Suutareilla on kädet täynnä töitä, mutta jatkajista on pulaa
Oppisopimuskoulutus on pienyrittäjälle kallis keino jatkajan löytämiseksi. Valmistuvakin suutari kyllä työllistyy, mutta vain yksinyrittäjänä tai pääkaupunkiseudulle muuttamalla.
Suutariliikkeiden liiton puheenjohtajan Ville Hasalan mukaan osaajat pitäisi käytännössä kouluttaa oppisopimuksella ja pitkälti omin kustannuksin. Tähän on varaa vain harvalla yrittäjällä. Samaan aikaan korjauspalveluiden kysyntä kasvaa. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen. Kuva: Vesa MoilanenVanhan korjaaminen on nyt suosittua, ja monella suutarinliikkeellä on kädet täynnä töitä. Esimerkiksi jalkineiden korjaukseen voi olla jopa viikkojen jono. Lähivuosina odotusajat voivat olla entistä pidemmät.
”Korjauspalveluiden kysyntä kasvaa, mutta tekijöitä on entistä vähemmän”, sanoo Suutariliikkeiden liiton puheenjohtaja Ville Hasala.
Liiton pari vuotta sitten tekemän kyselyn mukaan noin puolet alan yrittäjistä eläköityy seuraavien 8–10 vuoden kuluessa. Tällä hetkellä Suomessa on parisataa suutaria.
”Käytännössä osaajat pitäisi kouluttaa oppisopimuksella ja pitkälti omin kustannuksin.” -Ville Hasala
Saman kyselyn mukaan alan kannattavuus on heikko, ja pienemmillä paikkakunnilla työn jatkajia on vaikea löytää.
”Käytännössä osaajat pitäisi kouluttaa oppisopimuksella ja pitkälti omin kustannuksin. Siihen vain harvalla yrittäjällä on varaa. Useimmilla liikevaihto riittää juuri omaan toimeentuloon”, itsekin oppisopimuksen kautta alalle tullut Hasala sanoo.
Suutariliikkeiden liitto on esittänyt alan tueksi eräänlaista palveluseteliä sekä korjauspalveluiden pääsyä kotitalousvähennyksen piiriin. Toivelistalla on ollut myös matalampi arvonlisävero, joka kuitenkin syksyllä nousee 25,5 prosenttiin.
”Korjausseteli olisi tervetullut, arvonlisäveron korotus sen sijaan ei.” -Ville Hasala
Kiertotaloutta ja korjauspalveluja selvittänyt työryhmä päätyi kesän korvalla ehdottamaan kuluttajille suunnattavaa korjausseteliä, mutta sen toteutus jäi täysin auki.
”Korjausseteli olisi tervetullut, arvonlisäveron korotus sen sijaan ei. Toivottavasti mahdollisimman moni yrittäjä saa siirrettyä korotuksen myös hintoihin, muuten heidän tilanteensa heikkenee entisestään”, Hasala pohtii.
Hasalalla on suutarinliikkeet Helsingin Kaisaniemessä, Malmilla ja Viikissä. Niistä kertyy liikevaihtoa yhteensä noin 300 000 euroa vuodessa.
”Liikkeitä on kadonnut paljon myös täältä Helsingistä. Pääkaupunkiseudulla pärjää ison asiakaspohjan ansiosta, mutta haasteena on kova vuokrataso. On oltava kauppakeskuksissa, joissa ihmiset muutenkin liikkuvat”, hän kertoo.
Vanhan sanonnan mukaan suutarin pitäisi pysyä lestissään. Sitä noudattamalla ei kuitenkaan Hasalan mukaan pysy enää hengissä. Kenkien korjauksen lisäksi on tarjottava muun muassa vaatteiden ja laukkujen korjausta sekä avainpalvelua.
”Verkkokauppa voisi tuoda helpotusta pienempien paikkakuntien suutaripulaan. Korjattavat kengät vain pakettiin ja korjattavaksi jonnekin muualle”, Hasala pohtii.
Asiakaskuntaan voi jatkossa tulla myös kaupan keskusliikkeitä. Vastuullisuusvaateet kasvavat, ja kaupan on huolehdittava nykyistä paremmin myymiensä asusteiden ja jalkineiden koko elinkaaresta.
”Se tietäisi töitä sopimussuutareille.”
Toimialan haasteet ovat tuttuja myös Kankaanpäässä toimivan Sataedun lehtorille Juhani Männistölle. Opinahjosta valmistuu vuosittain 10–15 suutaria, joista runsas puolet jää alalle. Sillä ei suutaripulaa vielä voiteta.
”On lähdettävä yrittäjäksi tai muutettava pääkaupunkiseudulle.” -Juhani Männistö
Männistön mukaan vaihtoehdot ovat vähissä, jos opiskelujen jälkeen haluaa alan töihin.
”On lähdettävä yrittäjäksi tai muutettava pääkaupunkiseudulle. Tässä on monille liian korkea kynnys”, hän sanoo.
Lääkkeeksi Männistö tarjoaa oppisopimuskoulutuksen täysremonttia, jonka myötä sitä voisivat hyödyntää myös suutarien kaltaiset mikroyritykset. Pääkaupunkiseudun tekijäpulaa helpottaisi sekin, että suutarikoulutukseen saataisiin nykyistä enemmän opiskelijoita Etelä-Suomesta.
”Alalla on kyllä edelleen tulevaisuutta”, hän vakuuttaa.
”Yksinyrittäjänä tässä pärjää, mutta työntekijän palkkaamiseen ei myynti riitä.” -Petteri Paso
Pirkanmaalla Sastamalassa suutarinliikettä pyörittävän Petteri Pason ura alkoi vuonna 2009, kun hän osti toimintansa lopettaneen suutarin koneet ja työkalut.
Liikkeessä repertuaaria riittää revenneestä venepressusta auton älyavaimiin, nimikilpiin ja Dior-käsilaukkuihin. Onpa vuosien varrella korjattu jopa kynttilänjalkoja.
”Yksinyrittäjänä tässä pärjää, mutta työntekijän palkkaamiseen ei myynti riitä”, Paso kertoo.
Asiakaskunta on enimmäkseen iäkkäämpiä ihmisiä, jotka ovat tottuneet käyttämään alan palveluja. Viime vuosina tiskin taakse on tullut myös nuorempia asiakkaita, joille kiertotalous ja vanhan korjaaminen ovat tärkeitä arvoja.
”Toivottavasti tämä trendi edelleen vahvistuisi. Muuttotappiokunnissa se on kuitenkin vaikeaa, sillä nuorempi väki muuttaa muualle”, Paso pohtii.
Omaa eläköitymistään ja työn jatkajaa vähän yli viisikymppinen kädentaitaja ei ole vielä miettinyt.
”Sitä pohditaan vasta 60-vuotispäivien jälkeen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






