Pyhäntäläisessä sipsitehtaassa rouskuu kotimainen pottu

1 600 asukkaan Pyhäntä on Suomen teollistunein kunta väkilukuun suhteutettuna. Real Snacksin toimitusjohtaja Arja Kastarinen on iloinen, että myös maaseudulla on mahdollisuuksia niin yrityksille kuin työntekijöillekin. "Olisi surullista, jos asutusta olisi vain Lahti-akselin eteläpuolella." 

Tässä teille totuus suoraan perunalastutehtaalta: Sipsit ovat parhaimmillaan juuri valmistettuina, vielä aavistuksen verran lämpiminä.

Valkoiseen työtakkiin ja myssyyn sonnustautunut Arja Kastarinenkin maistaa suolalla maustettuja lastuja, vaikka ei tunnustaudukaan varsinaisesti sipsi-ihmiseksi. Se on hieman nurinkurista, sillä hän on Real Snacksin toimitusjohtaja.

”Olen siitä kummallinen, että minulle ei sovi peruna, mutta kaurasnackeista pidän. Niiden suhteen minulla ei itsekuri riitä. Jos avaan pussin, syön sen kokonaan”, Kastarinen tunnustaa.

Vatsanpuruista huolimatta Kastarinen maistaa kaikkia uusia sipsilajeja.

Kastarinen on työskennellyt pyhäntäläsen perunalastutehtaan toimitusjohtajana nyt kolmen vuoden ajan. Hänen ansioluetteloaan voi sanoa kirjaimellisesti herkulliseksi, sillä ennen sipsien pariin päätymistä hän työskenteli 18 vuotta makeisvalmistaja Pandalla.

Kastarisen suunnitelmissa ei suinkaan ollut lähteä luomaan uraa herkkujen parissa, mutta eihän siinä valittamista ole, että ennen sipsejä työsuhde-etuina oli lakua ja suklaata.

Pandallakin Kastarinen sinnitteli houkutuksia vastaan, sillä vehnäjauho ja maito eivät sovi hänen mahalleen. Silti välillä tehtaan tuoksut viekoittelivat mukaansa.

”Myönnän, että ensimmäisen vuoden aikana tuli kymmenen kiloa painoa lisää.”

Onneksi herkkutehtaalla työskentelevien nenä turtuu nopeasti herkullisiin tuoksuihin. Pyhännällä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan sipsitehtaan ominaistuoksun Kastarinen huomaa nykyään enää juustonaksupäivinä.

Real Snacksin edeltäjä Pyhännän einestuotanto perustettiin vuonna 1979, sillä puuteollisuudessa työskentelevien miesten vaimoille tarvittiin työpaikkoja.

Vuonna 2001 perustettu Real Snacks on edelleen perustajaperheen omistuksessa. Kastarinen on ensimmäinen ulkopuolelta palkattu toimitusjohtaja.

Idea uudesta työpaikasta virisi Kastarisen mieleen hänen suorittaessaan Jyväskylän yliopistossa maisteriohjelmaa, jossa kävi runsaasti vierailijoita pienistä, start up -henkisistä yrityksistä.

”Pienemmän mittakaavan yrityksessä voi tehdä laajemmin erilaisia asioita eikä tarvitse kulkea laput silmillä kuten isommissa konserneissa, joissa työtehtävät on tarkasti rajattu.”

Uusi työ tarkoitti Kastariselle työmatkojen pitenemistä. Hän asuu edelleen Jyväskylässä, mutta ajaa Pyhännälle ainakin kerran viikossa. Ajomatka suuntaansa on noin kolme tuntia. Lisäksi hänen pitää käydä usein Helsingissä työasioissa.

”Vaihdoin elokuussa autoa, ja sillä on ajettu jo 60 000 kilometriä. Pääsen siis lähes taksiautoilijoiden lukemiin.”

Ajomatkoilla Kastarinen hoitaa työpuheluita ja kuuntelee musiikkia. Äänikirjoja hän ei ole uskaltanut alkaa kuunnella, sillä tarina voisi tempaista hänet liian syvälle omiin ajatuksiin. Pitkillä matkoilla silmä turtuu muutenkin.

