Kalakantoja elvytetään vapaaehtoistyönä – luonnollinen lisääntyminen on kalanhoidon tulevaisuus

Jarkko Hinkkanen (vas.) ja Ari Sirkka levittivät kivenmurikoita jokeen. Soraikkojen rakentamisen lisäksi niiden ylläpito on tärkeää. Veden mukana kulkeva muta ja muu kiintoaine saa soraikot liettymään. Kuva: Kari Salonen

SVK:n toiminnanjohtaja Markku Marttinen muistuttaa, että valtionhallinnolla on tärkeä rooli soraikkojen ylläpidossa. Kaikkea vastuuta ei hänen mukaansa tule vierittää yhdistyksille. Kuva: Kari Salonen

Helsingissä sijaitsevaa Haaganpuroa on kunnostettu talkoovoimin sekä maa- ja metsätalousministeriön tuella jo vuosia. Taimenen poikastuotto on saatu nousuun, sillä kutusoraikkoja tarkkaillaan ja täydennyskunnostetaan jopa pari kertaa vuodessa. Kuva: Henrik Kettunen

Soraikkojen rakentamiseen käytettyjen kivien on oltava riittävän suuria. Sormenpään kokoinen sora ei riitä. Kuva: Kari Salonen

Vielä 1970-luvulla Vantaanjokea saattoi kuvailla lähinnä likaviemäriksi. Nykyisin vesistö on puhdistunut tärkeäksi vaelluskalojen kulkureitiksi. Vantaanjoessa syntyneet meritaimenet ja lohet palaavat jokeen kutemaan.

Muutos ei ole tapahtunut itsekseen, saati vaivatta. Joen kunnon eteen on tehty vuosia töitä, ja tehdään edelleen. Vaelluskalojen kutupaikkojen rakentaminen ja ylläpitäminen on tärkeä osa kalakantojen hoitoa. Myös kansalaiset ovat kiinnostuneet toiminnasta, ja kysyntä kunnostustöissä tarvittavasta tietotaidosta on kasvanut.

Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusliitto järjesti Vantaan kaupungin kanssa elokuun alkupuolella seminaarin ja talkoopäivän kutupaikkojen kunnostuksesta. Seminaarissa opetettiin, millä tavoin kutupaikkoja rakennetaan.

Vaelluskalojen kutupaikoiksi eivät kelpaa mitkä hyvänsä mutapohjat. Lisääntymispaikoilla on oltava riittävä määrä soraa, johon naaraskala voi kaivaa kuopan mätiä varten. Virrassa soraikon alapuolella on oltava myös riittävästi suuria kiviä, jotka takaavat kuoriutuneille poikasille turvallisen kasvuympäristön.

Elokuinen talkoopäivä alkoi soraikkojen rakennuksella. Talkoisiin osallistui 12 vapaaehtoista. He lapioivat hiukan nyrkkiä pienempiä kiven­murikoita ämpäreihin, ja kuljettivat ne kottikärryillä joen töyräälle. Vedessä odotti kaksi talkoolaista, jotka kaatoivat ämpärikaupalla kiviä jokeen.

Kiviä ämpäreihin lapioinut Jonna Juusola sanoi viihtyvänsä talkoissa hyvin ja osallistuneensa niihin aiemminkin. Juusola kertoi käyvänsä aika-­ajoin kalassa. Talkoisiin lähdön syy on kuitenkin enemmän ympäristössä.

”Pidän purovarsista, ja puhtaan luonnon näkeminen on minulle tärkeää.”

Juusolan mukaan ulkotyöt virkistävät kiireistä perheenäitiä. Luonnossa tehtävällä työllä on hänelle ammatillistakin arvoa.

”Opiskelen maisema-arkkitehdiksi ja siksi luonnonmaisemat kiinnostavat. Toivon voivani olla joskus palauttamassa isompia joenuomia luonnonkaltaiseen tilaan.”

Vantaalla toteutettavien talkoiden tapaan virtavesiä on ehostettu Suomessa jo kolmisenkymmentä vuotta. Ensimmäisenä toiminnan aloitti Virtavesien hoitoyhdistys ry, jonka toiminta käynnistyi Keski-­Suomessa. Sieltä ehostus on levinnyt Suomeen laajem­minkin.

Virtavesien hoitoyhdistyksen lisäksi esimerkiksi Taimeninstituutti järjestää kunnostuksia. Toiminta lähtee usein yhdistyksistä, sillä aivan itsenäisesti työhön ei kannata ryhtyä, kertoo Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön SVK:n toiminnanjohtaja Markku Marttinen.

