Tuntemattomasta tutkija-isännästä helposti lähestyttäväksi puheenjohtajaksi

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila tunnetaan Simonkadun käytävillä helposti lähestyttävänä persoonana. "Yritän opetella kuuntelemaan entistä paremmin." Kuva: Jaana Kankaanpää

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila tunnetaan Simonkadulla helposti lähestyttävänä persoonana.

Kun joskus väkeä on komennettu jäykästi puheenjohtajan työhuoneeseen, Marttila kävelee kerroksissa ja käytävillä uteliaan tuttavallisesti. Hän tuntee maaseudun asiakysymykset ja pystyy keskustelemaan analyyttisesti asiasta kuin asiasta.

Juha Marttilan päätyminen MTK:n johtoon on monen sattuman summa – ja hänelle itselleenkin yllätys. Järjestön puheenjohtajia ei ole yleensä värvätty ulkopuolelta. Ei oikeastaan ikinä.

"Olin eräänä syyskuisena aamuna pesemässä lypsyasemaa kotona Simossa, kun puhelin soi. MTK:ssa oli sellainen tilanne, että tarvittaisiin ylimpään johtoon uutta näkemystä."

Oli syksy 2004. Marttila ei halua kertoa kuka soittaja oli.

"Elettiin vaikeita aikoja. Järjestön sisäinen luottamus oli hakusessa. Alueiden ja tuotantosuuntien välillä tilanne oli kärjistynyt."

Marttilan puoleen käännyttiin, kun kaivattiin uutta, ryvettymätöntä johtajaehdokasta. Tohtoriksi väitellyt, EU:n parissa työskennellyt ja näyttävän tutkijan uran tehnyt simolaisisäntä oli tuolloin keskittynyt oman tilan tuotannon kehittämiseen.

"Luennoin eri puolilla tilamme oman investoinnin jälkeen, mutta minut tunnettiin myös tutkijan ominaisuudessa. Sanoin, että minun pitää viikonlopun yli miettiä ja tutustua tilanteeseen."

Päätös heittäytyä mukaan syntyi nopeasti. Ja niin siinä kävi, että pohjoisen C-tukialueen viljelijöiden äänillä Juha Marttila aloitti vuoden 2005 alusta MTK:n toisena puheenjohtajana.

"Olihan se aikamoinen kulttuurishokki. Minulla ei ollut mitään MTK-taustaa. Tottakai olin jäsen, viljelijä, tutkija ja puhuja. Mutta suurimmalle osalle MTK:n valtuuskuntaa ja jäsenistöä olin täysi tuntemattomuus."

Todellisuus iski vastaan myös käytännössä.

"Oli tosi vaikeat tukineuvottelut ja huomasin kärjistyneen tilanteen. Piti hyvin nopeasti myös teoilla osoittaa, etten voi olla vain yhden tukialueen ja yhden tuotantosuunnan edustaja. Työ keskusjärjestössä on yhteen hiileen puhaltamista."

Kun ensimmäinen puheenjohtaja Michael Hornborg ilmoitti lähdöstään 2009, Marttila mietti vaihtoehtojaan jälleen. Toisen puheenjohtajan paikka on puolipäiväinen tehtävä. Siinä saattoi vielä käydä hoitamassa kotitilan asioita.

"Ykköspuheenjohtajan tehtävässä menee 150 prosenttia ajasta ja työ seuraa kaiken aikaa. Tiesin, että jos lähden mukaan, lähden täysillä. Tiesin myös, että se olisi iso uhraus perheen ja oman tilan kannalta. Menettäisin myös paljon."

"Toisessa vaakakupissa painoi vahva visio. Kaikki, mitä voisin tehdä MTK.n, jäsenten ja maaseudun eteen. Ja taas mentiin."

Nyt Marttilalla on menossa kahdeksas vuosi MTK:n ensimmäisenä puheenjohtajana.

"Hiukset on harmaantuneet, mutta olisivat ne kotihommissakin. Arvostan entistä enemmän ihmisiä, jotka laittavat itsensä likoon vaikkapa politiikassa."

Puheenjohtajan pesti on aina kolmivuotinen. Marttila muistuttaa, että luottamus pitää ansaita joka kerta uudelleen. Kausi voi päättyä myös kesken, jos isännät niin päättävät.

"En poissulje mahdollisuutta, että tekisin töitä tässä huoneessa pidempäänkin. Mutta aina voi tapahtua jotain. Oma terveys ja jaksaminen on otettava huomioon. Minulla on taipumusta nopeisiin liikkeisiin. Jos tulee tarve muuttaa jotain palaa elämässä, mietin asian ja teen päätökset."

Marttila tunnustaa, että välillä väsyttää. Pelkkä matkustaminen ja liikkeellä oleminen rasittavat jo pelkästään fyysisesti.

"Olen joka viikko vähintään viisi päivää reissussa. MTK:n puheenjohtajana joutuu olemaan kaiken aikaa liikkeellä."

Elämä on jakaantunut Simoon ja Simonkadulle, maakuntiin ja Brysseliin.

"Kotiin tuntuu aina hyvältä mennä. Matkalla lentokentältä kotipihaan aivoissa tapahtuu joku siirtymä. Helsingin huolenaiheet jäävät taa. Jossain Iin kohdalla se kääntyy toisin päin. Kotona odottavat tekemättömät työt iskevät vastaan", huokaisee mies.

Riittämättömyyden tunne on tuttu MTK:n puheenjohtajalle. Mies kääntää katseensa työhuoneen ikkunasta ulos. Hetken hiljaisuus kertoo niin paljon, ettei kysyä tarvitse.

Virallisen kuoren takana ei ole kuitenkaan aikaa pysähtyä. Hetki menee ohi ja Marttila alkaa kertoa tavastaan selvitä paineiden alla.

"Olen kehittynyt aika hyväksi priorisoinnissa ja delegoinnissa. Pitää luottaa muihin. Pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen."

Kun taustalla on hyvät tukijoukot ja vahva perhe, isäntien edunvalvojalla on selkänsä takana vahva tuki.

"Perhe ja muut läheiset ovat joutuneet aina joustamaan. Vaimon kanssa näistä usein keskustellaan ja palautetta olen saanut. Vaimon harteille on jäänyt kodin arjen pyörittäminen sataprosenttisesti. Olen siitä kiitollinen."

Juha Marttila on kulkenut yhtä matkaa vaimonsa Vivin kanssa jo yli kolme vuosikymmentä. Askeleet alkoivat osua yhteen jo lukioikäisinä.

"Olen tyypillinen pohjoispohjalainen, joka ei pukahtele tunteistaan. Kiitoksen sanaa ei tule riittävän usein sanottua. Aina uskotaan, että toinen ymmärtää."

Marttila on merkkipäivänään 2.1.2017 matkoilla. Mahdolliset muistamiset voi osoittaa kehitys­yhteistyön tukemiseksi FFD:n (Finnish Agri-Agency for Food and Forest Development ) tilille FI04 55412820020114 viitteellä 10035 Ruokaturva – kehityksen kulmakivi.