Helsinkiläinen Anniina Mikama kirjoittaa nuorille lukijoille fantasiaa
"Piirsin jo ennen kuin osasin lukea", historiaan ja taikuuteen hurahtanut kuvittaja ja kirjailija kertoo.
Kuvittaja ja kirjailija Anniina Mikama asuu avopuolisonsa kanssa Helsingin Kalliossa. Hänen omia lempikirjailijoiltaan ovat Diana Wynne Jones, Neil Gaiman ja Astrid Lindgren. Kuva: Jarkko Sirkiä”Olen aina ollut tarinankertoja. Voin tutustuttaa lukijoita sellaisiin ihmisiin, joita ei todellisuudessa pääsisi tapaamaan ja paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi”, helsinkiläinen Anniina Mikama, 42, kertoo.
Mikamalta ilmestyi tänä keväänä toinen fantasiaromaani, Huijarin oppipoika, joka on jatkoa vuosi sitten julkaistulle Taikuri ja taskuvaras -kirjalle. Kolmas ja samalla päätösosa, Tinasotamiehet, julkaistaan vuoden kuluttua.
Kirjoissa liikutaan historiallisissa miljöissä Helsingissä, Krakovassa ja Lontoossa. Mukana on tavallisuudesta poikkeavia ihmistyyppejä lumoavasta taikurista laitapuolen kulkijoihin, alamaailmaan ja hienostopiireihin.
”On taikuri, jolla on salaisuus ja sitten joku, jolle salaisuus paljastuu vähän kerrallaan”, Mikama kuvaa tarinointiaan.
Hän ammentaa aineksia harrastajateatteritaustastaan ja haluaa viedä lukijan kulissien taakse. Mikama on koulutukseltaan graafinen suunnittelija, ja varsinainen leipätyö on ti-lauksesta tehdyt kuvitukset.
”Piirsin jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Isä taitteli A4-papereita vihkoksi, johon sitten piirtelin. Kotona oli aina kyniä ja paperia saatavilla”, hän kertoo lapsuudestaan Tampereen Lielahdessa. Hän kasvoi kuitenkin Kangasalalla ja mökkeilee nykyään Nokialla.
Mikama kertoo ahmineensa lapsena kirjoja, ja yhdeksänvuotiaana lapsen mielen mullisti sirkusesitys: sen lopussa tyttö tajusi, että se olikin vain esitys ja esiintyjät tavallisia ihmisiä.
Hänen omat kertomuksensa sijoittuvat historiaan, ja kirjailija kertoo keränneensä tunnelmia, katunäkymiä ja faktoja paitsi netistä myös vanhoista kirjeistä, lehdistä ja maalauksista.
”On aika haasteellista kuvitella, miltä 1800-luvun Helsinki tuoksui tai kuulosti. Se vie aikaa, ja olenkin kirjoittajana itselleni armollinen enkä aseta tarkkoja tulostavoitteita. Tykkään myös kokeilla, kuinka vaikeaa on tehdä vaikka taikatemppuja”, Mikama sanoo ja pyörittelee sormillaan kadoksiin toimittajan kaksieuroisen.
”Osaan myös yhden korttitempun.”
Mikama on kirjoittanut aiemmin runoja ja näytelmiä sekä lasten hevostietokirjan.
Haaveena oli kuitenkin romaani.
”Kuvittelin, etten voisi kirjoittaa sellaista, koska en keksi juonta. Mutta sitten minulle selvisi, etteivät muutkaan keksi!”
Pöytälaatikkoon on kertynyt kymmenessä vuodessa seitsemän kirjan käsikirjoitukset, ja ensimmäinen kirjakin kiersi useita kustantamoja, ennen kuin tärppäsi. Mikama neuvoo muitakin olemaan lannistumatta.
Mikama työstää kirjaa kirjoittamalla erilaisia pätkiä ja irrallisia kohtauksia ja nivoo niitä sitten yhteen.
”Mietin juonen kaaren, mutta lopun jätän auki ja annan tarinan mennä omalla painollaan. On parasta, kun voi yllättää itsensä ja katsoa, kuinka tarina lähteekin ihan eri suuntaan kuin ajattelin”, Mikama kertoo.
Mikama kirjoittaa joka päivä, tai edes tutkii ja ajattelee, jotta prosessi pysyy liikkeellä.
”Usein jätän kirjoittamisen johonkin jännittävään kohtaan, josta jatkaessa itsekin ihan innostun, että saapa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjoittaminen on minulle enemmän hauskanpitoa kuin työtä, ja sellaisena yritän pitääkin sen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
