Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • "Ei tarvitse lähteä kauaksi, vaan aarreaitta on ihan pyörämatkan päässä" – luontokuvaaja Jukka Risikko kannustaa katsomaan ensin lähelle

    "Sama paikka on eri vuorokauden ja vuodenaikoina tunnelmaltaan aina erilainen", vuoden kauneimman postimerkkimaiseman tallentaja toteaa.
    Sattuman osuus on luontokuvaamisessa suuri, mutta suunnitelmallisuus auttaa. Jukka Risikkoa kantaa kuvaajana eteenpäin arvostus lähiluontoa kohtaan. "Se on minulle `oikiasti tärkiä´. Pyrin osaltani siihen, että saisin välitettyä luonnon rauhaa."
    Sattuman osuus on luontokuvaamisessa suuri, mutta suunnitelmallisuus auttaa. Jukka Risikkoa kantaa kuvaajana eteenpäin arvostus lähiluontoa kohtaan. "Se on minulle `oikiasti tärkiä´. Pyrin osaltani siihen, että saisin välitettyä luonnon rauhaa." Kuva: Johannes Tervo
    Syksyn kajo -sarjan merkki, joka kuvaa metsämaisemaa, äänestettiin vuoden 2021 kauneimmaksi. "Postimerkki on todella taideteos", hämmästelee Risikko sen pientä kokoa.
    Syksyn kajo -sarjan merkki, joka kuvaa metsämaisemaa, äänestettiin vuoden 2021 kauneimmaksi. "Postimerkki on todella taideteos", hämmästelee Risikko sen pientä kokoa. Kuva: Jukka Risikko / Posti

    Lähiseudun luonto on lapualaiselle luontokuvaaja Jukka Risikolle ehtymätön retkien kohde lapsesta asti. Simpsiön alueen metsät ulottuvat pitkälle länteen kuntakeskuksesta.

    "Tässä ei tarvitse lähteä kauaksi, vaan aarreaitta on ihan pyörä- tai lyhyen automatkan päässä. Se on ollut houkuttavaa myös kuvaajana."

    Sen aitan uumenista syntyivät myös kuvat, jotka voittivat muutama viikko sitten viime vuoden kauneimman maisemapostimerkin äänestyksen. Hanke lähti liikkeelle jo vuoden 2020 alkupuolella.

    "Tuntui, onko tämä aito yhteydenottokaan. Peruspessimisti kun ei pety", muistelee Risikko nyt vähän huvittuneena.

    Postimerkkien suunnittelusta Postilla vastaavan Tommi Kantolan sekä MT:n graafikon Stiina Hovin kanssa löydettiin positiivinen ongelma: kuvaajan valitsemissa oli sopivia kuvia enemmän kuin tarpeeksi.

    Risikkoa hämmentää, miten maisema taipuu aiemminkin voittoisia merkkejä suunnitelleen Hovin käsissä myös miniatyyrikokoon:

    "Puhelimen ruutukin on joskus luontokuvien tarkasteluun kovin pieni. Siihen nähden postimerkki on todella taideteos."

    Merkkisarja pokkasi yleisöäänestyksessä kaksoisvoiton ja kolmaskin mahtui kymmenen pidetyimmän joukkoon.

    Menestys ei ollut ensimmäinen: Risikon kuvakirja voitti valokuvayritys Ifolorin kilpailun kaksi vuotta sitten.

    Vuoden luontokuvakisaankin hän on osallistunut joitakin kertoja ja yltänyt finaaliin kahdesti. Noin 15 000 ehdokkaan joukosta erottuminen ei kuitenkaan ole helppoa.

    "Siellä tietty taiteellisuus ja sommittelu korostuvat."

    Kuvaaja on ammatiltaan proviisori. Hän tekee noin puolta työviikkoa paikallisessa apteekissa. Toinen puoli kuluu yrittäjänä.

    "Omassa mielessä nämä täydentävät toisiaan, kunhan aikataulut saa toimimaan. On vastapainoa, kun toisessa on asiakaspalvelua ja selkeät säännöt. Toisessa taas on taiteellisempi vapaus."

    Valokuvaamisen välineet tulivat tutuksi jo lapsena. Jukka Risikon isä Hannu Risikko on paikallislehden toimittajana myös kuvannut työssään paljon.

    Kuvaajana Jukka on silti itseoppinut ja vitsaileekin joutuneensa täsmällisen lääkealan koulutuksen jälkeen pohtimaan, voiko kaikki sujua "ihan vain tekeminen edellä".

    Todellisen kuvaamisen palon hän löysi vasta reilu kuusi vuotta sitten. Pohjalla oli omakotitalon rakennushanke, jota tuli dokumentoitua kuvin.

    "Ehkä sen vastapainoksikin oli sitten aikaa ihailla luontoa. Syntyi suorastaan intohimo. Silloin syksyllä oli todella hienoja aamusumuja ja yritin kurkia saada kuviin", hän kertaa.

    Facebookiin Risikko alkoi julkaista kuviaan vuonna 2016 ja loppuvuodesta myös hieman arkaillen Instagramiin.

    "Luontokuvaajien ryhmissä Facebookissa pystyi varsinkin alussa vähän testailemaan, miten kuvaaminen sujuu."

