Ihan tavallinen suomalainen mies – "Isäpuoli ei muistellut sotavuosia, paitsi silloin, kun naapurin miehiä tuli käymään, niillä oli yleensä pullo pöydässä"
Sotahistorian asiantuntijan mukaan rivimiehet kirjoittivat talvi- ja jatkosodassa enemmän kirjeitä kotiinsa kuin varsinaisia päiväkirjoja.
Maaseudun Tulevaisuus julkaisee otteita Lauri Jokisen (1906–1998) kirjoittamasta talvisodan päiväkirjasta. Kuva: Jaana KankaanpääMaaseudun Tulevaisuus sai Lauri Jokisen talvisodan aikaiset päiväkirjat lainaksi hänen tytärpuoleltaan Elma Salmiselta. 92-vuotias Salminen asuu Jämsän keskustassa.
Salmisen mukaan Lauri Jokinen (1906–1998) oli luonteeltaan ihan tavallinen suomalainen mies.
”Lauri oli hyvin huumorintajuinen, hänellä oli kaikenlaista jekkua aina mielessään. Isäpuoli ei muistellut sotavuosia, paitsi silloin, kun naapurin miehiä tuli käymään. Niillä oli yleensä pullo pöydässä, ja juttu kääntyi vähin erin sotakokemuksiin”, Elma Salminen kertoo puhelimessa.
Lauri Jokinen asui koko ikänsä Jämsässä. Työuransa hän teki kirvesmiehenä. Jokisella ei ollut yhtään sisarusta.
Elma Salminen oli yhdeksänvuotias, kun hänen äitinsä Martta Amanda o.s. Laakso avioitui Lauri Jokisen kanssa. Martta ja Lauri tunsivat toisensa lapsesta asti, koska he olivat lähinaapureita.
Martta Jokinen kuoli vuonna 1999, vuotta miestään myöhemmin. Heillä oli yksi yhteinen poika.
Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Pasi Tuunainen on perehtynyt tutkimuksissaan talvisodan historiaan. Sotahistoria on hänelle työn lisäksi myös harrastus, sillä Tuunaisen talvisotakirjakokoelmassa on jo noin 2 300 teosta.
Tuunaisen mukaan rivimiehet kirjoittivat talvi- ja jatkosodassa enemmän kirjeitä kotiinsa kuin varsinaisia päiväkirjoja.
Tampereella sijaitsevaan Kansanperinteen arkistoon on jo 1970-luvulta saakka kerätty sota-ajan kirjeenvaihtoa. Sitä on alettu systemaattisesti käyttää tutkimusaineistona vasta viime vuosina.
Sota-ajan painettuja päiväkirjoja Tuunaisella on kotikokoelmassaan joitakin kymmeniä. Osa sota-ajan päiväkirjoista on sukulaisten hallussa, osa on luovutettu virallisiin arkistoihin ja myös yksityiskokoelmia on olemassa.
”Sota-ajan päiväkirjoja on julkaistu yleensä omakustanteina. Ihmisillä oli vihkoja taskussaan rintamalla, ja aina kun tarjoutui mahdollisuus, niihin merkittiin jotakin ylös. Suurin osa painetuista päiväkirjoista on johtajien eli upseerien ja aliupseerien kirjoittamia”, Tuunainen kertoo.
Filosofian tohtorin mielestä sota-ajan päiväkirjat ovat tärkeä lisä historiantutkimukselle samalla tavalla kuin muistitietoaineisto. Päiväkirjat tuovat esiin tavallisten sotilaiden tunnelmia ja mielialoja.
”En halua väheksyä päiväkirjojen merkitystä, mutta rivimiehillä ei ole välttämättä edellytyksiä nähdä kaaosmaisessa tilanteessa sotatapahtumien kokonaisuutta. Päiväkirjoissa sotaa katsotaan yleensä lumen pinnan tasolta”, Tuunainen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


