Tiesitkö: Pihanurmikko oli aikanaan ylellisyyttä, johon vain harvalla oli mahdollisuutta

Hyvin hoidettu nurmikko oli vielä hetki sitten turhuutta. Järkevämpää oli laittaa maa tuottamaan. 

Kevät on ensimmäisten maasta pilkistävien ruohonkorsien aikaa. Hyvin hoidettu pihanurmikko on monen silmissä talon asukkaiden kunnollisuuden mittari, eikä punkkipöheiköksi villiintyneitä pihoja katsota hyvällä.

Jos tasaiseksi kynittyä ja rikkaruohotonta nurmea kuitenkin miettii maankäytön kannalta, ihmisen silmää miellyttämään kasvatettu nurmikko on eräänlaista viherautiomaata. Olisihan sama maa oikeastaan hyödyllisemmässä käytössä esimerkiksi perunamaana tai vaikka pölyttäjille sopivana kukkaniittynä.

Ei tarvitse mennä kauankaan taaksepäin historiassa, kun maan joutokäyttö oli mahdollista vain rikkaimmille. Tavallinen kansa otti pienestäkin maatilkusta kaiken irti, eikä sinänsä tarpeettoman nurmikon kasvattaminen olisi käynyt mielessäkään.

1700-luvun Britanniassa muoti alkoi suosia avaria tiloja aidoilla rajatun puutarha-arkkitehtuurin sijaan. Samaan aikaan Ranskassa Versailles’n palatsin edustalle kasvatettiin vihreäksi matoksi kutsuttu viheriö, jota voi ihailla tänäkin päivänä.

Muutaman vuosisadan takainen ranskalainen rahvas ei olisi voinut kuvitellakaan kylvävänsä moiselle hehtaarimäärälle ruohokenttää, josta ei ollut ruuaksi ihmisille eikä eläimille.

Tällainen avara eurooppalainen puutarhatyyli omaksuttiin myös Amerikan mantereelle, ja erinäisten kehityskulkujen kautta omakotitalon edustan paraatinurmikosta tuli amerikkalaisen unelman symboli.

Yhdysvalloissa pihanurmikot ovatkin nykyään miljardibisnes, sillä edustuskelpoinen pihanurmi ei kasva itsekseen, vaan vaatii jatkuvaa leikkaamista, lannoitusta, kastelua ja kitkemistä.