WWFn ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen (kasvot kameraan päin) ja kehityspäällikkö Justus Hyvärinen asentamassa Lintulahti-kameraa. Kuva: Maria Rautio-Runeberg / WWF
Vetten päällä kävelevä kauris loksautti leuat – miljoonayleisöjen Luontolivessä usein pelkkää aaltojen liplatusta, toisinaan mystisiä yllätyksiä
Norppalive on paisunut vuosien saatossa miljoonayleisöjen Luontoliveksi, joka tarjoaa tälläkin hetkellä ympärivuorokautista suoraa lähetystä saimaannorpan lisäksi itämerennorpasta sekä kalasääksen ja lapinpöllön pesinnästä.
WWF:llä ei ole ympärivuorokautista päivystystä kameroiden tapahtumia varten. Yleisövinkkien ja kysymysten kautta saadaan usein vihiä poikkeavista tapahtumista, ja WWF:n asiantuntijat alkavat jäljittää tapahtumia nauhoitteilta. Kuva: WWFElettiin kevättä vuonna 2016. Saimaan rantakivikkoon sijoitettu kamera oli lähettänyt suoraa kuvamateriaalia muutaman päivän, muistelee Maailman luonnonsäätiön (WWF) kehityspäällikkö Justus Hyvärinen.
Kaikki oli rauhallista. Katsojamäärät olivat odotusten mukaisia. Norppa ei vaivautunut paikalle. Vain aallot liplattivat rantakiviä vasten.
Sitten räjähti.
Kun livelähetys oli pyörinyt kolmatta päiväänsä, soi lähetyksen jakelusta vastaavan Seppo Sormusen taskussa puhelin kesken työmatkan. Norppaliven linjat kävivät niin kuumina, että kapasiteettia oli järjestettävä lisää ja äkkiä.
Sana lähetyksestä oli kiirinyt median ja sosiaalisen median kautta, ja tuhannet ihmiset olivat yhtäkkiä alkaneet seurata lähetystä. Palvelu toimi äärirajoillaan.
Salamana viestin saatuaan Sormunen pysäytti autonsa ja alkoi järjestää lisää servereitä tienposkesta käsin.
Alussa tuotanto oli uskaltanut toivoa, että suora lähetys keräisi muutamia kymmeniä – parhaassa tapauksessa joitain satoja kiinnostuneita katselijoita päivässä.
”Se oli sellaista kädestä suuhun -toimintaa. Ajatuksena oli, että katsotaan, mitä tapahtuu ja toimitaan sen mukaan”, Hyvärinen muistelee.
Luontolive
WWF:n ja lukuisten yhteistyökumppaneiden toteuttama palvelu.
Tarjoaa mahdollisuuden harvinaisten lajien havainnointiin jatkuvien nettilähetysten kautta.
Tällä hetkellä seurattavina lajeina ovat saimaannorppa, itämerennorppa, kalasääksi ja lapinpöllö.
Tavoitteena on lisätä tietoa uhanalaisista lajeista ja niitä uhkaavista asioista.
Pyrkii edistämään luonnonsuojelun ohella myös opetusta, valistusta ja tutkimusta.
Osallistua voi katsomalla, jakamalla tai peukuttamalla. Sosiaalisessa mediassa voi käyttäää hashtagia #luontolive.
Kerännyt joka vuosi 2–5,5 miljoonaa katselukertaa.
25 miljoonan katsomiskerran rajapyykki ylittyi keväällä 2023.
Luontoliven tuottaminen vaatii sekä eläinlajeja koskevaa asiantuntemusta että teknistä osaamista. Esimerkiksi lapinpöllön lajitietämyksestä vastaa kokenut kumppani, paikallinen lintujen rengastaja Matti Suopajärvi.
Laitteiston asennus pesälle on kuin elokuvien vaivihkainen poliisioperaatio: kaikki valmistellaan etukäteen, ja kun kohteeseen päästään, kamerat ja mikrofonit asennetaan salamannopeasti ja mahdollisimman vähän huomiota herättäen.
Tässä tapauksessa pesän asukki oli kylläkin paikalla tarkkailemassa operaatiota. Lapinpöllö voi olla aggressiivinen, ja kertoman mukaan Suopajärvikin on saanut maistaa joskus sen kynsiä.
Kamera saattaa kuvata tyhjää kiveä päiväkausia.
Yleisöä Luontolive kerää laidasta laitaan. Hyvärinen kuvailee, että eri kameroille on syntynyt omat uskolliset kävijäkuntansa.
Pesäkamerat keräävät katsojia, jotka seuraavat pitkäjänteisesti pesinnän kehittymistä läpi kesän.
Norppakameran viehätys taas perustuu odotukseen. Kamera saattaa kuvata tyhjää kiveä päiväkausia. Lisäksi ihmisille on muodostunut fanisuhteita tiettyyn norppayksilöön.
Juha Taskinen asentaa kameraa kalasääksen pesälle Saimaalla. WWF:n Justus Hyvärinen korostaa Luontoliven yhteistyökumppanien, kuten Taskisen, tärkeyttä. Kuva: Juha Taskinen / WWF”Esimerkiksi Pullervosta on tullut kevään tulon synonyymi. Pullervon ilmaantuminen ja minkä kiven se valitsee, ovat osa jännitystä.”
Saattaa kameroihin tallentua yllättäviäkin tilanteita. Hyvärinen muistelee, kuinka kosteikkoon asennettu vesilintukamera oli tallentanut sumussa vetten päällä kävelevän kauriin.
Kameraa asennettaessa vesi oli ulottunut lantioon saakka, ja ryhmä oli olettanut, että koko alue on yhtä syvä. Kauris olikin tuntenut kosteikon ryhmää paremmin ja astellut nilkkavesissä vedenalaista kannasta pitkin.
Palautetta ja kysymyksiä tulee paljon. Kun esimerkiksi sääksen pesintä epäonnistui ensimmäistä kertaa, palautetta tuli joka tuutista. Hätääntyneet ihmiset ottivat yhteyttä kaikkiin mahdollisiin WWF:n työntekijöihin, joiden yhteystiedot suinkin löysivät.
Hyvärisen mukaan ilmiö korostaa Luontoliven valtavaa yleisömäärää ja ydintehtävää: lisätä tietoisuutta luonnosta ja seurattavista lajeista.
Luontoliven vahvuus on, että se tuo luonnon ihmisten ulottuville. Luonnon ihmeet kiinnostavat, ja vain ani harva pääsee näkemään näitä lajeja luonnossa saati seuraamaan niiden pesintää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