    Seuraajien määrä on kasvanut tasaisesti. Heitä on nyt yhteensä noin 225 000.

    "Palaute on ollut alusta asti kannustavaa. Toki sitä kehittymisen kannalta olisi kiva saada myös rakentavaa kritiikkiä, mutta sitä tulee aika vähän."

    Luontokuvia on sosiaalisessa mediassa tarjolla todella paljon ja kotimaisen kuvaamisen taso on korkea. Risikolle on itselleen siinä seurassa mysteeri, mikä hänen otoksissaan vetoaa.

    Näkyvyyden kasvaessa varsin pian alkoi tulla pyyntöjä, voisiko jonkun kuvan tilata julisteeksi tai ostaa joulukorttiin tai esitteeseen.

    Yhteistyökumppani löytyi läheltä: Lapualla toimivan PrintLinkin yrittäjän Juha-Ville Lahdensuon kanssa on kehitetty useita tuotteita kuten canvastaulut, julisteet ja kuvatapetit.

    Vaikka kuvaamisesta onkin tullut toinen osa-aikaista yrittämistä, Risikko on edennyt markkinoinnin kanssa maltilla. "En halua, että kuvieni seuraajille tulisi olo, että teen tätä vain myynnin vuoksi."

    Hänen kuviaan on käytetty yritysten sisäseinien akustiikkalevyissä ja sairaaloiden sisustuksessa rauhoittavana elementtinä.

    "Olen näistä tosi kiitollinen ja suhtautunut sopivalla nöyryydellä, mitä kaikkea tästä voi poikia."

    Kuvauskeikkoja hän tekee vain satunnaisesti, mutta yhteistyökuviot ovat tuottaneet esimerkiksi videointia.

    Maisemien ja eläinten kuvaaminen ovat Risikon kivijalka. Alkuun hän kulki kameran kanssa lähes päivittäin, mutta nyt rytmi on säännöllistynyt.

    Hän merkitsee muistiin sopivia ideoita ja tekee hahmotelmia. Varautuminen auttaa, kun päivän aikataulu ja sää asettuvat oikein.

    "Lenkit saattavat suuntautua niiden mukaan, että kartoitanpa tuon alueen eläimistöä tai katsonpa, kuinka valo suuntautuu sinne nyt", paljon pyöräilevä ja koiran kanssa lenkkeilevä kuvaaja toteaa.

    Luonnossa kuvaamiseen tarvitaan aina myös onnea, että osatekijät osuvat kohdalleen – etenkin näin on tietenkin eläimiä kuvatessa. "Sattuman osuus on aina aika suuri, mutta suunnitelmallisuuskin auttaa."

    Eläimistä Jukka Risikolla on ollut erityinen mielenkiinto pöllöihin. Vaikka hän on niistä osan jo kuvannut, jatkuvana projektina on löytää lisää.

    "Vaikka olen näin kevättalven tyyninä öinä etsinyt ja onnistunutkin kuulemaan huuhkajan, niin se ei vielä takaa mitään kuvaamisen onnistumisen suhteen."

    Kettujen jäljittäminen ei ole maaseudulla yhtä helppoa kuin kaupunkiympäristöissä. Samoin hirven kuvaaminen on niin ikään haastavampaa kuin moni luulee.

    "Maisemissa kaipaan lisää järviä. Täällä Lapualla on muutamia pieniä järviä, mutta kesäyön tyyppisiin tilanteisiin haluan niitä vielä kuvata."

    Risikko on tarkoituksella valinnut linjakseen jättää pitkät automatkat ja tunnetut luontokohteet, joita monet muut ovat jo kuvanneet.

    Hänen filosofiansa on, että valot, usva ja muut olosuhteet luovat tuttuunkin maisemaan vaihtelua.

    "Kannattaa ensin katsoa lähelle. Sama paikka on eri vuorokauden ja vuodenaikoina tunnelmaltaan aina erilainen."

    Riittää, kun pysähtyy ja avaa mielensä.

    Kuka?

    • Lapualainen Jukka Risikko kuvaa kotiseutunsa luontoa.
    • Proviisorina hän tekee osa-aikaisesti palkkatyötä kuvaamisen rinnalla.
    • Metsämaisema ja Koivukuja -kuvat ottivat kaksoisvoiton vuoden 2021 postimerkkikilpailussa.
    • Hänen kuvillaan on Instagramissa yli 145 000 ja Facebookissa liki 80 000 seuraajaa.
    • Perheeseen kuuluvat vaimo ja 9-vuotias tytär sekä koira ja kissa.
    • Lapualta kotoisin oleva pariskunta palasi opiskelujen jälkeen kotiseudulle reilu 15 vuotta sitten.
    • Risikon harrastuksina on liikunta vuodenaikojen mukaan: hiihtoa ja avantouintia, uintia ja pyöräilyä sekä kävelylenkkejä koiran kanssa.
    • "Joskus liikunnan voi yhdistää kuvaamiseenkin. Kun puhelin on aina mukana, voi ainakin sommitella vähäsen."
    • risikkophoto.weebly.com / sosiaalinen media: @jukkarisikkophotography