Rohkea jääprinsessa valloittaa luistelukentillä ja peltojen keskellä – katso video

Viisi vuotta sitten taitoluistelun aloittaneella Minna-Maaria Laxilla on takana tuhat luistelukertaa ja 20 kilpailut. Harrastuksen kautta on muodostunut tärkeä ystäväpiiri. Kuva: Lari Lievonen

Nyky-yhteiskunnassa elämä on erilaista kuin 10 vuotta sitten. Ennen minut saatettiin ohjata kenkäkaupassa miesten puolelle. Enää ei käy niin, vaan kysytään, kuinka paljon korkoa saisi olla, kertoo Markku-Pekka Antikainen, joka tunnetaan myös nimellä Minna-Maaria Lax. Kuva: Saara Lavi

Transihmisen elämä ei ole maalla sen hankalampaa kuin kaupungissakaan, toteaa 55-vuotias Markku-Pekka Antikainen.

"Yleensä ihmisillä ei ole ongelmia kohdata, kun vaan on oma itsensä. Moni on todennut, että olen niin tavallinen. Mitä muuta olisin, persoonahan on sama vaikka pukeutuisi miten."

Parikkalalainen maaseuturahoituksen hankeneuvoja, kahden lapsen isä ja maanviljelijä on jo runsaat kymmenen vuotta elänyt julkisesti myös nimellä Minna-Maaria Lax.

Hän pukeutuu naisellisesti ja nauttii kauniista asioista, kuten kampaajalla käymisestä. Erityisen rakkaaksi on muodostunut viisi vuotta sitten alkanut harrastus, taitoluistelu, johon Lax käyttää lähes kaiken vapaa-aikansa.

Paikka sydämessä on myös Siilinjärvellä sijaitsevalla kotitilalla, jota agronomiksi opiskellut mies viljelee Parikkalasta käsin. Suunnitelmissa on palata kotiseudulle loppuvuodesta.

Naisellisuus on kiehtonut Antikaista aina.

Kouluaikana hän vertasi itseään toisiin poikiin, ja mietti, miksi puutyöt ja mopon korjaaminen eivät kiinnostaneet. "Koin olevani erilainen, viihdyin hyvin tyttöjen seurassa."

Opiskeluaikana seurustelun alkaessa tulevan vaimon kanssa hän päätti muuttua. "Heitin vaatevaraston pois, ja ajattelin, että tämä oli tässä."

Päätös kesti pari kuukautta, sitten oleminen kävi sietämättömäksi.

Avioliitto kesti 17 vuotta. Vaimo oli ensimmäinen, jolle mies uskalsi kertoa mieltymyksestään 1980-luvun lopulla, 25-vuotiaana seurustelun alkaessa.

"Lopulta kasvoimme erillemme ja erosimme, mutta olemme yhä hyviä ystäviä."

Seuraavalle ihmiselle kertomiseen kului lähes 20 vuotta, mutta Antikainen ei muista vuosia erityisen ahdistavina. "Elämässä on niin paljon muutakin."

Sitten kollegan eräässä tilaisuudessa pitämä puheenvuoro siitä, millainen olen tai haluaisin olla, puhutteli rajusti.

"Sisällä kävi hirmuinen myllerrys. Pikku hiljaa kypsyi päätös olla julkisesti se, mitä olen. Tulin kaapista syksyllä 2006. Se oli vapauttavaa."

Jo tätä ennen pukeutumistyyli oli jo ollut värikäs, ja jotkut olivat saattaneet aavistella jotakin. Tieto levisi nopeasti, kun Minna-Maaria nähtiin Lappeenrannassa teatterissa.

Muutoksen jälkeen Antikainen kävi asiaa läpi parhaiden ystäviensä kanssa. Ensimmäiset viisi minuuttia menivät yleensä ihmetellessä, mutta äkkiä oli taas tavallista.

Parhaiten transihmisyyteen suhtautuvat usein lapset ja ikäihmiset.

"Ex-anoppi on innokkaimpia luistelufanejani. Yksi parhaita keskusteluja taas oli 5-vuotiaan luistelukaverin kanssa. Hän tenttasi, miksi on korvikset ynnä muuta. Lopuksi hän totesi, että olen mies-nainen. Se on termi, joka kuvaa olemustani parhaiten."

