Tiesitkö: Koukeroinen fraktuura eli suomenkielisten tekstien kirjaintyyppinä pitkään – nykyään sitä näkee lähinnä kaupan karkkihyllyssä

Suometar-lehti oli ensimmäinen kotimainen sanomalehti, joka ilmestyi kuudesti viikossa. Sen kirjaintyyppinä oli pitkään fraktuura. Kuva: Suometar

700–800-lukujen vaihteessa frankkien kuningas ja sittemmin Rooman keisari Kaarle Suuri pani alulle erinäisiä uudistuksia. Hänen hallitusaikanaan kehitettiin esimerkiksi aiempaa helppolukuisempi ja nopeammin kirjoitettava kirjoitustyyli, joka sai keisarin mukaan nimen karolinginen minuskeli. Ilmavat kirjaimet koostuvat yleensä vain muutamasta erillisestä vedosta.

Sen sijaan 1300–1800-luvuilla Keski-Euroopasta pohjoiseen vallalla olivat goottilaiset kirjaimet, jotka saattavat ensisilmäyksellä näyttää kaikki samanlaisilta eli korkeilta, kapeilta ja kulmikkailta.

Nykylukija saakin todennäköisesti helpommin selvää karolingisesta minuskelista kuin goottilaisista koukeroista.

Suomalaisten silmille tutuin goottilainen kirjaintyyppi on nimeltään fraktuura. Se oli vuosisatojen hallitseva kirjaintyyppi painetuissa suomenkielisissä teksteissä. Nykyään fraktuuraa voi bongata Sisu-pastilliaskin kannesta.

1500-luvulta 1800–1900-lukujen vaihteeseen asti oli tapana, että papeille ja muille oppineille tarkoitetut, yleensä latinankieliset tekstit painettiin meidän silmillemme tutulla kirjaintyypillä, kuten antiikvalla, kun taas suomenkieliset tekstit painettiin fraktuuralla.

Kirjaintyyppi saattoi vaihtua vaikka kesken lauseen, jos fraktuuralla ladotun suomenkielisen tekstin sekaan sujahti vieraskielinen sana.

Fraktuura sinnitteli suomenkielisissä teksteissä pitkään. Esimerkiksi 9.1.1922 julkaistusta Helsingin Sanomien numerosta voi bongata lukuisia fraktuuralla ladottuja otsikoita, kun taas samalle päivämäärälle päivätyssä Maaseudun Tulevaisuudessa fraktuuraa ei näe.

Lähteet: britannica.com, kotus.fi