Jenna Kostet on kehittänyt malleja yrityksen ja erehdyksen kautta. Jokaiseen villapaitaan liittyy tarina. Kuva: Sanne Katainen
Purkaminen on tärkeä osa neulomista: ”Sillä varmistetaan, että vaate tulee varmasti käyttöön”
Jenna Kostet suunnittelee villapaitoja, joilla on tarina. Laadukas neule kestää sukupolvelta toiselle.
Villapaidan kutomiseen kuluu paljon aikaa. Sen vuoksi sen materiaalien kannatta olla huippulaatuisia. Kuva: Sanne KatainenLämmittävä syli ja ikuinen ystävä. Sellainen on taidolla kudottu villapaita, jonka materiaalit on valittu tarkkaan.
”Villa kestää vaikka ydinsodan”, neuleita suunnitteleva perinnetutkija Jenna Kostet kuvailee.
Hän kutoo malliensa silmukoihin kuvion lisäksi tarinan. Tällä hetkellä työn alla ovat Kalevalan 50 runoa, joista noin 20:stä on jo suunniteltu oma malli.
”Kun korona iski ja kaikki ohjelma peruuntui, mietin, mitä voisin tehdä itsekseni kotona. Kalevalan runojen neulominen oli hetken mielijohde. Maailma tuntui olevan niin sekaisin, että päätin aloittaa uuden maailman kutomalla Kalevalan ensimmäisen runon, Maailman synnyn.”
Kostetille neulominen on niin tärkeää, ettei hän edes ensimmäisiä villapaitojaan suunnitellessaan jaksanut perehtyä ohjeisiin tai oppaisiin.
”Olen itseoppinut neuloja, koulussa opiskelin alkeet ja mallia olen nähnyt perheenjäseniltäni. Kärsimättömänä oppijana kehitän malleja yrityksen ja erehdyksen kautta.”
Neuleen purkaminen ei Kostetin mielestä ole katastrofi, vaan tärkeä osa työn valmistumista.
”Sillä varmistetaan, että vaate tulee varmasti käyttöön.”
Villapaita on harrastajalle yleensä iso projekti ja haaste. Pitkä prosessi mahdollistaa neuleen aiheeseen liittyvien tunteiden käsittelyn, jonka vuoksi valmiista vaatteesta voi tulla erityisen rakas.
Niin on käynyt monille, jotka ovat neuloneet Kostetin suunnitteleman ”Anna huolia hevosen”-villapaidan.
”Olen saanut palautetta, että paitaa neuloessa huolia on voinut samalla työstää ja siirtyä niistä eteenpäin.”
Kun neulomiseen varaa paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, myös materiaalien kannattaa olla huippulaatuisia. Kostet haluaa käyttää malleihinsa vain onnellisten eläinten villaa ja muita luonnonmateriaaleja.
”Langat maksavat noin 100 euroa per villapaita. Isompiin kokoihin menee enemmän lankaa, joten ne ovat kalliimpia.”
Suurin osa Kalevalaan perustuvista mallineuleista on neulottu sataprosenttisesta villasta.
Monissa markettilangoissa villan sekoitteena käytetään tekokuitua, kuten polyamidia eli muovia. Sen sijaan Kostet suosittelee käyttämään lankaa, jota on lujitettu luonnonkuiduista valmistetulla tencelillä.
”Jos villasukat neuloo pelkästään villasta kehrätyllä langalla, niitä joutuu parsimaan. Toisaalta sekin on tärkeä osa käsityötaitoja.”
Jenna Kostet viihtyy tallilla mudassa ja ravassa, erityisesti kun seurana on hänen hevosensa Vikar. Kuva: Sanne KatainenArvokasta neuletta kannattaa huoltaa ja pestä kunnioittavasti. Jos villapaidalle ei ole käyttöä, kestää hyvä lanka neuleen purkamisen ja neulomisen uudelleen jopa useamman kerran, Kostet painottaa.
”Käytän itse sellaista paitaa, jonka äitini on neulonut siskolle 70-luvulla.”
Neulesuunnittelija on antanut alan pienyrittäjille lupia neuloa hänen mallejaan myyntiin, mutta itsellään hänellä ei ole siihen aikaa. Valmiit paidat päätyvät sukulaisille ja ystäville.
”Käyttäjä löytyy aina”, Kostet hymyilee.
Kuinka pitkästä ja polveilevasta kansalliseepoksen runosta sitten syntyy villapaita? Poimimalla rusinat pullasta ja luottamalla esiin nouseviin mielikuviin, Kostet kuvailee.
”Maailman synty -runossa maailma syntyy Sotkan munista. Villapaidassa alkulintua kuvaa Karjalan käki. Lisäksi mallissa on kuvattuna historiaa ja perinnettä tarkoittava skandinaavinen riimu.”
Viime aikoina on käyty keskustelua Kalevalan alkuperästä ja siitä, kuuluuko eepos suomalaisille vai karjalaisille. Vastaus on molemmille, Kostet painottaa.
”Kalevala on Elias Lönnrotin teos, joka perustuu hänen kokoamaansa lähdeaineistoon.”
Suomalaiset ja karjalaiset ovat molemmat pieniä kansoja, jotka ovat sekoittuneet ja olleet läheisissä tekemisissä keskenään. Suomalaista ja karjalaista perintöä on siksi melko mahdotonta erottaa toisistaan.
”Vaikka runot on kerätty Itä-Suomesta ja Karjalasta, se ei tarkoita, ettei niitä olisi laulettu aikaisemmin myös Länsi-Suomessa. Länsi-Suomesta kansanperinnettä ja sen harjoittajia pyrittiin tuhoamaan ankarin keinoin, esimerkiksi 1600-luvulla noitaoikeudenkäynneillä.”
Runonlaulanta säilyi perukoilla kuten Kainuussa, jossa myös muut perinteet, kuten syksyinen kekrin vietto, pitivät pintansa muita alueita pidempään.
”Kalevala-keskustelu on tärkeä mutta vaikea, koska monille kolmannen polven karjalaisille oman kulttuurin ja identiteetin rikkoutumisen ja menettämisen kokemus on kivulias. Heidän kokemuksiaan on tärkeää kuunnella”, Kostet pohtii.
Villa antaa anteeksi, vaikka käsiala työn edistyessä vaihtelisikin. Malli oikenee usein siinä vaihessa, kun työ kostutetaan. Kuva: Sanne KatainenOsa villapaidoista kuvaa runoja kokonaisuudessaan, osa perustuu hahmoihin kuten Joukahaiseen tai Mielikkiin. Malleja ovat myös Suolaulu ja Väki.
Aloittelijan kannattaa ottaa puikoilleen ensin Mielikki, sillä siinä ei ole ”tyhjiä kohtia”, vaan kirjoneuleen kuvio toistuu tiiviisti.
”Jos tyhjiä kohtia on paljon, voi kuvio alkaa kiristää tai jäädä liian löysäksi. Langanjuoksujen sitomiset ovat usein aloittelijoille vaativia”, Kostet kertoo.
Neuletyön edistyessä käsiala voi vaihdella. Kostet on huomannut, että hänen käsialansa on löystynyt sitä mukaa kun hän on neulonut enemmän.
Käsialan vaihtelut voivat tehdä kuviosta epätasaisen.
”Luonnonvilla on tässäkin armollinen materiaali eikä tilanne ole toivoton. Neuleen kostuttaminen ja kuivaaminen tasossa voivat korjata epätasaisen käsialan ongelmat. Villa ikään kuin puffahtaa eloon ja asettaa kuvion.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
