Alkavatko islantilaisneuleiden mallit kyllästyttää? Jospa kokeilisit välillä Kalevalaa
Jenna Kostetin kirjassa Neulottu Kalevala on vajaat parikymmentä kirjoneuleohjetta villapaitoihin ja -takkeihin, sukkiin, lapasiin ja pipoon. Kuvioihin hän on saanut inspiraatiota Kalevalan runoista.
Jenna Kostet innostui neulomisesta keväällä 2020, kun maailma sulkeutui. Ensimmäiseksi hän neuloi Maailman synty -paidan – se sopi silloiseen hetkeen. Kuva: Sanne Katainen, Laine PublishingKalevala-mallit sopivat perinteisiä islantilaisneuleita paremmin ei niin kokeneille harrastajille. Lähes kaikissa kirjan malleissa on käytetty vain pohja- ja yhtä kuvioväriä. Toki malleja voi neuloa useammallakin kuviovärillä, jos haluaa käyttää vaikkapa jämälankoja.
Pääosa kirjan malleista on erimittaisia ja -muotoisia villapaitoja ja -takkeja.
Kokohaarukka on ilahduttavan iso, yleisimmin ohjeissa on 7–9 kokoa. Esimerkiksi Maailman synty -villapaidan pienin koko on XXS ja Suolaulu-kaarrokepaidan suurin koko 6XL.
Pipossa, villasukissa ja lapasissa kokoja on vähemmän.
Mallit ovat todella väljiä. Tämän arvion kirjoittaja miettii Pohjola-paidan neulomista. Yleensä L-koko on oikea, mutta Pohjola-paidan S-kokokin saattaa riittää.
Kirja on rakennettu niin, että ohjeen yhteydessä on runo, josta Kostet on ammentanut inspiraatiota neuleen kuvioon. Neuleohjekirjan ohella teosta voikin pitää pienenä kurkkauksena Kalevalan maailmaan.
Yleisimmin ohjeissa on käytetty 3,5–4,5 millimetrin puikkoja. Villapaidat ja -takit ovat paksuudeltaan siis keskivertoa. Paksuin on Iku-Turso-villapaita, joka neulotaan 5–6 millimetrin puikoilla.
Kaikkien villapaitojen- ja takkien miehusta neulotaan pyöröpuikoilla.
Johdannossa Jenna Kostet kertoo halunneensa suosia malleissa suomalaista villaa. Joihinkin on valittu jokin helpommin saatavilla oleva pohjoismainen lanka.
Ohjeisiin on luetteloitu käytetyn langan lisäksi muutamia koti- ja ulkomaisia vaihtoehtoja. Kostet muistuttaa, että mallitilkku on syytä neuloa varsinkin, jos vaihtaa langan ohjeessa käytetystä.
Vähän neulonut saa kirjan malleista sopivasti haastetta tekemiseen. Silti uskon, että kokeneempikin tekijä niistä inspiroituu.
Joidenkin villapaitojen ja -puseroiden kuviot ovat sen verran pieniä ja lähekkäin, että kovin pitkiä langanjuoksuja ei tule.
Mutta on myös sellaisia malleja, jossa juoksut ovat todella pitkiä. Sen varalta Kostet neuvoo kirjan alussa, miten käytössä olevalla langalla voi sitoa joutilaan langan kiinni työhön niin, ettei lanka jää pitkälle lenkille työn nurjalle puolelle.
Myös niin sanottuun lankadominanssiin Kostet kehottaa kiinnittämään huomiota. Se on ainakin minulle uusi termi. Sen avulla kuvio- ja pohjalanka saadaan kuulemma erottumaan toisistaan paremmin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
