Huumejutun avaintodistajasta tulee aavekaupungin ainoa asukas Jyrki Vainosen puistattavassa kirjassa

Kuva: Sara Lehtomaa

Jyrki Vainonen (s. 1963) on palkittu kirjailija ja kääntäjä. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajanakin hän on toiminut. Yli kymmenelle kielelle käännettyä tuotantoa leimaa omalakinen, kunnianhimoinen surrealismi.

Täytetyt on omassa genressään vahva. Päähenkilö Elias on avaintodistaja huumejutussa. Hänelle luvataan turvapaikka ja uusi identiteetti. Hänestä tulee autioituneen kaupungin ainoa asukas. Luonto valtaa muurien ympäröimää aluetta takaisin. Seurana on vain lintuja ja eläimiä.

Kaupunkia hallitsee Mestari, jota ei nähdä, mutta jolla on pääsy Eliaksen aivoihin. Oma ajattelu alkaa hapertua, menneisyys unohtuu.

Elias tekee löytöjä kaupungin myyteistä ja julmuuksista. Tajunta täyttyy aiempien asukkaitten unilla ja kokemuksilla.

Onneksi hän on kirjoittanut muistivihkoon oman alkuperänsä, avioeronsa ja työnsä lintututkijana sekä äitinsä pelastumisen tuhoamisleiriltä. Siellä tämä komendantin hyväksikäyttämä nainen täytti nukkeja tuhkalla.

Alitajunta löytää Vainosen kerronnasta tarttumapintoja. Liikutaan kuin painajaisunessa, yhtä loogisesti ja uskottavasti, niin mahdottomia kuin tapahtumat ja visiot ovatkin. Symbolisia yhteyksiä voi vetää reaalimaailmaan.

Väistämättä näen rinnalla, miten nykyihmistä täytetään, kun hän koukuttautuu näyttöruutuihin ja ottaa passiivisesti vastaan mitä annetaan.

Tulee mieleen myös Nobel-runoilija T. S. Eliotin (1888–1965) dantemainen visio ontoista miehistä. Hän aloittaa runonsa: ”Me olemme täytetyt miehet / nojaamme toisiimme / päät oljilla täytettyinä.”

Vainonen tarjoaa painajaisunten kauhua. Hän tekee sen hallitulla, huolellisella kielellä. Mihin tämä tarina johtaa, mistä oikeasti on kysymys? Se kannattaa katsoa loppuun, vaikka välillä puistattaa.

Lue lisää:

Kirja-arvio: Uusi novellikokoelma jättää taakseen arkirealismin pitkospuut