Salolainen Jonna Saari etsi netistä pohjoisimman mahdollisen työpaikan ja muutti Lappiin – "En tuntenut ketään koko maakunnasta"

Omakotitalon pihamaalla Sodankylän Vaalajärvellä riittää lumitöitä. Jonna Saaren ja hänen miehensä pihatie on kuitenkin sen verran lyhyt, että sen putsaa käsivoimin. Kuva: Juha Tanhua

Kolme ensimmäistä päivää Jonna Saari mietti, miten hän voisi muuttaa takaisin Saloon nolaamatta itseään täysin.

Elettiin vuotta 2014, ja Saari oli muuttanut Utsjoen Karigasniemelle, Suomi-neidon kutreille. Matkaa vanhoille kotiseuduille oli käytännössä koko Suomen pituudelta.

"En tuntenut ketään koko maakunnasta", Saari muistelee.

Muuttopäätöksen hän oli tehnyt vaistonvaraisesti. Kun mikään ei sitonut Saloon, saattoi ihan hyvin lähteä jonnekin muualle.

"Ensin olin ajatellut, että lähtisin Norjaan, mutta en saanut sieltä heti työpaikkaa. En halunnut muuttaa sinne työttömänä."

Niinpä Salossa toimittajan työskennellyt Saari etsi pohjoisimman työpaikan, johon hän saattoi saada. Karigasniemessä oli tarvetta ruokakaupan kassalle. Yhtä puhelua myöhemmin Saarella oli sekä työpaikka että asunto. Sitten piti vain pakata muuttotavarat autoon ja suunnata kohti pohjoista.

Kolme päivää kestäneen alkujärkytyksen jälkeen Saari pääsi aloittamaan uudessa työpaikassaan. Sittemmin hän ei ole enää etelään ikävöinyt.

Muutamassa kuukaudessa Saari oli oppinut tuntemaan suuren osan Karigasniemen asukkaista, myös Joelin, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin.

Oli aika alkaa kasvattaa juuria Lapin karuun maaperään.

Työt veivät pariskunnan ensin Kittilän Tepastoon. Kun tuli aika ostaa oma talo, he päätyivät Sodankylän Vaalajärvelle.

Vaikka talo on remontoitu itselle mieluisaksi, Saari kaipaa takaisin Tepastoon, sillä se ehti muuttua hänelle henkiseksi kodiksi. Vaalajärvellä on alle kolmesataa asukasta, mutta se tuntuu Saaresta turhan isolta. Etenkin kun oman pihan vieressä kulkee maantie.

"Tepastossa on vain kuoppainen santatie, eikä siellä ole juuri liikennettä."

Nykyään Saari työskentelee Retkipaikka.fi-sivuston päätoimittajana. Hänen vastuullaan ovat etenkin Facebook ja julkaisuvirran hallinta.

"En ole kauhean sosiaalinen, joten etätöiden tekeminen kotoa sopii minulle."

Retkeilykohteita esittelevällä sivustolla on yli sata kirjoittajaa ympäri Suomea. Ajatuksena on jakaa täsmällisiä vinkkejä kiinnostavista retkipaikoista.

Saari itse on päiväretkeilijä, hänellä ei edes ole sopivia varusteita ulkona yöpymistä ajatellen.

Retkillään hän kulkee rauhallisesti ja ottaa jonkin verran kuvia. Eväitä hänellä ei yleensä ole eikä hän pysähdy nuotiopaikoille.

"Tulen tekemisestä saa tarpeeksi kotonakin. Käyn jonkinlaisella retkellä yleensä joka viikko, kesällä voi lähteä työpäivän jälkeenkin, kun aurinko ei laske."

Saari retkeilee useimmiten yksin, sillä tavalla hän saa varmasti kulkea juuri haluamaansa tahtia. Luonnossa kulkeminen yksin ei ole koskaan pelottanut häntä.

"Se ei kauhistuta ketään muuta kun meidän mammaa. Aina koetan sanoa, että liikenne on vaarallisempi kuin luonto."

Sodankylässä ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen kiinnostavia retkeilykohteita. Vaelteleminen myös nopeuttaa kotiutumista. Saari on kulkenut luonnossa niin paljon kartta kourassaan, että jopa paikalliset ovat alkaneet pyytää häneltä retkivinkkejä.

Lapin jylhät maisemat houkuttelevat myös aloittelevia retkeilijöitä. Välillä kokemattomuus johtaa jopa vaaratilanteisiin.

"Yksi kaveri oli löytänyt talvisesta tunturista kumisaappaisiin pukeutuneen italialaisen. Kaverini oli käännyttänyt hänet saman tien takaisin."

Saaren tärkein neuvo aloitteleville retkeilijöille on olla ottamatta turhia riskejä. Jos kompassi ja kartta eivät pysy käsissä oikein päin, kannattaa seurata merkittyjä reittejä. Varusteidenkin pitää olla reittiin ja säähän sopivat.

Kansallispuistoista on hyvä aloittaa, sillä reiteillä on opasteita ja luontokeskuksesta saa vinkkejä.

"Ei kannata vain katsoa Instagramista hienoa maisemapaikkaa ja lähteä kalppimaan sinne kylmiltään", Saari ohjeistaa.

Etenkin tunturissa olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Esimerkiksi sumun keskellä suunnistaminen on lähes mahdotonta.

"Tärkein neuvoni on, että ota selvää reitistä ennen kuin lähdet liikkeelle, koska paikat ja olosuhteet ovat niin erilaisia."

Etelästä Saari kaipaa perheensä ja ystäviensä lisäksi niin mitättömiä asioita – suuria puita ja vaahteranlehtiä – että niiden mainitseminen tuntuu hupsulta.

Yöttömissä öissä riitti aluksi ihmettelemistä, mutta pitkä kaamos ei ole häntä vaivannut. Vain talvellakin vapaana virtaavia vesiä Saari ikävöi.

"Vesi on minulle hirveän tärkeä elementti. Meinaan aina tukehtua täällä talvisin, kun kaikki menee jäähän."

Pienet puutteet eivät ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä Saari on uudelta asuinympäristöltään saanut.

Ellei elämä heitä eteen yllättäviä käänteitä, ei Saari haluaisi muuttaa enää pois Lapista.

"Kun olen kerran löytänyt täältä mielenrauhan, en lähtisi enää asumaan etelään. Siellä on minusta kiireistä, kallista ja stressaavaa."

Uudet kotikulmat ovat saaneet Saaren pohtimaan myös omaa identiteettiään. Itseään kuvaavaa sanaa hän ei ole keksinyt. Sodankylässä ei voi olla edes junantuoma, kun lähimmälle juna-asemalle on yli sata kilometriä.

Ei salolaisuuskaan Saaresta koskaan lopullisesti rapise. Itse asiassa muuton jälkeen on käynyt päinvastoin.

"Olen tullut paljon tietoisemmaksi siitä, kuinka vahvasti juureni ovat Salossa. Olen vasta täällä alkanut kasvattaa kotiseuturakkautta Saloon. Täältä näkee oman kotiseudun eri silmin, ja jonkin ajan kuluttua Salo alkoi näyttää todella eksoottiselta paikalta."

Lue myös Jonna Saaren retkivinkit:

Kokenut retkeilijä vinkkaa kolme Lapin kohdetta, joissa turistiruuhka ei yllätä