Tehtaanjohtaja Pekka Himanka pitää huoltovarmuuden kannalta hyvänä, jos Puolustusvoimat siirtyy rynnäkkökiväärin patruunoissa Nato-aikaan. Kuva: Nammo Lapua
Lapuan ammustehtaan tilauskirjat pullistelevat niin, että joidenkin kaliiberien valmistusta on jouduttu siirtämään – yhdestä luodista kehittyi erikoisjoukkojen suosikki
Nammolta tilataan luoteja nyt enemmän kuin Lapuan tehdas ehtii valmistaa. Kysyntä alkoi lisääntyä jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Lapualla on valmistettu luoteja jo sadan vuoden ajan. Sota Euroopassa näkyy kiireenä Nammon tehtailla. Kuva: Nammo LapuaJouttikallion teollisuusalueella Lapualla on juhlat toukokuun lopussa, sillä Lapuan patruunatehdas täyttää sata vuotta.
Syntymäpäiväsankarin vauhti vain kiihtyy, sillä vuoden aikana Lapuan tehtaalle on palkattu 40 henkeä lisää, ja kaikkiaan siellä työskentelee 225 henkilöä.
He kaikki ovat Suomen kansalaisia, mikä on pykälien mukaan yksi edellytys rekrytoinnille puolustustarviketeollisuudessa.
Nammo Lapuan tehtaanjohtajan Pekka Himangan mukaan ammusten kysyntä on nyt niin kovaa, että tilauksia on jouduttu laittamaan kiireellisyysjärjestykseen ja joidenkin kaliiberien valmistusta siirtämään.
”Meillä on nyt noin vuoden tilauskanta eteenpäin, ja jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa se oli hyvä.”
Kaikkiaan tehtaalla syntyy 20:ta eri kaliiberia, joista kuuluimmat lienevät kotimaisten rynnäkkökiväärien tarpeisiin tehtävä 7,62 sekä maailmankuulu .338 Lapua Magnum, jota erikoisjoukkojen tarkka-ampujat sekä osin myös metsästäjät suosivat.
Suomen Puolustusvoimat saattaa siirtyä pienempään Nato-kaliiberiin, mikä voi tuoda tehtaalle lisää tilauksia.
Tulevaisuudessa tehtaalla saattaa olla tuotannossa myös Nato-kaliiberi 5,56, jos Suomi niin päättää. Sen puolesta puhuu turvallisuus, sillä tositilanteessa muilla ei olisi toimittaa Suomelle nykyiseen rynnäkkökivääriin sopivia luoteja.
Himanka ei kantaisi huolta Nato-aseen pienemmästä tehosta.
”Toki se tehottomampi kaliiberi on kuin vanha, mutta toisaalta rynnäkkökivääri on joka tapauksessa lähitaisteluase.”
Ukrainassa on tuskailtu Länsi-Euroopan vaikeutta vastata ammusten suureen kulutukseen rintamalla. Himanka tietää syyn.
”Kapasiteetin lisäämiseen tarvitaan uusia koneita ja tuotantolinjoja. Kestää kaksi vuotta, ennen kuin jokin uusi linja on toiminnassa.”
Hän lisää, että pitkä viive on tehtaan kannalta myös riski. Investoinnit on suunniteltava aina pitkällä aikajänteellä, mutta ammusten kysyntää ei voi nähdä vuosien päähän.
Lapuan patruunatuotanto siirtyi keskustasta Jouttikallion teollisuusalueelle 1980-luvulla. Kuva: Nammo LapuaAlun perin Lapuan patruunatehtaan tontille piti tulla saha 1900-luvun alussa, mutta Lapuanjoen virtaus osoittautui liian verkkaiseksi. Puolustusvoimat osti maan ja perusti sinne patruunatehtaan vuonna 1923 turvatakseen itsenäisen ammustuotannon.
Sotien jälkeen Valtion Patruunatehdas muuttui osaksi Valmetia ja vuonna 1955 Suomen puolustusministeriön alaisuuteen.
Tehdas muutti 1980-luvulla Lapuan keskustasta Jouttikallion teollisuusalueelle. Tuli yhtiömuutoksia, nimenvaihdoksia ja lopulta yhdistyminen Nammo-konserniin 1998.
Vuonna 2005 omistus jakaantui puoliksi Norjan valtiolle ja puoliksi Patrialle. Nammo Lapuasta Suomen valtio omistaa hiukan yli puolet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
