluloidifilmit kuitenkin vasta 1950-luvulla.

Lähde: Smithsonian Magazine (6.4.2017)