”Viime keväänä katsoin, että onko metsästä tulossa joku ravihevosella, mutta siinä olikin viisi hirveä jonossa. Tuttu tiesi kertoa, että perässä oli vielä karhu ja poliisiauto, jolla ajettiin eläimiä hirviaitojen välistä takaisin metsään. Kaikenlaista on tullut siis nähtyä.”

Työpaikka sipsitehtaalla on Kastariselle tavallaan paluu juurille. Hän on syntyjään kotoisin Kiuruvedeltä, missä sijaitsevalla kesämökillä hän välillä käy yöpymässä työskennellessään Pyhännällä.

”Kuten naapurin mies joskus sanoi, olen ainoan talon iso tyttö, mutta en ison talon ainoa tyttö.”

Aikuisiällään Kastarinen on ehtinyt kaupunkilaistua, mutta nyt hän on hiljalleen alkanut löytää maalaisjuuriaan uudelleen.

Kotimaiset ja lähellä tuotetut raaka-aineet ovat yritykselle tärkeitä. Jokaisen perunalastupussin kylkeen painetaan, millä tilalla potut on kasvatettu.

”Mielestäni alueita ei pidä pitää asuttuina hinnalla millä hyvänsä, mutta on mukava tietää, kenen pellossa perunat ovat kasvaneet ja että elämää on Kehä kolmosenkin ulkopuolella.”

Suomalaisen ruuan puhtaus on yrityksen myyntivaltti maailmalla. Etenkin viime vuonna lanseeratut kaurasnackit kiinnostavat ulkomailla, ja niitä myydään jo muun muassa Japanissa, Kuwaitissa, Etelä-Koreassa, Malesiassa ja Saksassa.

Suomessakin kauralastut kiinnostavat. Eräs asiakas kertoi kerran ostaneensa kokonaisen laatikon punaisella pestolla maustettuja herkkuja, kun niitä kerrankin tuli kaupassa vastaan.

Pienen yrityksen parhaita puolia on ketteryys ja mahdollisuus mitä villeimmille kokeiluille. Kastarinen esittelee lakun, voin ja hunajan sekä oluen makuisia perunalastuja.

”Kun on pienempi, ei tarvitse myydä miljoonaa pussia ensimmäisen vuoden aikana. Lakusipsit ovat olleet lakufestareiden vetonaula Suomessa ja Ruotsissa. Ei niistä varmasti koskaan tule kassamagneetteja, mutta ovat ne pysyneet jo pari vuotta kauppojen valikoimissa.”

Erikoisuuksilla voi myös erottua, ranskankerman ja sipulin makuisia sipsejä kun tekevät aivan kaikki.

Vaikka ylipaino on länsimaissa suuri ongelma, ei sipsitehtaan toimitusjohtaja pode huonoa omaatuntoa siitä, että joillekin perunalastut aiheuttavat liikakiloja.

Jonkin verran kuluttajien tottumuksia voidaan muuttaa ja sipsien haittavaikutuksia suitsia esimerkiksi myymällä maltillisen kokoisia sipsipusseja sekä vähentämällä lastujen suolapitoisuutta. Tärkeintä on silti kohtuuden ymmärtäminen.

”Totuus on, että lastut on uppopaistettu rasvassa, eivät ne mitään terveystuotteita ole. Ajattelen, että elämä on niin lyhyt, että on annettava itselleen lupa nauttia silloin tällöin, eikä vahtia koko ajan syömistään.”

Kastarinen nappaa usein autoon mukaan pussin tehtaanmyymälästä, kun lähtee ajamaan Pyhännältä kohti Jyväskylää. Joskus matkaeväänä on lapsille suunnattuja maissinaksuja, toisinaan kauralastuja.

Eivät sipsit ihan yhtä taivaallisia ole kuin lämpiminä suoraan tuotantolinjalta poimittuina, mutta hyviä kuitenkin.

Juttua korjattu 29.6. klo 15.18.: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että Real Snacks on Manner-Suomen ainoa sipsitehdas.