Myös omat, nyt jo aikuiset, lapset hyväksyivät asian sujuvasti. "Yleensä lähipiiri lopulta toteaa, että "olet nyt varmaan onnellinen". Sillä olen rohkaissut muutamia muitakin tulemaan kaapista."

Transihmisiä on noin prosentti Suomen väestöstä. Avoimuus asiasta vaihtelee paljon, kertoo Antikainen.

Ikävin isku Antikaisen kohdalla liittyi työhön. Kymmenkunta vuotta Leader-hankeneuvojana päättyi yhtäkkiä hallituksen epäluottamukseen pian kaapista tulemisen jälkeen. "Perusteluissa puhuttiin kaikesta muusta, kuin itse asiasta", Antikainen muistelee.

Pian yhdistyksen jäsenistö kuitenkin tarttui asiaan, hallitus erotettiin ja uusi hallitus palkkasi pidetyn hankeneuvojan takaisin töihin. Pyöritys oli ohi muutamassa kuukaudessa, eikä Antikainen enää juuri muistele sitä.

Työhön liittyy myös eräänlainen stereotypia, jota Antikainen kummastelee. "Muutama on ihmetellyt, että käyn normaalisti töissä. Ikään kuin transihmisen pitäisi olla työkyvytön."

Työsotkun jälkeen tuntui tärkeältä vaikuttaa lainsäädäntöön. Laxin ollessa Suomen transvestiittiyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2009–2015 tautiluokitus poistettiin ja tasa-arvolakiin kirjattiin syrjintäkielto sukupuolen ilmaisuun liittyen.

"Kävin muun muassa puhumassa Keskustan eduskuntaryhmälle. Siinä käytiin läpi maatalous ja tasa-arvoasiat. Porukka yllättyi, kun puhuja ei ollut cityvihreä, vaan Viikin käynyt viljelijä Parikkalasta", Antikainen nauraa.

Tavoitteiden toteuduttua yhteiskunnallinen vaikuttaminen on jäänyt vähemmälle.

Luistelun kautta löytyi pitkään kaivattu yhteisö. Se korvasi kymmenet teatteri-illat ja transihmisten yhdistystoiminnan.

"Yksittäisten teatteritapahtumien jälkeen oli tyhjä olo. Aloin kaivata jotain, jossa voi palata kerta toisen jälkeen tuttuun porukkaan. Taitoluistelu valkoisin luistimin oli myös lapsuuden haave."

Laji on lumonnut monipuolisuudellaan. Tärkeintä on sen kautta muodostunut ystäväpiiri. Lisäksi luistelu on kasvattanut itseluottamusta sekä parantanut fyysistä kuntoa ja kehon hallintaa.

Luistelun tueksi on tullut aikuisbaletti. "Se ei ole mitään pikku hyppelyä, vaan pitkiä toistoja, tasapainon hakemista ja pyrkimistä kauniisiin liikeratoihin, voimalaji vailla vertaa. Syksyllä alkaa kärkitossuryhmä, jota odotan innolla!"

Antikainen viihtyy hyvin naisporukoissa. "Koen olevani yksi heistä."

Toiveissa on liittyä tulevalla asuinpaikalla Savossa Lions klubin naisjärjestöön, joka kantaa Minna Canthin nimeä. "Minna-Maaria -nimi juontaa juurensa Canthista, tasa-arvotaistelijasta."

Markku-Pekka harkitsee virallisen nimensä täydentämistä yhdistelmäksi Markku-Pekka Minna-Maaria. "Se voisi olla jopa mahdollista, koska Minna-Maaria on vakiintunut käyttöön."

Sukupuolen korjaamista naiseksi hän ei suunnittele. "Se ei ole minulle ratkaisu. Oma minä on korvien välissä, ja naisellista puoltaan pystyy ilmentämään muutenkin."

Antikainen on elänyt viime vuodet yksin, mutta saattaa hieman ihastua silloin tällöin.

"Ei tässä iässä enää tule ruusunpunaisia unelmia. Mutta entäs, jos joku hurmaava, hyvällä huumorilla varustettu nainen saapuisi tuonne jäille. Ei pidä sanoa, että ei koskaan", hän miettii hymyillen.