”Toiminta vaatii ohjausta. Tarkoitus on, että näihin talkoisiin osallistuneilla olisi enemmän tietotaitoa tulevia talkoita varten.”

Marttinen kertoo, että useat eri järjestöt järjestävät talkookunnostuksia. Hänen mukaansa muun muassa Luonnonsuojeluliitolla ja SVK:n piirijärjestöillä on alueellista toimintaa.

”Lisäksi olisi tärkeää innostaa myös kalastusseuroja ja vaellusreittien maanomistajia mukaan toimintaan”, Marttinen kertoo.

”Asiasta innostuneet yhdistykset voivat esittää hankesuunnitelman vesistön kunnostamisesta paikalliselle elykeskukselle”, SVK:n kalatalousasiantuntija Mika Oraluoma lisää.

Yhdistysten lisäksi kunnat ja kaupungit osallistuvat virtavesien huoltoon.

”Kaupungin rooli näissä talkoissa on avustava. Vantaan kaupunki järjestää kuitenkin asukkaille omia talkoita. Lisäksi kaupungilla on töissä kaksi puro­talkkaria, jotka siivoavat purouomia ja jokia, avaavat tukoksia ja poistavat vesistöstä jätteitä”, kertoo Vantaan kaupungin kalastusteknikko Markku Tiusanen.

Tiusanen kuitenkin muistuttaa, että yksin lisääntymispaikkojen kunnostukset eivät riitä elvyttämään vaelluskalakantoja. Kalastuksen sääntely on toinen tärkeä seikka.

”Vantaanjoen tapauksessa vesistöön on asetettu paikoittain rajoituksia kalastukselle. Pyyntirasitus ei saa olla liian suuri, sillä silloin kunnostuksilla ei saavuteta haettua hyötyä”, Tiusanen kertoo.

Lisäksi veden laatu on tärkeää kantojen elvyttämisessä.

”Mikäli veden laatu ei ole hyvä, on aivan sama, mitä muuta tehdään”, Tiusanen sanoo.

Veden laatu kuitenkin paranee koko ajan. Tiusanen muistuttaa, että myös yksittäiset ihmiset, eritoten maaseudulla, voivat vaikuttaa omilla toimillaan veden laatuun.

”Haja-asutusalueella ei ole yhdentekevää, miten esimerkiksi hulevesi­ohjaus on toteutettu. Viemäröinnin sijaan vedet olisi hyvä imeyttää ainakin osin maaperään. Vaikka omat jätevesiratkaisut ovat pieni osa kokonaisuutta, ei voi sanoa, ettei niillä olisi väliä”, Tiusanen kertoo.

Yksittäisen ihmisten osallistumisen lisäksi valtionhallinnolla on keskeinen rooli vesistöjen kunnossapidossa.

”Valitettavasti vastuuta yritetään vierittää järjestöille. Järjestöt pystyvät huoltamaan puroja, mutta Suomessa on paljon isoja jokia, joihin ei ole kottikärryillä asiaa. Näiden kunnostamisen tulee olla valtion viranomaisten tehtävä”, Marttinen sanoo.

Esimerkiksi Kymijoella, Korkeakosken yläpuolella, kutupaikoiksi käyviä soraikkoja on tehty pudottamalla kiviä helikopterilla. Järjestöille tämän mittakaavan toiminta ei ole mahdollista.

Kalakantojen hoitoon suunnitellaan aivan uudenlaista lähestymis­tapaa.

Lisääntymispaikkojen kunnostus, vesien laadun seuranta ja kalastuksen rajoittaminen ovat osa kokonaisuutta, jonka tarkoitus on muuttaa kantojen hoitoon liittyvää ajattelua laajassa mitassa.

Aiemmin Suomessa kalakantojen hoito on mielletty pitkälti istutustoiminnaksi. Tästä ollaan Marttisen mukaan siirtymässä kuitenkin kohti luonnollisten kalakantojen elvyttämistä.

”Tämä ei ole vain SVK:n tai Luonnonsuojeluliiton toimintaa vaan myös yksi hallituksen kärkihankkeista”, Marttinen kertoo.

Siksi myös valtionhallinnon osallistuminen yhteisiin talkoisiin on tärkeää. Marttisen mielestä kalavesien kunnostuksen pitäisi kiinnostaa muitakin kuin kalastajia.

”Myös kaupunkiympäristöissä asuvia”, Marttinen lisää.