Jenni Haukio: Sinun tähtesi täällä – Vuodet tasavallan presidentin puolisona. 304 sivua. WSOY. Kuva: WSOY
Haukion uuvuttavan pitkäveteinen, mutta paikoin riemastuttava muistelmateos kaipasi kustannustoimittajan käsittelyä
Jenni Haukion muistelmat ajastaan tasavallan presidentin puolisona on parhaimmillaan valaiseva teos näkymättömästä työstä ja julkisesta paineesta.
Kuva: Laura Malmivaara, WSOY, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola16.6.202323:00
Tasavallan presidentin puolison rooli on ollut Jenni Haukiolle kunnia-asia ja hän on hoitanut sen erinomaisen hyvin.
Haukion muistelmateosta Sinun tähtesi täällä – Vuodet tasavallan presidentin puolisona lukiessa tulee kuitenkin vaikutelma, että hänellä on valtava tarve todistella suoriutumistaan.
Jo alkumetreillä olisi tehnyt mieli sanoa hänelle, että olet upea sellaisena kuin olet, voit nyt rentoutua.
Haukion aito innostus Suomen edustamisesta ja veteraanien kohtaamisesta on liikuttavaa. Hän kertoo hyvin siitä näkymättömästä työstä, jota presidentin puolison rooliin kuuluu ja joka ansaitsee tulla kerrotuksi.
Yllätyn, miten suuri kulttuurivaikuttaja Haukio onkaan. Muistelmien ansiosta innostun runoudesta ja aion seuraavaksi hankkia käsiini Uuno Kailaan ja Eeva Kilven runoteoksia.
Kirja tuntuu ylipitkältä puheelta, joka hetkittäin sykähdyttää, ilahduttaa ja jopa naurattaa, mutta kokonaisuus on uuvuttava.
Haukion sanataituruus tulee kirjassa esiin, mutta teos itsessään olisi kuitenkin kaivannut kustannustoimittajan ronskimpaa käsittelyä.
Kirja tuntuu ylipitkältä puheelta, joka hetkittäin sykähdyttää, ilahduttaa ja jopa naurattaa, mutta kokonaisuus on uuvuttava.
Hän puhuu aivan liian seikkaperäisesti ansiomerkeistä. Erinäiset meriitit, muistamiset ja kiitokset kuulostavat liian luettelomaisilta.
Kuuntelin kirjan äänikirjana, joka kenties vielä korosti matkanteon raskautta. Selasin myös kirjan tekstiversion, jossa kuvat ja eri fontilla korostetut runot ja puheet rytmittävät tekstiä helpommin vastaanotettavaksi.
Suosittelen siksi tätä teosta ensisijaisesti luettavaksi, jolloin itselle tylsimpiä osuuksia pystyy helpommin ohittamaan.
Haukiolle äitiys on ollut suuri haave. Lapsettomuuteen ja lapsen saamiseen liittyviä tuntemuksia hän osaa kuvailla riipaisevan kauniisti ja koskettavasti.
Kirjan ilahduttavinta antia oli äidin ja pojan yhteiset luontoelämykset Kultarannassa sekä kohtaamiset kaupunkilaisten kanssa koiralenkeillä.
Aaro-pojan asioista hän kertoo niukasti, mikä on ymmärrettävää. Olisin kuitenkin kaivannut pientä raotusta siihen, miten presidenttipari on onnistunut yhdistämään vaativan ja intensiivisen työn pikkulapsiarkeen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
